Ylen toissavuotisesta We Want More -ohjelmasta koitui jotain hyvääkin. Tosi-tv-sarja sysäsi liikkeelle prosessin, jonka myötä suomirockin ytimeen parikymmentä vuotta sitten kuulunut Miljoonasade aktivoitui tekemään uutta musiikkia. Sitä syntyi lopulta albumillinen.
Popmusiikin todellisuudessa kuudentoista vuoden levytyspaussi vain tuppaa kutistamaan laajankin tuotannon hittikokoelmien kokoiseksi muistoksi suuruuden päivistä. Siinä tilanteessa on vaikea palata kehään kuulostaen tuoreelta.
Miljoonasade sopeutuu olosuhteisiin melko hyvin. Se ei sorru ankeaan nostalgiaan, vaikka uuden albumin Jimi Hendrixiin viittaava nimi Sähköinen Rouva Maa sitä enteileekin.
Yhtye ei myöskään yritä hypätä epätoivoisesti mukaan ajan virtaan, vaan jatkaa kuin mitään taukoa ei olisi ollutkaan.
Miljoonasade kuuluu siihen lyriikoita korostavaan suomirockperinteeseen, joka ei ole riippuvainen soundeihin upotetuista merkityksistä. Laulut on kirjoitettu Heikki Salon sanoitusten ehdoilla.
Ajassa, jossa suomenkielisellä popmusiikilla menee yhtä aikaa hyvin ja hyvin huonosti, on virkistävää kuulla tekstejä, joissa kohtaavat kerroksellisuus, luonteva rytmi ja arvaamattomuus. Parhaiten ne tulevat esiin yksinhuoltajaperheen selviytymistä tarkastelevassa nimikappaleessa ja Win Winissä, joka on hauska muistutus Salon korniutta arastelemattomasta sanoitustyylistä.
Oman perintönsä raskauteen Miljoonasade törmää sävellyksissä. Edellä mainittujen lisäksi vain Neulaa ja lankaa erottuu edukseen muuten kovin tavanomaisesta melodiamassasta.
Miljoonasade: Sähköinen Rouva Maa. Sateen ääni 2016.
uutiskirje 
