Julkisia menoja on leikattava, koska velkaa ei voi jättää tuleville sukupolville. Tämä mantra kuullaan seuraavan kerran hallituksen suusta viimeistään silloin, kun se vastaa opposition koulutusleikkauksia koskevaan välikysymykseen.
Sen sijaan hallitus leikkaa surutta nykyisiltä sukupolvilta ymmärtämättä, että sen hinta lankeaa raskaana myös tuleville.
Suomen Pankki julkisti viikko sitten suuresta käänteestä kertovan tutkimuksen. Tähän asti uusi sukupolvi on aina ollut edeltäjäänsä vauraampi, mutta ei enää. Vuosien 1990 ja 2013 välillä kotitalouksien elintaso ei ole noussut alle 35-vuotiailla. Suomessa tapahtuu sama, mikä useissa muissakin länsimaissa: 1980–1995 syntyneen ”Y-sukupolven” tulokehitys on pysähtynyt ja jopa taantunut muihin ikäluokkiin verrattuna.
Kyse ei ole mistään väliaikaisesta tulokuopasta. Heikosta talouskehityksestä kärsivät suhteellisesti eniten sellaiset ikäluokat, joiden iässä on aikaisemmin vakiinnutettu asemat työmarkkinoilla. Nyt pienituloisia nuoria odottaa pienituloinen aikuisuus ja köyhä vanhuus. Heikko työmarkkina-asema lisää heikon työllistymisen todennäköisyyttä myös tulevaisuudessa. Ilman palkkatuloja ei puolestaan kerry eläkettä.
”Pitkäaikaisiin työsuhteisiin perustuva eläkejärjestelmä ei tulevaisuudessa siten välttämättä takaa nuorille enää samanlaista sosiaaliturvaa kuin se on tuottanut vanhemmille ikäluokille”, kirjoittavat Suomen Pankin tutkijat.
He huomauttavat, että myös hallituksen säästötoimet ovat kohdistuneet keskimääräistä enemmän nuoriin kotitalouksiin. Esimerkkinä ovat päivähoito-oikeuden rajoitukset ja päivähoitomaksujen nousu samoin kuin leikkaukset koulutuksen määrärahoissa.
Hallitus on jättänyt työllisyyden hoidon retuperälle. Ainoat uudet ideat liittyvät työttömien rankaisemiseen. Nykyisillä sukupolvilla on syytä olla vihaisia. Lyhytnäköinen velkahysteria leikkaa heiltä myös tulevaisuuden.
Suomeen uhkaa muodostua koko elämänsä köyhyydessä kituuttavien joukko samaan aikaan, kun ikäluokat pienenevät ja huoltosuhde heikkenee. Jo nyt sataa työssäkäyvää kohden on 141 työelämän ulkopuolella olevaa henkilöä ja työikäisten määrä vähenee vuoteen 2030 asti. Entistä pienemmän joukon pitäisi hoitaa Suomen velkaa ja vastata samaan aikaan suuresta työelämästä syrjäytettyjen joukosta.
Yhtälö on mahdoton. Työllisyys on nostettava etusijalle. Se on tulevienkin sukupolvien etu.
uutiskirje 
