Juha Sipilän ”kolmen ässän” hallituksen toimintaa on ollut todella hämmentävää seurata. Pääministeri on saanut jostain päähänsä, että joku maaginen viiden prosentin hyppy on nyt aivan pakko saada. Hänelle itselleenkin on kuitenkin tainnut jäädä epäselväksi, mikä se on, mitä pitäisi saada viisi prosenttia: tuottavuutta, kilpailukykyä, palkkaleikkausta vai mitä? Nämähän ovat aivan eri asioita. Puhumalla sekavasti milloin mistäkin on saatu aikaan vain valtavasti hämmennystä ja ristiriitoja.
Sipilä on kuitenkin ajanut hämärää tavoitettaan jääräpäisesti kuin käärmettä pyssyyn. Hän on uhkaillut pakkolaeilla ja hermostunut, jos ei ole saanut tahtoaan läpi. Kun asiantuntijat totesivat, että pakkolakiesitykset lienevät perustuslain vastaisia, Sipilä tuohtui: ”Löytyy kaiken maailman dosentteja, jotka sanovat, mitä ei saa tehdä”.
Nyt hallitus on sitten lopulta vaivihkaa myöntänyt, että pakkolait olisivat kaatuneet perustuslakiin. Yhteiskuntasopimusta on siis jo pitkään ajettu puhtaalla bluffilla. Viimeksi Sipilä julisti jättävänsä politiikan, jos ei saa haluamaansa.
Vielä ulkoministerin asemassakin Timo Soini puhuu muista poliitikoista usein varsin loukkaavalla tavalla. Soini ei kuitenkaan siedä minkäänlaista itseään tai puoluettaan koskevaa arvostelua: hän on esimerkiksi kieltäytynyt antamasta haastatteluja KSF Median lehdille, koska Hufvudstadsbladetin kolumnisti puhui rasistisuudesta perussuomalaisissa. Mediatutkija, professori Anu Koivunen pitää tätä vakavana asiana. Ei ole sopivaa, että hallituksen ministeri alkaa valikoida tiedotusvälineitä tai vaatii niitä sensuroimaan kanssaan eri mieltä olevia kirjoittajiaan.
Samalle kyseenalaiselle kiukuttelulinjalle on nyt ilmeisesti lähtenyt myös pääministeri Sipilä. Hallitusta arvostellut Iltalehden toimittaja Tommi Parkkonen kertoi Twitterissä, että Sipilä on ilmoittanut laittaneensa hänet boikottiin. Tällainen käytös ei anna kovin mairittelevaa kuvaa Soinista ja Sipilästä.
Valtiovarainministeri Alexander Stubb on onnistunut muita ässiä paremmin hillitsemään kiukkunsa. Hänen pokkansa on pitänyt – ehkä liiankin hyvin. Hänellä on paljastunut paha tapa keksiä asioita ja laskea luikuria. Stubb on jäänyt tästä kiinni useita kertoja lyhyessä ajassa.
Heinäkuussa Stubb kiisti jyrkästi, että Suomen Kreikka-linja olisi tiukentunut ja että Suomi olisi kannattanut Kreikan eroa eurosta. Julkitullut Suomen toimintalinja kuitenkin kertoi toista: ensisijainen ratkaisu oli Kreikan väliaikainen euroero. Helsingin Sanomat totesikin, että ”Stubb muunteli totuutta”.
Syyskuussa Stubb kertoi, että esitettyjen työntekijöiden etujen heikennysten perustuslaillisuus oli käyty läpi ”juurta jaksain” asiantuntijoiden kanssa. Todellisuudessa mitään asiantuntijoiden lausuntoja tai edes listaa kuulluista asiantuntijoista ei ollut olemassakaan.
Lokakuussa Stubb perusteli esitystä kiistellystä hallintarekisteristä väittämällä, että EU-asetus pakottaa Suomen perustamaan tällaisen hallintarekisterin. Totuus on, että EU-asetus ei mitenkään velvoita muuttamaan nykyistä järjestelmää.
Vakavin tapaus nähtiin kuitenkin marraskuussa. Stubb väitti eduskunnalle, että noin 90 prosenttia hallintarekisteristä annetuista lausunnoista on myönteisiä. Kävikin ilmi, että todellinen osuus oli noin 10 prosenttia. Stubb yritti vähätellä asiaa kutsumalla sitä tahattomaksi ”virheeksi”, mutta myönsi lopulta vetäneensä luvun ”omasta päästä”.
Jos keksii asioita omasta päästään ja esittää niitä julkisesti faktoina, niin minun suomen kielessäni se ei ole ”virhe” tai keskustelun tuoksinassa tapahtunut ”erehdys”, vaan röyhkeää valehtelemista. Pääministeri Sipilä tuli vielä paljastaneeksi, että ässätrio oli keskustellut kyseisistä lausunnoista juuri ennen Stubbin kohuttua kommenttia.
Kyseessä ei siis todellakaan ollut väärin muistaminen Stubbilta. Erityisen vakavaksi asian tekee se, että ministeri valehteli eduskunnalle. Pääministeri kuitenkin julisti, että Stubbilla on hänen täysin tukensa. Tämä asetti myös Sipilän arvot aika outoon valoon.
On totuuden muuntelu toki sujunut muiltakin. Soini väitti lokakuussa tiedotusvälineille kirkkain silmin, ettei hänellä ole ollut perussuomalaisille kiusallisesta hallintarekisteristä mitään tietoa eikä asiasta oltaisi puhuttu hallituksen sisällä. Tämä paljastui täydelliseksi pötypuheeksi.
Sipilä puolestaan pelotteli syyskuussa Pääministerin haastattelutunnilla, että jos hänen haluamiaan uudistuksia ei saada pikaisesti läpi, Suomen leikkauksista alkaa päättää EU:n komissio. Tämä oli monellakin tapaa täysin paikkansa pitämätön väite. Sipilä myös liioitteli karkeasti Suomen velkaantumisen nopeutta ja määrää. Näyttää yksinkertaisesti siltä, että rehellisyys ja totuudessa pysyminen eivät ole kolmelle ässälle erityisen tärkeitä arvoja.
Kun Sipilä muodosti hallitusta, hän puhui jatkuvasti ”luottamuksen” tärkeydestä. Mutta voivatko muut luottaa hallitukseen? Kun Palvelualojen ammattiliitto PAM nyt ilmoitti, ettei se lähde mukaan ”kilpailukykysopimukseen”, tämä herätti laajan moraalisen paheksunnan aallon. PAM:n mukaan keskeinen syy päätökselle oli, että pamilaisilla ei ole luottamusta maan hallitukseen. Voiko heitä kaiken nähdyn valossa oikeasti moittia tästä?
Sipilän hallituksen uskottavuus on kolmen ässän toinen toistaan seuranneiden arveluttavien edesottamusten jäljiltä olematon. Käsi sydämelle: ostaisitko sinä näiltä miehiltä käytetyn auton? Heidän kykynsä huolehtia vastuullisesti peräti koko kansakunnan yhteisistä asioista herättää vakavia epäilyksiä ja huolta.
Kirjoittaja on filosofian professori Tampereen yliopistossa
uutiskirje 