Adrian Goldsworthy
Vuonna 1969 syntynyt brittiläinen antiikin historiaan, erityisesti Rooman historiaan perehtynyt historioitsija ja kirjailija. Hän valmistui tohtoriksi Oxfordin yliopistossa vuonna 1994. Hänen väitöskirjansa käsitteli Rooman legioonia.
Hän toiminut opettajana ja professorina mm. Cardiffin yliopistossa ja Lontoon Notre-Dame yliopistossa. Hän on osallistunut useiden BBC:n historiaprojektien tekemiseen.
Goldsworthyn uusin suomennettu kirja on Rooman valtakunnan tuho (Ajatuskirjat 2009). Häneltä on aikaisemmin suomennettu Caesar-elämänkerta, roomalaisten kenraalien ja valtiomiesten elämää käsittelevä Rooman puolesta sekä Rooman legioonia käsittelevä sotahistoriallinen teos.
Brittiläinen historioitsija Adrian Goldsworthy on noussut maailmanmaineeseen Rooman valtakuntaa käsittelevillä teoksillaan, jotka ovat saaneet myös suuren yleisön suosion. Goldsworthy teki pikavierailun Helsingissä suomeksi ilmestyneen Rooman valtakunnan tuho -teoksen merkeissä, jolloin hän antoi erikoishaastattelun Viikkolehdelle.
Goldsworthy kirjoittaa teoksensa lukuisten antiikin lähteiden pohjalta. Oxfordin yliopiston kasvattina hän ei ole ennakkoluuloinen, vaan yrittää löytää totuuden ristiriitaisten aikalaiskirjoitusten pohjalta. Hän toiminut myös luennoitsijana, johon hänen täydellinen oxfordin aksenttinsa sopii.
Kipinä Rooman historiaan syttyi Goldsworthylle jo lapsena. Hänen lapsuudenkotinsa läheisyydessä oli roomalainen amfiteatteri. Siellä leikittiin ja hän tunsi sen olevan osa hänen omaa historiaansa.
Suomalaisen on ehkä vaikea tätä kuvitella, sillä me emme koskaan kuuluneet Rooman valtakuntaan. Kuuluimme tosin Ruotsiin 700 vuotta ja roomalaiset olivat Britanniassa 400 vuotta. Meillä on kiistelty siitä, että olimmeko osa Ruotsia vai miehitetty alusmaa.
– Meillä on ajateltu pitkään, että oleminen osa Rooman valtakuntaa oli hyvä asia. Meillä oli sivistystä, oli keskuslämmitystaloja, lasi-ikkunoita. Viime aikoina tosin jotkut arkeologit ovat korostaneet, että roomalaiset veivät Britanniasta vain rahaa ja resursseja, eivätkä tuoneet mitään tilalle. Tästä on kuitenkin jo 1500 vuotta eli se ei herätä enää tunteita. Lisäksi englantilaiset, anglosaksit saapuivat saarelle vasta roomalaisten jälkeen.
Hänen oma mielipiteensä kulkee tässä välillä. Roomalaisten hyökkäys oli väkivaltaa, mutta elämä tuli sen jälkeen miellyttävämmiksi kuin ennen, jolloin heimot ja kuningaskunnat taistelivat koko ajan keskenään. Mutta kaikesta huolimatta nuori Adrian koki, että antiikissa oli jännitystä ja taikaa.
– Elokuvat, kuten Spartacus tekivät minuun vaikutuksen. Erityisesti minuun vaikuttivat Asterix-sarjakuvakirjat. Mitä tahansa ajatellaankin roomalaisista, he eivät olleet tylsiä.
Goldsworthy valmistui vuonna 1994 antiikin historian tohtoriksi Oxfordin yliopistossa. Sen jälkeen on toiminut luennoivana antiikin ja sotahistorian professorina eri yliopistoissa Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Viime aikoina luennot ovat vähiin, sillä hän on keskittynyt kirjojen tekemiseen.
EU:sta ei tule uutta Roomaa
Goldsworthyn antiikin Roomaa käsittelevät kirjat ovat erittäin suosittuja Yhdysvalloissa, jossa monet pitävät maataan uutena Roomana. Goldsworthy tyrmää tämän ajatuksen.
Hän muistuttaa, että sata vuotta sitten Britanniaa verrattiin Roomaan. Yhdysvallat on ollut maailmanvalta vain hetken, vaikka sitä tällä hetkellä pidetään maailman ainoana supervaltana.
Hänen mukaansa tällaiset vertailut heijastelevat tekijänsä poliittisia uskomuksia. Jokainen tarkempi tarkastelu paljastaa valtavia eroja Antiikin Rooman ja nykyaikaisen Yhdysvaltojen välillä.
Voisiko sitten Euroopan Unionista tulla uusi Rooma? Se ainakin käsittää maantieteellisesti antiikin Rooman alueen lähi-itää ja Pohjois-Afrikkaa lukuunottamatta.
– EU on varmasti kehittymässä rakenteeltaan keskusjohtoiseksi. Toisin kuin Roomasta, voidaan sanoa, että maat ovat liittyneet siihen vapaasta tahdostaan. Näin ei Rooman aikana ollut. Toisaalta on yhteisiä lakeja, mutta ei ole yhteistä kulttuuria.
– Ihmiset halusivat olla roomalaisia. Oli etuoikeus olla roomalainen. En usko, että ihmiset EU:ssa ajattelevat näin. Brittiläisenä en tunne kovin suurta läheisyyttä Euroopan Unioniin. Mielestäni se ei ole demokraattinen, kaikki tehdään hyvin salaisesti. Esimerkiksi uutta brittiläistä ulkoministeriä ei ole koskaan valittu missään vaalissa.
– Britannia on monessa suhteessa lähempänä Kanadaa, Australia, Uutta Seelantia ja Yhdysvaltoja kuin Eurooppaa. Se on yksinkertaisesti kieli- ja kulttuurikysymys.
Lännen rapistuminen kesti yli 200 vuotta
Tavalliselle ihmiselle Rooman valtakunta merkitsi niin pitkää rauhankautta, että sellaista ei ole sen jälkeen koettu.
– Ennen kuin roomalaiset tulivat alueella, niin niissä vallitsi aikamoinen kaaos. Naapurit ryöstivät toistensa omaisuutta ja polttivat kyliä. Kun roomalaiset tulivat tämä loppui. Rikollisuutta toki oli, mutta se ei ollut systemaattista. Roomalaiset tulivat väkivalloin, mutta sen jälkeen tavallisten ihmisten elämä parani.
Hän muistuttaa, että Rooman aikaan ihminen saattoi elää isossakin kaupungissa näkemättä yhtään roomalaista sotilasta.
Tilanne alkoi muuttua 200-luvulla sisällissotien alkaessa. Pääasiassa yläluokka kävi sotia keskenään, mutta sisällissodassa jokainen voi kärsiä, jos sattui olemaan väärään aikaan väärässä paikassa. Pääsääntöisesti tuolloinkin vallitsi rauha.
Goldsworthy kirjoittaa Rooman valtakunnan tuhossa, että suurvallan rapistuminen tapahtui hitaasti kahdensadan vuoden aikana. Rappeutumisen pääsyyksi hän näkee sisällissodat, ei barbaarien invaasion, kuten ennen ajateltiin. Idässä Rooma kesti kuitenkin vielä tuhat vuotta Länsi-Rooman kukistumisen jälkeen.
Itä-Rooman eli Bysantin valtakunnan pitkäikäisyyden syy oli Goldsworthyn mukaan hallintojärjestelmässä. Lännessä keisarit pyörivät ympäri valtakuntaa, idässä he pysyivät Konstantinopolissa ja luottivat kenraaleihinsa.
– Jos kenraali hävisi taistelun, keisari sai moitteita huonosta valinnasta. Jos taas keisari hävisi taistelun, niin hän kukistui. Hallinnon toimivuuden lisäksi Itä-Rooman puolella oli vielä maantiede, sen rajoja oli helpompi puolustaa.
Goldsworthyn mukaan roomalaiset olivat reiluja ja heillä oli selvä ajatus rauhasta. Sellainen yhteiskunta voi olla olemassa, jossa kaikki eivät taistele toisiaan vastaan. Roomalaiset loivat käsitteen kestävästä rauhasta.
Polttivatko kristityt Rooman?
Kristinuskoa pidetään toisinaan osasyyllisenä Rooman tuhoon. Goldsworthyn mukaan kristinuskon menestys oli pikemmin Rooman valtakunnan luhistumisen seuraus kuin syy.
Varhaisten kristittyjen uskonto oli kuitenkin maailmanlopun uskonto. He uskoivat, että Harmagedon tulee vielä heidän elinaikanaan. Suomalainen historiankirjoittaja Marianne Ojanaho pohtii kirjassaan keisari Nerosta, että kristityt saattoivat todella polttaa Rooman, kuten Nero väitti.
– Se on varmasti mahdollista. Uudesta testamentista voi lukea, miten maailmanloppua odotettiin. Toisaalta Rooman kaupunki paloi hyvin usein. Kaikki oli pienellä alueella, talot olivat usein puusta rakennettuja ja asunnot olivat hyvin lähellä toisistaan. Ihmiset käyttivät tulta keittäessään ruokiaan ja kesä oli kuuma.
– Mielestäni palo saattoi tapahtua vahingossa. Oli kuitenkin varmasti kristittyjä, jotka ajattelivat maailmanlopun tulleen. Kun iso kaupunki palaa poroksi, niin siltä voi paikan päällä tuntua.
– Vastausta tähän emme voi todella tietää. Uskon kuitenkin, että se oli vahinko. Ehkä kuitenkin vahinko, jonka jotkut ihmiset toivottivat tervetulleeksi.
Rooma voitti lopulta sodat
Rooman legioonat olivat taktiikaltaan ja voimaltaan tasoa, jolle päästiin vasta uudella ajalla. Rooman armeijasta tiedettiin toki myöhempinä aikakausina, mutta renessanssiprinssit kykenivät vain unelmoimaan vastaavasta armeijasta. Rooman armeijalla oli resursseja ja sen voima syntyi kokemuksesta.
– Jos roomalaiset eivät voittaneet ensimmäistä taistelua, niin he oppivat taistelemaan seuraavalla kerralla toisella tavalla. Roomalaiset saattoivat hävitä taistelun, mutta he voittivat sodan.
Roomalaisten erikoislaatuisuus näkyi sodassa Karthagoa vastaan. Kahdessa vuodessa Hannibal tappoi neljänneksen koko Rooman miespuolisesta aikuisväestöstä ja kolmanneksen senaattoreista. Silti roomalaiset eivät antaneet periksi.
– Tavallinen Rooman kansalainen oli halukas palvelemaan armeijassa monta vuotta, koska he tunsivat, että tämä on heidän maansa. Kaikesta valitettiin, mutta viholliseen ei liitytty.
– Jos he valloittivat jonkun maan, he tekivät siitä liittolaisen, jopa roomalaisen. Itse en kuitenkaan välttämättä olisi halunnut elää roomalaisten naapureina, koska se mikä on minun, olisi pian heidän.
Marxilaisten historioitsijoiden mukaan Rooma oli orjayhteiskunta. Goldsworthyn mukaan näin aika ajoin keisariajalla oli.
– Kukaan ei kuitenkaan sitä kyseenalaistanut, eivät edes aikaiset kristityt. Italiassa maatalous perustui orjatyövoimalle, mutta muualla näin ei juuri ollut. Keskiaikaa lähestyttäessä tilanne kuitenkin muuttui, maaseudun vapaat köyhät ihmiset menettivät yhä enemmän oikeuksiaan ja tultiin maaorjuuteen.
Aito Rooma näkyy tietokonepeleissä ja tv:ssä
Roomalaiset ovat tulleet tutuksi paitsi Asterixin, myös elokuvien, televisiosarjojen ja tietokonepelien ansioista. Goldsworthy pitää tiekonepelejä hauskoina. Mieleen tulee Rome Total War, jossa pelaaja voi rakentaa itselleen roomalaisen suvun ja nousta konsuliksi asti, rakentaa legioonia ja valloittaa uusia valtakuntia.
– Olin mukana BBC:n ohjelmassa, jossa neljä nuorta pelasi tätä peliä ja me historioitsijat kommentoimme sitä. Taistelut ovat hienoja, mutta ne oli tehty Hollywoodin tyyliin, ei välttämättä sellaisiksi kuin ne todellisuudessa olivat. Mutta aivan ihmeellisiä asioita he voivat tehdä nykytekniikalla, olen itse viettänyt monia tunteja pelin parissa.
Viime aikojen näyttävin televisiosarja on HBO:n Rooma, joka sijoittuu Caesarin ajan Roomaan. Goldsworthy kirjoitti sarjan jokaisen episodiin johdannon, kun BBC esitti sarjaa Englannissa.
– Sarja on erittäin hyvä. Se kuvaa Rooman värikkäänä, likaisena ja hyvin todellisena. Monia asioita tekijät kuitenkin muuttivat. Esimerkiksi Octavianuksen äiti Athia ei ollut sellainen kuin sarjassa kuvattiin, hän ei elänytkään niin pitkään. Myöskään Servilia ei ollut ”äiti helvetistä”, vaikka tämä Caesarin rakastajatar tarjosi omaa tytärtään Caesarille. Toisaalta Rooman poliittinen soppa oli todellisuudessa vieläkin monimutkaisempaa kuin sarjassa näytetään.
Goldsworthy on kirjoittanut laajan elämänkerran Caesarista, kaikkien keisareiden isästä, valtiomiehestä ja suuresta kenraalista. Oliko historian suurin sotapäällikkö Aleksanteri Suuri, Caesar, Tsingis Khan vai Napoleon?
– Ilman muuta Caesar. Hän ei hävinnyt yhtään sotaa. Lisäksi hän oli paljon muutakin kuin kenraali, hän oli poliitikko, kirjailija ynnä muuta.
– Tsingis Khan tuhosi liian paljon. Aleksanteri oli toisena päivänä ihailtava helleeni, toisena päivänä raakalainen. On ihmeellistä, että hän eli 32-vuotiaaksi, sillä hän haavoittui koko ajan, koska johti taisteluita edestä. Napoleonia taas voi ihailla, mutta hänestä on melko vaikea pitää. Olen tosin brittinä tässä asiassa hieman jäävi.
Kleopatra on historian suuria naisia
Adrian Goldsworthy on juuri saanut valmiiksi uuden teoksen. Hänen seuraava kirjansa Antonius ja Kleopatra julkaistaan Lontoossa ensi kesäkuussa. Goldsworthyn mukaan Kleopatra on historian merkittävimpiä naisia, mutta oliko hän myös kaunis?
- Olen aika varma, että oli. Hän ei ilmeisesti kuitenkaan ollut täydellinen, koska Plutarkhoksen mukaan ”hänessä ei niinkään ollut se kauneus, joka ensimmäisenä ihastutti.” Tätä on tulkittu siten, että Kleopatra ei ollut kaunis. Minusta se ei tarkoita se sitä. Se tarkoittaa, että hän oli niin elävä ja karismaattinen.
– Toiset lähteet sanovat, että hän oli todella kaunis. Hänellä saattoi olla melko iso nenä, mutta hänessä oli elämää. Otetaan esimerkkinä jotkut elokuvatähdet, jotka eivät ole niin kauniita, mutta ovat kuitenkin häikäiseviä.
HBO:n sarjassa hänet kuvataan kuumaksi nymfomaaniksi?
– Näin saattoi olla. Hänellä oli sarjassa myös lyhyt tukka ja se ei toiminut hyvin.
– Kleopatra oli ihmeellinen nainen, koska hän selviytyi niin pitkään. Hänen maansa oli ollut Rooman dominoima jo sata vuotta ennen hänen syntymäänsä. Jos hallitsijalla ei ollut roomalaisten tukea, hän ei voinut pysyä vallassa. Kleopatralla oli suhde sekä Caesarin että Marcus Antoniuksen kanssa. Hän oli älykäs, merkittävä nainen. Hän oli todennäköisesti hyvin miellyttävä ihminen, mutta olisi tuskin selvinnyt hengissä, jos olisi ollut liian kiva.
Adrian Goldsworthy
Vuonna 1969 syntynyt brittiläinen antiikin historiaan, erityisesti Rooman historiaan perehtynyt historioitsija ja kirjailija. Hän valmistui tohtoriksi Oxfordin yliopistossa vuonna 1994. Hänen väitöskirjansa käsitteli Rooman legioonia.
Hän toiminut opettajana ja professorina mm. Cardiffin yliopistossa ja Lontoon Notre-Dame yliopistossa. Hän on osallistunut useiden BBC:n historiaprojektien tekemiseen.
Goldsworthyn uusin suomennettu kirja on Rooman valtakunnan tuho (Ajatuskirjat 2009). Häneltä on aikaisemmin suomennettu Caesar-elämänkerta, roomalaisten kenraalien ja valtiomiesten elämää käsittelevä Rooman puolesta sekä Rooman legioonia käsittelevä sotahistoriallinen teos.