Lehdistö seuraa ajan henkeä. Lehtiä pitää myydä. Viholliskuvien luominen ja sotavalmistelujen kiihdyttäminen ovat nyt myyvintä etusivun aineistoa, ja julkisuudenkipeät tutkijat tuottavat lehdille ilman mitään kritiikkiä niiden tarvitsemaa lööppikamaa. Objektiivista tietoa on vähän, mielipiteitä löytyy. Vaikuttaa siltä, että vakavasti otettava politiikantutkimus ei suuremmin kiinnosta ketään.
Vuosikymmeniä sitten nuoriso kapinoi asevarustelua vastaan, ja tutkijat ottivat kantaa sodan ja rauhan kysymyksiin. Nyt mielenosoituksia järjen käytön puolesta sotaa vastaan näkee harvoin. Nyt lietsotaan ennakkoluuloja ja jopa vihaa kansojen ja kansanryhmien välille.
Eräs syy nykyiseen pysähtyneisyyden tilaan on Euroopan unioni, joka on tukkinut turvallisuuspolitiikassa poliitikkojen suut. Turvallisuuspolitiikasta ei saa puhua ennen kuin Bryssel on puhunut. Keskustelun rajat määrää Bryssel kuultuaan ensin lännen suurvaltojen ulkoministeriöitä. Muutamat oikeistopopulistien hallitsemat unionin jäsenmaat ovat poikkeus.
Yliopistojen vapauskin alkaa olla vain historiaa. Ne ovat rahoittajiensa, poliitikkojen ja suuryritysten, edessä polvillaan.
On kuitenkin yksi asia, joka muistetaan juhlapuheissa, ja johon poliitikkojen ja erityisesti europarlamentaarikkojen pitäisi tarttua. Euroopan unioni on rauhanprojekti, joka perustuu Euroopan maiden keskinäiseen taloudelliseen riippuvuuteen.
Rauhanprojekti käynnistyi Saksan ja Ranskan teräs- ja hiiliteollisuuden yhdistämisestä, ja sen sanotaan lopettaneen Saksan ja Ranskan vuosisataiset vihollisuudet. Ehkä vihollisuudet olisivat loppuneet muutenkin, mutta sodan jälkeen taloudelliseen riippuvuuteen perustuvan rauhanprojektin idea oli kuitenkin hyvä ja aito.
Kun nyt taloudelliseen yhteistyöhön perustuva rauhanprojekti on Länsi-Euroopassa testattu ja hyväksi havaittu, niin miksi sitä ei sovelleta koko Eurooppaan? Venäjällä on energiaa ja raaka-aineita, joita koko Eurooppa tarvitsee. Muualla Euroopassa, Suomi mukaan luettuna, on teknologiaa ja osaamista, jota Venäjä tarvitsee.
Miksi hyviä kokemuksia onnistuneesta rauhanprojektista ei oteta nyt käyttöön? Kenen etujen vastainen se voisi olla? Kuka vastustaa koko Euroopan taloudellisen yhteistyön kehittämistä? Voisiko se olla Venäjä vai olisiko se Yhdysvallat vai pelkästään Yhdysvaltojen aseteollisuus? Euroopan unionin intressi se ei kuitenkaan saa olla.
Jaakko Ylitalo
Rovaniemi
uutiskirje 
