Joukko suurten kansainvälisten kansalaisjärjestöjen puheenjohtajia ja pääsihteereitä otti torstaina kantaa Pariisin ilmastoneuvottelujen etenemiseen.
Greenpeacen Kumi Naidoo korosti, ettei enää voi viivyttää luopumista fossiilisista polttoaineista, sillä nykyvauhdilla tulee historian koko hiilibudjetti käytettyä vuoteen 2030 mennessä. Sen jälkeen ei siis voisi olla enää lainkaan päästöjä, jos halutaan pysyä ilmastotavoitteissa.
Eri maiden esittämät kansalliset panokset ovat Naidoon mukaan aivan riittämättömiä ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Olisi päästävä aloittamaan niiden tarkistamisprosessi jo vuonna 2018, ennen Pariisin sopimuksen voimaantuloa.
– Viestimme poliitikoille ja neuvottelijoille on: lakatkaa pelaamasta pokeria lastemme ja heidän lastensa tulevaisuudella.
Myös Friends of the Earthin Jagoda Munic katsoi, ettei Pariisissa ole esillä riittävän kunnianhimoisia ja nopeasti vaikuttavia tavoitteita päästövähennyksille.
– Kehittyneet maat väistävät yhä velvollisuuksiaan ja siirtävät vastuuta kehitysmaille. Tämä ei ole hyväksyttävää eikä perustu reiluihin osuuksiin, joiden lähtökohtana ovat historialliset vastuut ja eri maiden erilaiset mahdollisuudet toimia.
Historiallinen vastuu kantamatta
ActionAid Internationalin Adriano Campolina sanoi, että pitää saada kehittyneiltä mailta riittävästi julkista rahoitusta ja teknologian siirtoa kehitysmaihin.
– Toistaiseksi kehittyneet maat eivät ole kantaneet historiallista rahoitusvastuutaan.
Oikeudenmukaisuus edellyttää Campolinan mukaan myös paljon enemmän tukea ilmastonmuutokseen sopeutumiseen sekä ilmastonmuutoksen aiheuttamien pysyvien vahinkojen ja haittojen korvaamiseen, jotta voidaan siirtyä uuteen talouteen.
Katolisten avustusjärjestöjen keskusliittoa CIDSE:a edustava Bernd Niiles kertoi, että he työskentelevät maailman haavoittuvimpien yhteisöjen parissa.
– Niille 1,5 asteen tavoitteessa on kysymys eloonjäämisestä, siitä täytyykö ihmisten muuttaa pois kotoaan vai ei. Pelkkä tavoite ei myöskään riitä, vaan pitää sanoa, miten siihen päästään.
– Tarvitaan reilu jako, niin että päävastuu on niillä, jotka aiheuttivat tämän ekologisen velan ja jotka ovat siitä hyötyneet.
Puolen asteen ratkaiseva ero
WWF:n Samantha Smith huomautti, että monien ekosysteemien ja niistä riippuvaisten yhteisöjen kannalta on ratkaiseva ero sillä, lämpeneekö ilmasto 1,5 astetta vai 2 astetta.
– Pariisissa ei ole tapahtumassa tarpeeksi tässä asiassa. Ilman rahoitusta ja teknologiaa haavoittuvimmat maat eivät pysty antamaan panostaan tähän globaaliin ponnistukseen.
– Erityisesti ennen vuotta 2020 olevalla kaudella kehittyneet maat pystyisivät tekemään enemmän, tiedämme sen.
Smithin mukaan kehittyneiden maiden pitää kantaa vastuunsa ja kehitysmaiden puolestaan muuttaa ehdolliset tavoitteensa todellisuudeksi.
Kansainvälisen ammatillisen keskusjärjestön ITUC:in Anabella Rosemberg valitti, että puheenjohtajamaa Ranskan kompromissiesityksessä ei ole mukana ihmisten oikeuksia.
– Sopimukseen pitää sisällyttää ihmisoikeudet, alkuperäiskansojen oikeudet ja työntekijöiden oikeudet, sanoi Rosenberg.