Keskustan ja kokoomuksen välinen sota näkyy julkisuudessa kiistana sote-alueiden määrästä. Kyse on kuitenkin suuresta muutoksesta suomalaisessa kunta- ja aluehallinnosta. Tästä ei ole käyty juuri lainkaan yhteiskunnallista keskustelua. Itsehallintoalueiden rooli on jäänyt soten varjoon.
Hallitusohjelmassa luvataan itsehallintoalueet, joiden päättäjät valitaan suorilla vaaleilla. Tämä on mittavampi tavoite kuin pelkästään sote-palvelujen järjestäminen. Muutos myllertää sekä kuntia että maakuntia. Vuosikymmeniin ei ole tehty näin mittavaa hallintouudistusta.
Keskusta haluaa vahvistaa maakuntien hallintoa. Kokoomus taas ajaa palvelujen yksityistämistä.
Vuosikymmeniin ei ole tehty näin mittavaa hallintouudistusta.
Sote-alueiden taistelussa on kyse vallasta. Maakuntahallinto nykyisessä muodossaan luotiin 90-luvun alussa pääministeri Esko Ahon (kesk.) hallituksen aikaan. Maakunnat ovat olleet leimallisesti keskustan pelikenttä. Nyt tätä pelikenttää halutaan vahvistaa sote-palveluilla.
Tämä tuskin riittää keskustalle. Loogisesti tästä seuraa kysymys, että mitä tapahtuu muun muassa lukiolle ja peruskoulun yläasteelle. Myös valtion aluehallinnon palvelujen siirtämisestä nousee kysymys. Myös palo- ja pelastustoimen paikka hallinnossa joutuu syyniin. Itsestään selvää lienee, että maakuntaliittojen tehtävät yhdistyvät itsehallintoalueille.
Esitetty 12 – 18 itsenäisen hallintoalueen perustaminen johtaa myös veroremonttiin. Kunnilta siirtyy reilusti yli puolet budjeteista jo soten myötä itsehallintoalueille tai valtion budjettiin. Hyvänä periaatteena pidetty raha seuraa palveluja -periaate joutuu koville tässä murroksessa.
Verotusoikeuden siirtäminen itsehallintoalueille vaatisi vuosisadan remonttia. Ja veroremontti ei yksin riitä. Suuri joukko itsehallintoalueita merkitsee, että alueiden väliset erot ovat suuret. Väistämättä myös väestöpohjan suuruus vaihtelee alueittain.
Jotta päästää tavoitteeseen – palvelujen turvaamiseen tasa-arvoisesti koko maassa – merkitsee se myös valtionosuusjärjestelmäremonttia. Heikkoja alueita on tuettava muita enemmän.
Tunnetusti valtionosuusjärjestelmän remontti on tuskaista poliittista vääntöä, ja etenkin maakuntien poliitikoille, joilla on paljon menetettävää.
Veroremontin kova reunaehto on, ettei kokonaisveroaste saa nousta. Hallituksen tavoittelema kolmen miljardin säästötavoite sote-uudistuksessa on myös rankka reunaehto, joka osoittautunee kuplaksi. Sote-uudistuksen laajuinen uudistus tuo väistämättä ylimääräisiä kuluja siirtymävaiheessa. Väestö ikääntyy ja hoivan tarve kasvaa sotehallinnon mallista riippumatta.
Kuntien ja itsehallintoalueiden välillä joudutaan käymään vääntö myös kiinteistöistä. Kyse on mittavasta omaisuusmassasta, jonka velat ja vastuut joudutaan selvittämään.
Kunnissa on jo tätä ennakoitu. Investointeja on tehty, ja hallitus aikookin pistää kuntien investoinnit jäihin vielä tänä vuonna.
uutiskirje 
