Pienet yritykset ovat keskeisessä asemassa, kun Suomeen luodaan uusia työpaikkoja.
– Niihin työpaikat syntyvät. Isoihin vientiyrityksiin ei ole suuressa määrin ollut sellaisia investointeja, joilla lisättäisiin henkilöstöä, vasemmistoliiton satakuntalainen kansanedustaja Jari Myllykoski sanoo.
Jotta potentiaalisia työpaikkoja ei menetetä, Myllykoski pitää tärkeänä, että nyt pienyrittäjille tehdään työvoiman palkkaaminen nykyistä helpommaksi. Hän on tehnyt eduskunnassa kaksi asiaan liittyvää toimenpide-aloitetta.
Yrityksillä on ensimmäisen työntekijän palkkaamisessa kynnys.
Myös Satakunnan Yrittäjien toimitusjohtaja Markku Kivinen toteaa, että juuri nyt uudet työpaikat syntyvät pieniin ja keskisuuriin yrityksiin.
– Ja niissäkin sinne pienempään päähän. Suuret yritykset ulkoistavat palveluitaan ja osa työpaikoista syntyy tätä kautta, mutta pääosin pieniin yrityksiin syntyvät työpaikat ovat todellisia uusia työpaikkoja, hän sanoo.
Kannattavaa valtiolle
Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallitus on kaavaillut palkkaamisen kynnyksen madaltamista sillä, että uuden työntekijän koeaikaa pidennetään puoleen vuoteen tai jopa vuoteen. Jari Myllykoski ei pitänyt ajatuksesta.
– Ajattelin, että täytyy olla muitakin keinoja, hän sanoo.
Toisessa Myllykosken aloitteessa alennettaisiin verokannustimella ensimmäisen perheen ulkopuolisen työntekijän palkkaamista. Yritys saisi vähentää ensimmäisenä vuonna kaikki palkattavan työntekijän palkka- ja sivukulut yhteisöverosta ja toisena vuonna puolet.
– Yrityksillä on ensimmäisen työntekijän palkkaamisessa kynnys, jota on tässä taloudellisessa tilanteessa välttämätöntä madaltaa, Myllykoski sanoo.
Hän arvioi, että julkisen talouden kannalta aloite olisi riskitön. Eduskunnan tietopalveluiden tekemän laskelman mukaan 10 000 henkilön työllistyminen 2 300 euron kuukausipalkalla vähentäisi yhteisöverotuottoja 69,2 miljoonaa euroa, mutta lisäisi palkkaveroista ja erilaisista veroluonteisista maksuista kertyviä tuottoja 71,8 miljoonaa euroa.
Hän huomauttaa, että erityisen hyödyllistä julkiselle taloudelle on työttömien työllistyminen:
– Mikäli 10 000 henkilöä työllistyisi suoraan työttömyydestä, loppusumma julkiselle taloudelle olisi noin 70 miljoonaa euroa plussalla.
Pienyrityksiä on vaikka minkälaisia.
– Varmaankin tämä koskisi palvelusektoria, vaikkapa yhden miehen sähköfirmaa, joka pohtii, että nyt olisi töitä kahdelle. Meillä on laaja kirjo yrityksiä, joissa on isä, poika ja perävaunu, Myllykoski sanoo.
Eräänlainen palkkatuki
Toisella aloitteella Myllykoski esittää työnantajan sivukulujen määräaikaista ja porrastettua alentamista tämän palkatessa juuri työttömiä: yli 200 päivää työttömänä olleen, alle 25-vuotiaan työttömän tai alle 30-vuotiaan työttömän vastavalmistuneen. Ensimmäisenä vuonna alennus olisi sata prosenttia, toisena 70 prosenttia ja kolmantena 30 prosenttia.
– Malli on eräänlainen palkkatuki, mutta sen erottaa palkkatuesta mallin automaattisuus, Myllykoski sanoo
Hän perustelee esitystään sillä, että yksilön saaman edun lisäksi julkinen talous säästäisi työttömyysturvamenoissa ja saisi tuloja henkilöverotuksesta. Erityisesti laman aikana vaikutus olisi merkittävä.
– Työntekijät eivät häviä ja yrityksellä madaltuu palkkaamisen kynnys. Valtiolle muutos olisi kustannusneutraali, Myllykoski sanoo.
Tulos ei synny heti
Markku Kivinen sanoo, että kaikki keinot, jotka helpottavat työllistämistä pienyrityksissä, pitää käyttää. Hän toteaa, että juuri alkuvaiheessa olevat yritykset tarvitsevat tukea työvoiman palkkaamiseen ja siksi kiittää Myllykoskea aktiivisuudesta.
– On kyse sitten ensimmäisestä työntekijästä tai kasvuvaiheessa olevan yrityksen tarpeesta palkata työntekijöitä, heitä palkataan hiukan etuajassa. Eli heti ei välttämättä synny tulosta, kun samaan aikaan investoidaan koneisiin ja laitteisiin, jotta voidaan työllistää enemmän.
Kivinen uskoo, että Myllykosken ehdotuksilla olisi työllistävää vaikutusta, mutta joitakin yksityiskohtia pitää tarkastella. Yksi on se, että Myllykoski ehdottaa verovähennystä yhteisöverosta ensimmäisen työntekijän palkkaamisen yhteydessä. Yhteisöveroa useimmat yksinyrittäjät eivät kuitenkaan maksa.
Myös porilainen yrittäjä Peppiina Heilä muistuttaa siitä, että yksinyrittäjien yrityksistä suurin osa on henkilöyrityksiä, joista verot maksetaan henkilöverotuksen kautta. Myllykosken esittämä verovähennys vain yhteisöverosta ei hyödyttäisi näitä yrityksiä.
Myllykoski toteaa tähän, että asia on verotuksellisesti niin monimutkainen, että hän jättää sen hallituksen ratkaistavaksi.
– Tämä on toimenpidealoite, josta olisi hyvä lähteä liikkeelle. Hallitus voi sitä pohtia pidemmälle, hän sanoo.
Palkkaaminen iso investointi
Myllykosken ajatusta luopua koeajan pidentämisestä Kivinen ei pidä järkevänä.
– Koeajan pidentäminen on tärkeä asia nimenomaan pienyrittäjille, hän sanoo.
– Pienyrityksessä se ensimmäinen työntekijä on iso asia tai hiukan isommassakin, vaikkapa neljän hengen yrityksessä, yhden työntekijän osuus on vielä neljäsosa yrityksen tuotannosta. Siksi työntekijän palkkaaminen on iso investointi ja yrittäjä voi pantata palkkaamista, jos pelkää riskiä. Siksi tarvitaan pidempi koeaika.
Hän ei usko, että koeaikaa käytettäisiin väärin, vaan muistuttaa siitä, että pienissä ja keskisuurissa yrityksissä työntekijät ovat keskimääräistä tyytyväisempiä.
– Työnantajasuhde on läheisempi. Tunnetaan toinen toisensa ja joustetaan puolin ja toisin.
Palkkatuki mahdollistaisi ensimmäisen työntekijän
Porilainen Peppiina Heilä on toiminut verhoomoyrittäjänä yhdeksän vuotta. Töitä Mööpelin Unelmassa on riittänyt itselle yli tarpeen ja olisi mukava palkata työntekijä. Vuoden hänellä olikin palkkatuettu työntekijä.
– Halusin katsoa, kantaako käsityö kahta ihmistä, hän sanoo.
Ei kantanut. Kun työntekijä ei voinut tehdä töitä, meni Heilän oman työn tulos lähes kokonaan työntekijän sairausajan palkkoihin.
– Käsityöala on siitä hankala, että varastoon ei voi tehdä. Se, mitä kaupataan, on ne kädet ja jos ne ovat pois, tuloa ei tule, yksityisenä elinkeinonharjoittajana toimiva Heilä sanoo.
– Vuoden tulos oli palkatun työntekijän osalta plusmiinusnolla. Ainoaksi tuloksi jäi palkkatuki. Se tarkoittaa, että ilman tällaisia helpotuksia en voi palkata ketään.
Lama ei näy
Verhoomolla on kuitenkin välillä pitkäänkin ruuhkaa.
– Palkkaaminen ei onnistu, koska seuraavaa kuukautta ei pysty ennustamaan. Ratkaisuni on eläkkeellä oleva verhooja, jonka toiminimi on voimassa. Hän tulee ruuhkatilanteissa tekemään alihankintaa.
Lama ei verhoiluyrityksessä juuri näy. Heilällä on vakituisia asiakkaita, paljolti yrityksiä ja yhteisöjä. Hän on muun muassa kunnostanut alttareita Porin seurakuntayhtymälle.
– Ihmiset arvostavat käsityötä, mutta eivät maksa mistä tahansa. Huonekalun pitää olla tunnearvoltaan todella tärkeä tai sitten erityisen laadukas. Kirpparilöytöjä ei juurikaan verhoiluteta, hän kertoo.
Byrokratia työllistää
Toinen työllistämisen ongelma on Heilän mukaan byrokratia.
– Sama asia piti ilmoittaa moneen paikkaan. Se saman työntekijästä koituvan summan ilmoitin verottajalle, työeläkelaitokseen, tapaturmavakuutukseen, työttömyysvakuutusrahastoon, palkkatukimaksatukseen. Miksei se riitä, että ilmoittaa sen verottajalle? hän kysyy.
Heilä arvioi lisäksi, että palkan sivukulut ovat ymmärrettäviä, mutta ovat kovat pienyrittäjälle.
Hän pitää kansanedustaja Jari Myllykosken aloitteita periaatteessa hyvinä, mutta epäilee, olisiko niistä hänelle apua.
– Tarvitsen ammattitaitoista työntekijää. Vastavalmistunutta joutuisi opettamaan.
Lisää asiaa pienyrittämisestä Kansan Uutisissa sunnuntaina.
uutiskirje 
