– Samalla kun erityisesti joidenkin hallituspuolueiden edustajat toistelevat, että humanitaarisia kriisejä tulisi ratkoa paikan päällä, hallitus leikkaa kehitysyhteistyötä enemmän kuin yksikään edeltäjänsä. Kehitysyhteistyöstä leikataan myös suhteellisesti enemmän kuin miltään muulta hallinnonalalta, hän totesi eduskunnan ajankohtaiskeskustelussa ulkopolitiikasta.
– Maailmaa koettelee yksi historian suurimmista humanitaarisista kriiseistä. On häpeällistä, että näinä aikoina Suomi kääntää katseensa sisäänpäin. Nämä ovat karuja arvovalintoja.
Samaan asiaa puuttui myös muiden muassa ruotsalaisen eduskuntaryhmän Stefan Wallin.
– Millainen kuva Suomesta syntyy, kun hallitus lähtee ensi vuonna leikkaamaan 330 miljoonaa euroa kehitysapubudjetista ja alentaa kehitysapumme tasolle, joka vastaa vain 0,35 prosenttia bruttokansantuotteesta, Wallin kysyi.
Virallinen tavoite on 0,7 prosenttia.
Hän muistutti leikkausten nopeimpana vaikutuksena olevan se, että Suomi vähentää jyrkästi tukea tärkeää työtä tekeville kansalaisjärjestöille ja osuuksia YK:n eri alajärjestöille.
– Miten hallitus kehtaa sanoa, että kehitysyhteistyöpolitiikka keskittyy naisiin ja lapsiin, kun 70 prosenttia Unicefille annettavista resursseista noin vain leikataan, Wallin ihmetteli.
Hän arvioi, että Suomi joutuu maksamaan kalliin hinnan sisäänpäin kääntyvästä politiikasta.
Myös Arhinmäki pohti sisäänpäin kääntymistä.
– Tulevaisuuden isot ongelmat – köyhyys ja eriarvoisuus, sodat ja väkivalta, ilmastonmuutos ja ympäristön tuhoutuminen – vaativat kaikki Suomea avautumaan enemmän, eivät sulkeutumaan, hän sanoi..