Oulussa teatterisyksyn hitti on Pauliina Rauhalan kirjaan perustuva Taivaslaulu-näytelmä. Kirja herätti minussa voimakkaita tunteita, sillä äitini oli lestadiolainen. Jos isänikin olisi ollut uskossa, minulla olisi ollut kahden lapsen sijaan todennäköisesti yli kymmenen lasta.
Koska isäni oli ollut vasemmistolainen kunnanvaltuutettu, joutui äitini ennen vuoden 1976 kunnallisvaaleja hoitokokoukseen, jossa häneltä ja muilta vaadittiin tunnustusta vasemmiston äänestämisestä. Äitini ja pari isäni sukulaista tunnustivat ja joutuivat kostotoimien kohteeksi. Heitä ei enää tervehditty ja äidiltäni poistettiin kunniatehtävä leipoa pullat seuraavan kesän isoihin seuroihin. Siellä heidän piti pyytää vielä kaiken kansan kuullen anteeksi tätä nimenomaista syntiä. Syntejä olivat myös käynti E-liikkeessä tai sunnuntain kalastus ja marjastus.
Erosin kirkosta 16-vuotiaana, koska en voinut hyväksyä tuollaista ihmisten kiusaamista uskon varjolla. Äidiltäni kysyttiin ennen vuoden 1995 eduskuntavaaleja, aikooko hän äänestää tytärtään vai uskossa olevaa miesehdokasta ja sitä tingattiin vielä vaalien jälkeenkin.
Syntejä olivat myös käynti E-liikkeessä tai sunnuntain kalastus ja marjastus.
Kun muutin Ouluun kahdeksan vuotta sitten, lestadiolaisten valta ryöpsähti taas silmilleni. Sillä vallankäytöstähän siinä on kyse. Se tulee hyvin esille myös Rauhalan kirjassa. Liikkeen sisäinen valta kohdistuu erityisesti naisten pakkolisääntymiseen. Hän kirjoittaa kuvaavasti myös liikkeen sisäisestä arvojärjestyksestä.
Oulun seudulla lestadiolaisilla on vahva asema liike-elämässä. Mitähän tapahtuisi, jos uskonveli ei tekisikään tilausta uskonveljen yritykseltä? Lonkerot ulottuvat joka paikkaan, myös kouluihin ja sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Kytkös on voimakas politiikkaan, erityisesti keskustaan ja osittain kokoomukseen. Olen yllättynyt siitä, miten kovaa politiikkaa he uskovaisina ovat valmiita tekemään heikoimmassa asemassa olevia kohtaan.
Jokaisen olisi hyvä lukea Rauhalan kirja. Mikä on Suomen tulevaisuus, mikäli kovan linjan lestadiolaiset saavat vallan koko Suomessa? Ja näinhän käy ajan myötä, jos lestadiolaisäidit pakotetaan synnyttämään toistakymmentä lasta. Ei ole ihme, että keskusta ajaa äänestysikärajan muuttamista kuuteentoista ikävuoteen.
Kirjassa kuvataan hyvin myös se, miten voimakkaasti uskon syöttäminen aloitetaan jo lapsena pyhäkouluissa. Irtaantuminen liikkeestä tarkoittaa käytännössä suvun ja ystävien hylkäämistä.
Tunnen monia mukavia lestadiolaisia. Liikkeen vain miehistä koostuvan johdon säännöt ja tiukka ote pakottavat kuitenkin myös mukavat ihmiset kummallisiin ratkaisuihin, jolloin voivat ”unohtua” salassapitosäännökset ja jääviyskysymykset.
Kirjoittaja on oululainen valtuutettu.
uutiskirje 