Viimeinen sana
Viime perjantaina julkaistu asiantuntijaselvitys Suomen Nato-jäsenyydestä on 68:aa sivuaan painavampi. Selvitys ei ota kantaa siihen, pitäisikö Suomen hakea sotilasliiton jäseneksi vai ei, mutta se ottaa kantaa ilman tavanomaista diplomaattista sanahelinää siihen, mitä jäsenhakemuksesta seuraisi. Yhteen sanaan kiteytettynä: kriisi.
Venäjä ei päätä, niin kuin ei mikään muukaan maa, siitä, mihin kansainvälisiin organisaatioihin Suomi saa kuulua. Kun kysymys on kuitenkin Suomen turvallisuudesta, on Venäjän mahdollinen ja todennäköinen reaktio aivan olennainen tekijä. Raportin mukaan suhteet kärsisivät huomattavasti, ilmapiiri myrkyttyisi, kauppa ei kävisi.
Mahdollisia sotilaallisia vastatoimia selvitys ei erittele, mutta niitäkin tulisi varmasti. Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys vaikuttaisi Venäjän näkökulmasta sen turvallisuutta heikentävästi Murmanskin, Arkangelin ja Kuolan alueella.
Aivan on oma lukunsa on Pietari, joka ”on aina ollut sensitiivinen kysymys siitä asti, kun kaupunki vuonna 1703 perustettiin, ja se on johtanut useisiin sotiin ensin Ruotsin ja sittemmin Suomen ja Venäjän välillä”, kuten selvityksessä todetaan. Ja jatketaan: ”Tänä päivänä alue on Venäjän talouden toiseksi tärkein veturi ja lähimpänä Naton rajaa sijaitseva merkittävä alue. Etäisyys Suomen rajalta Pietariin on alle 200 kilometriä.”
Venäjä toisi lisää rautaa Nato-jäsenyydestä neuvottelevan Suomen vastaiselle rajalle, ydinaseitakin. Jo nyt meno Itämerellä on sellaista, että vahinkokolari on vain ajan kysymys. Vahingossa käynnistyvän suurvaltojen välisen jonkin kokoisen konfliktin riski kasvaisi merkittävästi.
”Venäjällä on 14 rajanaapuria ja sillä on maailman pisin maaraja. Venäjän Suomen ja Norjan vastainen raja on aina ollut näistä vakain ja parhaiten hoidettu.” Näin lukee asiantuntijaraportissa. Miksi tämä vakaus kannattaisi riskeerata? Miten se lisäisi Suomen turvallisuutta? Vallitsevaa tilaa muuttamaan pyrkivillä Nato-kannattajilla on tässä asiassa todistustaakka.
Venäjän toimet Ukrainassa ja Krimillä ovat vastuuttomia ja tuomittavia. Mutta vaikka niitä ei hyväksy, pitää ymmärtää niiden taustaa. Venäjän näkökulmasta Naton laajeneminen on uhka, jonka takana on Yhdysvallat ja tavoitteena amerikkalaisten sotilastukikohtien ja joukkojen tuominen lähemmäs Venäjän rajaa Venäjän patoamiseksi.
Niin on, jos siltä näyttää. Venäjän toimet Ukrainassa ovat vastausta sen kokemaan uhkaan. On vaikea ymmärtää, miten saman uhkan lisääminen sen pisimmällä rajalla lisäisi vakautta tai turvallisuutta missään osassa Eurooppaa, saati Suomessa.
uutiskirje 