Palkansaajakeskusjärjestöt torppasivat hallituksen viime viikolla julkaiseman luonnoksen pakkolaeista. Alun perin hallituksemme kaavaili, että sopimus- ja neuvotteluvapautta rajoittavat lait olisivat voimassa toistaiseksi. Tämän jälkeen toistaiseksi korvattiin kolmen vuoden määräaikaisuudella. Viime viikolla julkaistun luonnoksen rivien välistä voi kuitenkin helposti lukea, että leikkausten tarkoituksena on jäädä voimaan iankaikkisesti. Aamen.
Mitä pakkolainsäädäntö sitten käytännössä tarkoittaa palkansaajan näkökulmasta juuri nyt?
Vuosilomien keston rajaaminen iskisi kaikkein kovimmin julkisen sektorin naisvaltaisille aloille. Näillä aloilla pidemmät lomat ovat olleet työssä jaksamisen edistämisen lisäksi yksityissektoria pienempien palkkojen epäsuhtaa tasaava elementti ja rekrytointivaltti. Pidemmät lomat onkin aikanaan sovittu kompensoimaan muita aloja maltillisempia palkankorotuksia. Lomien lyhennys toisi väistämättä mukanaan myös lomarahojen leikkurin.
Sairausajan karenssi aiheuttaisi sen, että moni pieni- ja keskituloinen työntekijä saapuisi sairaana töihin. Tästä seuraisi todennäköisesti sairauden pitkittyminen tai muuttuminen vakavammaksi. Myös työtovereiden ja työssä mahdollisesti muiden ihmisten (esimerkiksi potilaiden tai asiakkaiden) tartuntariski kasvaisi melkoisesti.
Sairausajan karenssin järkevyyttä ei siis pysty perustelemaan taloudellisella hyödyllä. Jo nyt tiedetään, että työntekijät ovat tälläkin hetkellä paljon useammin sairaana töissä kuin terveenä kotona.
Kuinka sitten toteutetaan helatorstain ja loppiaisen muuttaminen palkattomiksi vapaapäiviksi niin, että vuosityötunteja ei lyhennetä? Vähennettäisiinkö osalla aloista palkkaa kyseisiltä päiviltä ja osalla aloista lisättäisiin palkatonta työtä? Tehtäisiinkö jossain muutama lauantai työtä ja jossain muualla lisättäisiin näiden viikkojen päivittäistä työaikaa?
Paketin positiivisista vaikutuksista kotimarkkinoihin ei usko edes lakiesitysten laatijat. Lakiluonnoksen perusteluissa nimittäin todetaan, että uudistuksella voi olla myös negatiivisia vaikutuksia ostovoiman heiketessä.
Jääkiekkoa tai jalkapalloa seuraavat ymmärtävät hyvin, että varsinaisen ottelun sisällä käydään monenlaista heikommin havaittavaa peliä. Mitkä mahtavat olla hallituksen perimmäiset tavoitteet, joiden takia työmarkkinat on sekoitettu ennennäkemättömällä tavalla. Halutaanko sekasorrolla mahdollisesti lyödä kiilaa työmarkkinakeskusjärjestöjen välille mahdollisesti syntyvän uuden keskusjärjestön pelossa? Vai onko tavoitteena vain yksinkertaisesti pistää kerralla ay–kenttä polvilleen?
Selvää kuitenkin on se, että hallituksen selän takana kuiskivat Etelärannan vuorineuvokset myhäilevät tyytyväisinä ja hierovat karvaisia kämmeniään.
Kirjoittaja on mittakirvesmies ja vasemmistoliiton varapuheenjohtaja.
uutiskirje 