Suomen Greenpeacen ilmasto- ja energiavastaava Kaisa Kosonen on kansainvälisestikin tunnustettu asiantuntija, jolla on perspektiiviä ilmastokokouksiin.
Kosonen sanoo, että hänet on Pariisissa yllättänyt positiivisesti se, miten nopeasti maailma muuttuu.
– Tänne on tullut paikallistason poliittisia johtajia eri puolilta maailmaa kertomaan, mitä kaupungit ja kunnat tekevät ilmaston hyväksi. He sanovat, että ovat valmiita liikkumaan nopeammin eteenpäin kuin mitä ilmastosopimukset velvoittavat.
Kososen mukaan viesti paikallistasolta on, ”ettei tämä nyt niin vaikeaa ole”.
– Ja vastaavasti täällä on myös yritysjohtajia, jotka sanovat: laittakaa vain tiukat tavoitteet, kyllä me sitten toteutetaan ne. Sijoittajatkin sanovat olevansa valmiita ratkaisuihin, kunhan saavat selvät suuntaviivat.
Kososen mukaan tuntuu, että maailma ulkopuolella liikkuu jo paljon nopeammin kuin ilmastokokousten kuplassa.
– Alkaa olla eläkerahastoja ja vakuutusyhtiöitä, jotka vetävät rahojaan pois hiilisijoituksista. Mutta ilmastokokouksissa on yhä vähän tabu puhua ääneen fossiilisista polttoaineista. Koko sanaa ei mainita sopimusteksteissä.
Maailma muuttuu
ilman sopimuksiakin
Kosonen arvelee, että kansalaisjärjestöillä on nykyään vähän erilainen asennoituminen ilmastoneuvottelujen prosessiin kuin vielä epäonnistumiseen päättyneen vuoden 2009 Kööpenhaminan kokouksen aikoihin.
– Silloin ajateltiin, että olisi tosi tärkeä saada aikaan sitova kansainvälinen sopimus, joka velvoittaa siihen ja tähän. Nyt todetaan, ettei riittävän vahvaa sopimusta saada vielä pitkään aikaan, mutta maailma voi silti muuttua.
Nyt on Kososen mukaan kasaantunut monia muitakin tekijöitä kuin ilmasto, jotka kannustavat maita siirtymään fossiilisista polttoaineista uusiutuvaan energiaan. On ilmansaasteet, on öljyonnettomuudet ja öljyvarat alkavat olla yhä vaikeammin hyödynnettävissä. Lisäksi uusiutuvan energian buumi on tehnyt uusiutuvista lyhyessä ajassa paljon halvempia.
– Kun nämä tekijät vaikuttavat samaan suuntaan, ei ilmastoneuvotteluja enää tarvita yhtä paljon kuin aikaisemmin prosessia ohjaamaan.
Ilmastoneuvotteluja tarvitaan kuitenkin Kososen mukaan ehdottomasti siihen, että ne kaikkein haavoittuvimmat maat, jotka eivät ole ilmastonmuutosta juurikaan aiheuttaneet, saavat jotain apua ja kompensaatiota.
Siksi mahdollisimman vahva lopputulos solidaarisuuspaketista on Kososen näkökulmasta Pariisin tärkeimpiä asioita.
Yhtiöt näkyvästi ilmastokokouksessa
Suuryhtiöt ja pienemmätkin ovat nykyään ilmastokokouksissa näkyvästi mukana. Yhtiöt maksavat osan järjestelykustannuksista, ne lobbaavat, jakavat palkintoja ja niiden etujärjestöt tiedottavat aktiivisesti kokousmedialle.
Suuryhtiöiden rooli nousi surullisenkuuluisaksi erityisesti Varsovan ilmastokokouksessa kaksi vuotta sitten.
– Olihan se törkeätä, kun osallistujien käteen lykättiin heti alkajaisiksi paketti, jossa oli öljy-yhtiöiden ja vastaavien sponsoroimia tuotteita.
Kosonen sanoo, ettei hän ole täysin yritysten roolia vastaan, sillä muutoksentekijöitä nekin joutuvat olemaan.
– Mutta jos annetaan iso rooli yrityksille, jotka ovat osa ongelmaa, niin onhan se ongelmallista. Jotkut kriteerit pitäisi olla sponsorienkin valinnassa.
– Toisaalta täällä on tällä kertaa näkynyt aika hyvin positiivisten yritysten ääni, yritysten jotka itse asiassa kannattavat samoja vaatimuksia kuin haavoittuvimmat kehitysmaat.
Päästökaupan ongelmat
Yksi yrityssektorin keskeisistä lobbauskohteista on hinnan määrittäminen hiilelle.
– Se on asia, joka teoriassa kuulostaa aina hyvältä, sanoo Kosonen
– Kyllähän mekin haluaisimme mielellämme hiilidioksidipäästöille sellaisen hinnan, että saastuttaminen maksaisi.
Haasteena on kuitenkin Kososen mukaan se, että kun hiiltä on ryhdytty hinnoittelemaan esimerkiksi päästökaupan kautta, sitä ei ole vielä missään päin maailmaa saatu riittävän korkeaksi.
– Siinä vaiheessa tulee aina hätä, kun huomataan, että bensan hinta nousee ja energian hinta nousee, ei me halutakaan tätä.
– Ehkä jonain päivänä eri puolilla maailmaa olisi erilaisia päästökauppoja ja hiiliveroja ja niitä alettaisiin jotain kautta yhdistää, niin että hiilidioksidille alkaisi kehittyä yhtenäinen hinta.
Me emme kuitenkaan voi Kososen mukaan jäädä odottamaan sitä päivää.
– En ole päästökauppaa ja hiilen hinnoittelua vastaan sinänsä, jos tuloksena olisi hiilen hinnan nostaminen riittävän korkealle ja päästökauppatulojen ohjaaminen ilmastotoimiin eli puhtaaseen teknologiaan ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen.
Pitäisi investoida tulevaisuuteen
Kososen mukaan päästökauppaan liittyy sellaista naiivia uskoa, että markkinat hoitavat asiat helpommin tai kustannustehokkaammin.
– Jos pitää joka tapauksessa päästä fossiilisista polttoaineista eroon mahdollisimman nopeasti ja saada päästöt nollaan, pitäisi valita sellainen polku, jossa tulee mahdollisimman vähän harhainvestointeja.
Tätä polkua ei Kososen mukaan ole päästökaupassa vielä nähtävissä, koska se ohjaa yritykset käyttämään kaikkein halvimpia päästövähennyskeinoja eikä investoimaan siihen mihin pitäisi investoida nyt, jotta kymmenen vuoden päästä voitaisiin niittää isompaa satoa.
– EU:ssa on kokeiltu sekä päästökauppaa että energiatehokkuustavoitteita. Parhaiten ovat toimineet sitovat uusiutuvan energian tavoitteet.
Silloin puhutaan Kososen mukaan jostain hyvästä, jota maa saa. Saadaan puhtaampaa energiaa, saadaan työpaikkoja, päästään irti tuontipolttoaineista.
– Tällöin hyödyt ovat poliitikoille ja äänestäjille paljon helpommin nähtävissä kuin monimutkaisessa päästökaupassa, varsinkin jos päästökauppaan liittyy vielä mahdollisuus ostaa päästöoikeuksia ulkomailta.
– Aika usein on osoittautunut, etteivät ostetut oikeudet ole todellisia vähennyksiä. Esimerkiksi joku voimalaitos voidaan tehdä alkuperäistä suunnitelmaa vähän tehokkaammaksi, mutta se voi silti olla hiilivoimala.
Tukiaiset pois fossiilisilta
Suomi on mukana maaryhmässä, joka Pariisin kokouksen ensimmäisenä päivänä teki aloitteen fossiilisten polttoaineiden tukiaisten lopettamisesta. Tämä on kansalaisjärjestöjen pitkään ajama asia.
– Toivoa sopii, että alkaisi tulla vähitellen toimia eikä pelkkiä julistuksia. Onhan Suomella itselläänkin edelleen näitä tukia. Mutta tosi hyvä asia se on, jos se toteutuu ja mukana ei ole pelkästään helpoimmin nähtäviä tukia vaan piilotuet myös.
– Teollisuusmaat tykkäävät mielellään puhua kehitysmaiden kuluttajilleen maksamista tuista. Olennaista olisi puuttua sekä tuottajien että kuluttajien tukiin.
Mikä on tärkein asia, joka ei ole Pariisissa esityslistalla?
– Yksi on ainakin se, että pitäisi puhua enemmän ruuantuotannon ilmastovaikutuksista. Ei se kokonaan ole poissa. Kun maat tekevät omat päästölaskelmansa, niihin pitää sisällyttää myös maatalouden päästöt.
Ilmastoprosessin neuvotteluprosessi on monimutkainen ja vie aikansa, ennen kuin löydetään tavat puuttua ruuantuotantoon.
– Mutta pitäisi pohtia, miten päästäisiin rakenteellisesti käsiksi siihen, että pitäisi siirtyä kasvispainotteisempaan ruokaan ja vähentää ruuan hävikkiä, sanoo Kaisa Kosonen.
uutiskirje 
