Äänenpainot uusien halpatyömarkkinoiden luomisen välttämättömyydestä ovat voimistuneet samaan tahtiin turvapaikanhakijoiden määrää koskevien puheiden kanssa.
Sutjakkaasti kokoomuksen ultraoikeistosiipeen kotoutunut demariluopio Vartiainen avasi pelin vuoden ensimmäisinä päivinä ehdottamalla niin sanottua koulutustyösuhdetta. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että työnantajalla ei olisi juurikaan velvoitteita verraten nykyiseen oppisopimusmalliin, vaikka työt teetettäisiin puoli-ilmaiseksi osana ”ammattikoulutusta”.
Hämärän peittoon jää, mikä osa mallista tekee koulutusmuodon. Sen keskeiset perustelut kun kohdistuvat pelkästään työsuhteen ehtoihin: riisuttuihin työnantajavelvoitteisiin ja työehtosopimusta alempiin palkkoihin!
Työllistyminen edistää parhaalla mahdollisella tavalla kotoutumista.
Todellinen tarkoitus lieneekin luoda maahan kolmannet työmarkkinat. Tyypillisemmäksi työsuhdemuodoksi on kovaa vauhtia nousemassa nollatuntisopimukset, joiden piirissä on jo lähes satatuhatta ihmistä. Perinteinen vakityösuhde yhteen työnantajaan tulee vuosi vuodelta yhä epätyypillisemmäksi.
Työllistyminen edistää epäilemättä parhaalla mahdollisella tavalla kotoutumista. Se mahdollistaa sosiaalisten verkostojen luomisen, kiinnittymisen yhteiskuntaan ja sivutuotteena luo vielä mahdollisuuden säälliseen toimeentuloon.
Vuosikymmeniä työelämässä mukana olleena voi vain ihmetellä miltä aloilta näitä töitä löytyy? Mitkä alat ja niiden ammattityötehtävät ovat niin simppeleitä hommia, että niitä hoitaakseen ei tarvita kuin intoa alkaa?
Takavuosina useilla eri työelämän aloilla alettiin järjestelmällisesti kouluttaa vakiintuneen henkilökunnan joukosta työntekijöitä työpaikkaohjaajiksi. Ajatuksena oli, että työpaikkaohjaajat toimivat opastajina alalle kouluttautuvien ja työpaikoille tulevien ammattioppilaiden työharjoittelujaksojen tukihenkilöinä.
Työpaikkaohjaaja opasti varsinaisen työn tekemisen lisäksi työturvallisuuteen, työpaikan käytäntöihin ja työsuhteisiin liittyvissä kysymyksissä. Työpaikkaohjaajamallin henkiin herättäminen tulisikin nähdä yhtenä tärkeimpänä keinona maahanmuuttajien työllistämisessä.
Tosiasia on, että vaikka keskustelusta unohdettaisiin niin työntekijä- kuin työnantajapuolenkin intressit, ei varsinaisilla työpaikoilla ole valmiuksia ehdotettuihin maahanmuuttajien työllistämiskonsteihin. Työpaikoilla täytyisi tapahtua ennennäkemätön ”työreformi”, ennen kuin ehdotelmista tulisi totta. Paljon pitäisi tapahtua työpaikkajärjestelyjen, työnohjauksen ja ennen kaikkea johtamisen saralla, jotta haaveista tulisi totta!
Tämän jälkeen voisimmekin sitten puhua vaikka niistä palkoista.
Kirjoittaja on JHL:n järjestötoimitsija ja vasemmistoliiton varapuheenjohtaja.
uutiskirje 
