– Sen katto, että onko henki vähän meihin päin – niin ei ko kimppuun vaan.
Mistäkö on kyse? No tietenkin siitä, millä keinoin Jari Pajukoski hankki uusia tilaajia Satakunnan Työlle joskus 1980-luvun loppupuolella, kun hän oli ammattiosastonsa nimeämä työväenlehtiasiamies. Tuohon aikaan työpaikoille nimettiin omat asiamiehet niin Satakunnan Työn kuin demareiden Uuden Ajankin tilaushankinnan tueksi.
Eikä nimitys ollut muodollinen. Pajukoski muistelee, että parhaimpana vuonna hän hankki yli 30 tilausta. Huippulukemaan Pajukoski ylsi yllytettynä, sen epäilyn ajamana, ettei tuommoisia määriä kukaan tilauksia hanki. Mutta hankkipas.
– Tosin kovempi työ oli katsoa sen perään että kaverit myös maksoivat tilauksensa, Pajukoski nauraa.
Tilaa oma lehti
Nykypäivänä sama ”kimppuun vaan” -menetelmä ei enää toimisi jo siksi, että puoluepolitiikka on lähes tulkoon hävinnyt työpaikoilta. Pajukosken henki on kuitenkin yhä työväenlehtiin päin: nyt hän haluaa pitää melua siitä, että kaikki Satakunnan Työn tilaajat siirtyisivät tilaamaan Kansan Uutisten Viikkolehteä.
Vanha työväenlehtiasiamieheys on siis Pajukoskessa herännyt uudestaan henkiin. Hän puhuu Viikkolehden puolesta, koska se on ensi tammikuussa se ainut paperinen vasemmistoliittolainen puoluelehti, joka maassa ilmestyy.
– Ja tilauksen siirto pitäisi muistaa tehdä myös ammattiosastoissa. Nehän monet ovat tilanneet ST:tä työpaikoille luettavaksi, lisää Pajukoski, joka on Mäntyluodon Ahtaajien ammattiyhdistyksen puheenjohtaja ja ay-aktiivina monessa mukana.
Toiveita lehdelle
Pajukoski on lähtenyt puolustamaan omaa lehteä ja kannustamaan vasemmistoihmisiä tilauspäätöksissä. Mutta hän heittää palloa myös lehden toimituksen suuntaan.
– Tämä vaatii molemmilta puolilta, ei vain lukijoilta. Lehden pitäisi tehdä juttuja työpaikoilta, kertoa työtätekevistä duunareista, perustason tekijöistä, hän sanoo.
Pajukoski toivoo, että Viikkolehti esittelee työpaikkojen henkilöitä, esimerkiksi uusia osastojen puheenjohtajia.
– Suuren osan elämästään ihminen viettää työpaikalla. Siksi Viikkolehdenkin pitää olla siellä, hän sanoo.
Kun Pajukoski tuli ST:n asiamieheksi, lehti ilmestyi kolmesti viikossa. Ammattiliittojen lehtisetelien (nykyisen lehtietu) lisäksi myös ammattiosastot alkoivat myöntää työväenlehtien tilaajille lehtitukea. Tämä kaikki tuki asiamiehen tekemää tilaustyötä.
Tuolloin 1980-90-luvulla ay-väen ja lehden yhteistyö oli tiivistä. Pajukoski muistelee, että ay-liikkeessä tapahtumatkin suunniteltiin sitä silmällä pitäen, että ne saatiin tuoreeltaan Satakunnan Työhön.
– Tiistaisin ei oikeastaan tehty mitään, koska keskiviikkona ei ilmestynyt lehti. Näin varmistettiin, ettei Satakunnan Kansa pääse yksin kirjoittamaan tapahtumasta.
Lehtiyhteistyön luonne ja arvostus alkoi muuttua viimeistään 2000-luvulla, jolloin lehtikin muuttui kerran viikossa ilmestyväksi.
uutiskirje 
