Sosiaalipolitiikan emerita professori Briitta Koskiaholta kysyttiin, tuleeko Suomestakin Britannian kaltainen luokkayhteiskunta.
”Spontaanisti heti parahdin, että ei tarvitse odottaa tulevaisuutta, se on jo täällä. Nimittäin, jos luokkayhteiskunnalla tarkoitetaan hyvä- ja huono-osaisten jyrkkää erottautumista toisistaan, huono-osaisten kohtalona on syrjäytyminen ja köyhyys”, Koskiaho kirjoittaa Tampereen yliopiston Alusta-verkkolehdessä.
Hän perustelee tätä muun muassa Eurostatin tilastolla, jonka mukaan Suomessa on jo suhteellisesti enemmän 75 vuotta täyttäneiden kotitalouksia, jotka ovat alle köyhyysrajan, kuin Britanniassa.
Pannaan eri maiden kansalaiset itse huolehtimaan itsestään pehmein menetelmin, kuten rohkaisupolitiikalla, aktivoimalla tai houkuttelemalla.
Uudenlainen luokkayhteiskunta
Uudenlainen luokkayhteiskunta on kuitenkin Koskiahon mukaan toisenlainen kuin mihin on totuttu.
”Syrjäytyneiden luokka on liudentunut ja tullut epämääräisemmäksi. Siksi siihen on myös vaikeampi saada otetta yhteiskunnan järjestelmien taholta. Vakava kysymys on se, että tähän epämääräiseen luokkaan näyttää koko ajan kertyvän erilaisia kerroksia ja lukumääräisesti yhä uusia tulijoita”, hän kirjoittaa.
Luokkakysymys on siis kokonaisuudessaan toisenlainen kuin työväenluokan syntyaikoina. Vanhuuseläkeläiset esimerkiksi eivät muodosta luokkaa. Myöskään työttömät ja yhteiskunnasta syrjään pitkään vetäytyneet eivät myöskään muodosta sellaista potentiaalia, josta syntyisi olemassa olevan yhteiskuntajärjestyksen horjuttaja, kuten työväenluokasta aikoinaan.
Saksan malli tuottaa köyhyyttä
Hän ottaa esimerkiksi EU-maiden veturin Saksan, jossa on kymmenen vuotta harjoitettu sosiaalivaltion eli hyvinvointivaltion supistamispolitiikkaa. Viimeisin Saksan liittovaltion köyhyyden ja rikkauden raportti 2014 kertoo, että pitkäaikaistyöttömyys koettelee jo seitsemää miljoonaa kansalaista ja määrä on nousussa. Monet työttömät ovat tippuneet ankarasti määritettyjen työttömyysturvaehtojen ulkopuolelle.
Eläkeläis- ja lapsiköyhyys nousevat hälyttävästi.
Jos maahanmuuttajien sosiaaliturvaan ei kiinnitetä erityistä huomiota, hekin eriytyvät ja heidän asuinalueensa slummiutuvat niin Saksassa kuin muissa Euroopan maissa.
”Kuinka pitkälle voidaan edetä?”
”Yhteiskuntatieteilijät nimittävät tätä kehitystä uusliberalistiseksi, jossa globaalin talouden ehdoilla pannaan eri maiden kansalaiset itse huolehtimaan itsestään pehmein menetelmin, kuten rohkaisupolitiikalla, aktivoimalla tai houkuttelemalla. Julkinen talous pienenee ja kansainväliset taloudelliset suuryritykset lisäävät markkinoitaan. Samalla eri kansalaisryhmien toimeentuloerot näyttävät kasvavan eri maissa. Kuinkahan pitkälle tämän talousopin tiellä voidaan vielä edetä?” Koskiaho kysyy.
lehti 