Amerikkalainen diplomaatti Paul Bremer vahvisti Guardianin nettisivuilla keskiviikkona julkaistussa artikkelissa osan niin sanotun Chilcot-raportin päätelmistä.
Sir John Chilcotin johtaman tutkintaryhmän seitsemän vuotta valmistelema raportti julkaistiin keskiviikkona Lontoossa. Raportti käsittelee Irakin vuoden 2003 valloitusta ja sen jälkiseurauksia Britannian kannalta.
Raportissa arvostellaan ankarasti silloista pääministeriä Tony Blairia lähtemisestä puutteellisin perustein sotaan sekä useista virhearvioista sen jälkeen.
Paul Bremer toimi miehityshallinnon korkeimpana siviiliedustajana toukokuusta 2003 kesäkuuhun 2004.
Bremer on Chilcotin raportin kanssa samaa mieltä siitä, että niin Yhdysvallat kuin Britanniakin olivat huonosti valmistautuneet siihen, mitä Irakissa on tehtävä Saddam Husseinin kukistamisen jälkeen.
Bremerin mukaan ennen hyökkäystä useat upseerit varoittivat, että Irakiin on jätettävä maan valtaamisen jälkeen huomattava määrä joukkoja. Heitä ei kuitenkaan kuunneltu.
Irak jäi turvattomaksi
Liian pieni joukkojen määrä aiheutti Bremerin mukaan sen, että irakilaiset eivät kokeneet miehittäjien tuovan turvallisuutta maahan. Heikko valmistautuminen antoi esimerkiksi tilaisuuden laajaan ryöstelyyn Irakissa.
Turvattomuuden tunne puolestaan vahvisti irakilaisten halua ryhtyä vastarintaan.
Bremer kirjoitti kuitenkin olevansa kahdessa olennaisessa kohdassa eri mieltä Chilcotin raportin kanssa.
Ensinnäkin Bremer kirjoittaa olevansa yhä sitä mieltä, että päätös Saddam Husseinin kukistamisesta oli oikea. Chilcotin mukaan tilanteessa, jossa sodasta päätettiin vuoden 2003 alkukuukausina, ”patoamisen” strategia olisi edelleen ollut riittävä tapa suhtautua Irakin johtoon.
Toiseksi Bremer kirjoittaa edelleen katsovansa, että kaikkien Saddamin baath-puolueen jäsenten puhdistaminen Irakin hallinnosta oli oikea toimi.
Bremeriä itseään on vuosien varrella usein arvosteltu miehityksen alkuvaiheen hallinnon huonosta hoitamisesta.