Viime aikoina on jälleen kerran nostanut päätään keskustelu siitä, onko vasemmistoliitto liian vihreä ollakseen tarpeeksi punainen, ja pitäisikö puolueen puhua työn orjista vai jostain muusta. Keskitytään pitkälti vääriin asioihin.
Suomessa on jo kolme työväenpuoluetta ilman sosialismia, joten ehkä vasemmistoliiton kannattaa olla jotain muuta kuin poliittiseen jargoniin sanomansa käärivä ”neljäs työväenpuolue”.
Työn orjista puhuminen, vanhojen taistelulaulujen käyttäminen tai proletariaattilarppaaminen ei vaalitulosten perusteella uppoa nykyiseen työväestöön, joten menneiden aikojen haamuja ei pidä kaipailla. Sen sijaan vasemmistoliiton pitää löytää uudelleen oma työpaikkojen toimintakulttuurinsa, jos se ikinä aikoo saada laajaa kannatusta ”työväestön” keskuudesta.
Närkästyneitä katseita, kasvisruokaa ja ideologista ylemmyydentunnetta?
Ison puolueen toimintaa vaivaava ongelma on, että työpaikoilla ei juuri ole puolueen aktiiveja, ja puolue viestii tekemisistään todella huonosti työntekijöiden suuntaan. Vaikka vasemmistoliitto on ajanut monia duunarin arkea parantavia asioita, niistä ei ole osattu kertoa mahdolliselle äänestäjäkunnalle. On ajateltu, että kyllä ihmiset tietävät, kuka heidän asiaansa ajaa.
Tämän lisäksi puolueen viestintä on ollut liian byrokraattista ja teoreettista. On hienoa, että meillä on kymmenen liuskan periaateohjelma, 19 liuskan tavoiteohjelma ja 15 liuskan eduskuntavaaliohjelma (2015), mutta niiden avulla puolue ei pysty ikinä viestimään mahdollisille äänestäjilleen, mitä se todella haluaa. Suuri osa puolueen aktiiveistakaan ei jaksa lukea niitä loppuun.
En vaadi pitkistä ohjelmista luopumista, vaan lyhyitä tavoitteita niiden rinnalle.
n
Ehdotan, että vasemmistoliitto valitsee 5–6 tärkeintä seuraavan kymmenen vuoden aikana ajettavaa asiaa – esimerkiksi perustulo ja kuuden tunnin työaika – ja viestii niistä tehokkaasti ja toistuvasti omille ja mahdollisille tuleville kannattajilleen. Politiikassa ei pärjää se, joka tekee akateemisimman puolueohjelman, vaan se, joka saa muutaman asiaviestinsä parhaiten perille. Viestinnästä meillä kaikilla on paljon opittavaa.
Suomalaiselle saastuttavaa teollisuustyötä tekevälle, lihaa syövälle, autolla ajavalle, asepalveluksen suorittaneelle heteromiehelle pitää myös olla tilaa vasemmistoliitossa, jos se todella aikoo menestyä työväenpuolueena. Mitä vasemmistoliitto tai sen nuorisojärjestö voivat heille tarjota? Närkästyneitä katseita, kasvisruokaa ja ideologista ylemmyydentunnetta?
Tämä ei tarkoita puolueen arvoista joustamista, vaan sitä, että puolueessa on tilaa erilaisuudelle ja vastakkaisille mielipiteille.
Kirjoittaja on putkiasentaja Turusta.
uutiskirje 
