Australialaisohjaaja Eva Ornerin tuore dokumentti Chasing Asylum paljastaa Naurulla ja Manus-saarella sijaitsevien vastaanottokeskusten epäinhimilliset olot. Surkeat elinolosuhteet, väkivalta ja naisten hyväksikäyttö ovat keskuksissa arkipäivää.
Vuonna 2007 Oscar-palkinnon voittanut Orner puhui yleisölle toukokuussa Melbournen Yarravillessä dokumenttinsa näytöksen päätteeksi.
– Odotin, että joku tekee elokuvan Australian vastaanottokeskuksista. Koska kukaan ei tarttunut aiheeseen, päätin itse tehdä dokumentin. Jos olisin tiennyt, kuinka vaikeaa elokuvan tekemisestä tulee, en olisi ryhtynyt siihen. Miten voisin tehdä dokumentin ihmisistä, joita ei saa kuvata? hän kysyi.
Keskuksia pyörittävää yhtiötä syytetään kaltoin kohtelusta.
Elokuvan tekemistä hankaloitti myös viime vuonna Australiassa säädetty laki, joka kieltää työntekijöitä puhumasta vastaanottokeskusten olosuhteista tiedotusvälineille. Toimittajien on äärimmäisen vaikea päästä vierailemaan leireillä.
Entiset työntekijät kertovat
Orner tavoitti kuitenkin keskusten entisiä työntekijöitä, joita on haastateltu dokumentissa. Ohjaajan mukaan haastateltavat asettivat itsensä suureen vaaraan, kun he kertoivat aiheesta.
– Jokainen entinen työntekijä itki haastattelujen aikana. He olivat todella rohkeita, koska uusi laki pelottaa monia.
Dokumentissa haastateltu entinen työntekijä paljastaa, että hänen piti opetella käyttämään Hoffman-veistä, jolla voi katkaista itsemurhaa yrittäneiden pakolaisten hirttoköysiä. Leirillä on yritetty itsemurhia myös syömällä pesuainetta.
Turvapaikanhakijat ovat protestoineet ja vaatineet vapauttamistaan, mikä on johtanut väkivaltaisiin yhteenottoihin vartijoiden kanssa. Toissa vuonna vartijat surmasivat iranilaisen turvapaikanhakija Reza Baratin Manus-saaren vastaanottokeskuksen mellakassa.
– Keskukset ovat kuin vankileirejä. Turvapaikanhakijat asuvat homeisissa rakennuksissa, jotka ovat trooppisen ilmaston vuoksi todella kuumia. Yksityisyyttä ei ole, ja väkivaltaiset vartijat kohtelevat turvapaikanhakijoita kuin vankeja, sanoi Orner.
Yhtiö ei kanna vastuutaan
Orner arvosteli vastaanottokeskuksia pyörittävää Broadspectrumia heikoista olosuhteista ja turvapaikanhakijoiden kaltoin kohtelusta. Yksikään yrityksen työntekijöistä ei ole joutunut syytteeseen, vaikka keskuksissa on sattunut muun muassa useita lasten hyväksikäyttötapauksia.
Keskuksista on löytynyt myös todisteita raiskauksista sekä alaikäisten seksuaalisesta ahdistelusta. Vartijoiden on lisäksi väitetty välittäneen kannabista naispuolisille turvapaikanhakijoille seksuaalisia palveluksia vastaan.
Turvapaikanhakijoiden epätoivoa kuvaa dokumentissa oleva kohtaus, jossa kuvataan telttaan maalattua tekstiä ”Tappakaa meidät”.
– Halusin tehdä elokuvan, joka saa Australian hallituksen häpeämään, Orner sanoo.