8-pallo (2013) on mitä tyypillisin elokuvaohjaaja Aku Louhimiehelle: ajan hermolla sykkivä, elämän raadollisuutta tuikkiva, rosoinen ja epätasainen, laidasta laitaan rankkoja piirteitä saava nykydraama, tarkasti ottaen myös rikos-, poliisi- ja sosiaalidraama. Aineksia on paljon, muttei liikaa.
Jessica Grabowskyn herkkä, hieman eteerinen suomenruotsalainen olemus istuu pääkaupunkilaisiin moniongelmaisiin kehiin (huumeet, hyväksikäyttö eri muodoissaan, raaka väkivalta ja levottomat vuokratalot) luontevasti. Piken kaltaisen nuoren naisen ja pikkutytön äidin joutuminen Lallin pauloihin ei ole mitenkään mahdoton kohtalo.
Rankka kohtalo se epäilemättä on, ja siitä elokuva saa varsinaisen imunsa. Tarina täyttyy rajuista vastakohtaisuuksista, joissa on parhaimmillaan väkevää melodramaattista sähköä. Rakkaus ja väkivalta, raakuuden ja hellyyden jännite tuovat kerrontaan tiivistunnelmaista imua.
Raakuuden ja hellyyden jännite tuovat kerrontaan tiivistunnelmaista imua.
Eero Aho kunnostautuu Lallina mieleen jäävällä roolityöllä. Sillä pääsee kyseenalaisen ketjun keskushyökkääjäksi: suomalaisen elokuvan kaikkien aikojen iljetys. Oiva varamies on vaimoaan hakkaava naapurin Ilkka (Kristo Salminen).
Huumehörhöjen hahmoissa on pientä teatraalisuutta, ja ”Ihanaa Leijonat, ihanaa!” soi sellaisessa yhteydessä, ettei tuota kailotusta kestä tämän jälkeen kuunnella itse pirukaan.
Onneksi hyviäkin miehiä on Suomenmaassa, ja tässä he ovat poliisimiehiä. Olli (Mikko Leppilampi) on pehmo ja ikävöi perheensä pariin, keski-ikäinen Elias (Pirkka-Pekka Petelius) on arvoituksellinen jeppe ja elokuvan todellinen hyvä haltija.
Eliaksen ja Piken hahmojen osalta sekä rooleissa olevien Peteliuksen ja Grabowskyn suoritusten takia 8-pallo on sekä parhaimmillaan että sympaattisimmillaan.
Löysä lopetus on turhan amerikkalaismallinen ja sellaisena hieman heppoinen. Jari Olavi Rantalan käsikirjoitus pohjautuu Marko Kilven romaaniin Elävien kirjoihin.
8-pallo Nelonen ma klo 21.00 ja ke klo 22.55.
uutiskirje 
