Uusimmassa Pisa-tutkimuksessa tytöt pärjäävät kaikissa tutkimukseen osallistuvissa maissa poikia paremmin lukemisessa. Silmiinpistävää on, että vaikka Suomi kuuluu Pisa-tulosten kärkimaihin, tasa-arvolla mitattuna kuulumme lukevan maailman peränpitäjiin Jordanian, Qatarin, Bulgarian ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien kanssa.
Suomessa ero lukutaidossa tyttöjen ja poikien välillä on suurempi kuin yhdessäkään muussa OECD-maassa, 62 pistettä, OECD-maiden keskiarvo ollessa 38 pistettä.
Erot korostuvat 15–16-vuotiaiden tyttöjen ja poikien lukemisessa.
”Tytöiltä kiellettyjä lukupiirejä”
Lasten- ja nuortenkirjallisuutta tutkivan ja Lue lapselle -kirjan kirjoittajan Päivi Heikkilä-Halttusen mukaan ilmiö liittyy kustannusalan ja opetustoimen naisistumiseen.
Samaan aikaan kun koulujemme opettajakunta naisistuu, naiset valtaavat yliopistojen aloituspaikat ja kirjoittavat suurimman osan nuorille suunnatusta kirjallisuudesta.
– Tarvitaan enemmän miehiä kirjoittamaan ja kuvittamaan kirjoja pojille. Naiset ovat helposti liian kaukana nykypoikien kokemusmaailmasta. Tarvitaan tytöiltä kiellettyjä lukupiirejä.
Heikkilä-Halttusen mukaan vanhemmat pitää saada ymmärtämään, että lukemisella ja siihen liittyvillä taidoilla on kauaskantoisia seurauksia yhteiskunnassa. Lapsi joka lukee, osaa usein myös kirjoittaa ja kommunikoida tehokkaammin ympäristönsä kanssa.
Kirjallisuuden kautta hankittu kieli on Heikkilä-Halttusen mukaan vallan väline.
– Kun pystyy ilmaisemaan itseään, on vahvemmilla kuin se joka änkkää ja sönkkää. On iso asia osata ilmaista itseään.
Heikkilä-Halttusen mukaan poikien lukuinto voidaan helposti tappaa vanhanaikaisella kirjallisuuspedagogialla.
– Opettajakoulutuksessa on entistä vähemmän opintoja lasten- ja nuortenkirjallisuudesta. Silloin on helppo tukeutua pölyyntyneisiin klassikoihin tai muutoin ajankuvaltaan vanhentuneisiin teoksiin.
Nörtti-kirjat onnistuivat
Uusimman lasten- ja nuortenkirjallisuuden esiin nostaminen on Heikkilä-Halttusen mukaan tärkeää, jos pojat halutaan saada tarinan pariin. Esimerkkinä onnistuneesta poikakirjallisuudesta hän mainitsee Aleksi Delikouraksen Nörtti-kirjat.
Nörtti sai alkunsa YouTube-videoista, joita kirjailija latasi nettiin. Kertomukset kehittyivät myöhemmin videoiden fanikunnan kasvaessa kirjojen muotoon. Tietokoneisiin fiksoituneen pojan arjesta kertovat kirjat ovat saaneet hyvän vastaanoton yläkouluikäisten poikien keskuudessa.
Heikkilä-Halttusen mukaan pojan tie kirjan luo voi olla yllätyksellinen. Tämä tulisi ottaa huomioon myös opetuksessa.
Hänen 11-vuotias poikansa ei aluksi innostunut kirjasta, jota lastenkirjallisuuteen perehtynyt äiti ehdotti pojalle luettavaksi. Äiti järkeili, että koska poika oli innostunut korttitempuista, hän saattaisi innostua aihetta sivuavasta lastenromaanista.
Puolivahingossa poika huomasi myöhemmin äitinsä työpöydällä Pekka Salmen elämäkerran Kasinokeisari. Ja luki sen.
Seuraavaksi poika tuli kysymään äidiltään, voisiko saada luettavaksi Dostojevskin Peluri-romaanin. Samalla poika kertoi, että oli kiinnostunut Dostojevskista, koska Salmi oli kehunut Dostojevskin taitoa kuvata kortinpelaamista.
Pelurin luettuaan poika totesi tyytyväiselle äidille, että vaikka romaanissa olikin paljon pitkästyttävää puistossa kävelyä, siitä löytyi kuin löytyi todella hyviä korttipelikohtauksia.