Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen kirjoitti 7.10. Helsingin Sanomissa varhaiskasvatuksen tärkeydestä kritisoiden samalla kotihoidontukea. Grahn-Laasonen viittaa kirjoituksessaan muun muassa tuoreimpaan koulutusta vertailevaan OECD:n Education at a glance -selvitykseen, jossa nostetaan esille kuinka varhaiskasvatuksen osallistumisaste Suomessa on muita Pohjoismaita matalammalla tasolla.
On erittäin tervetullutta, että hallituksessa herätään varhaiskasvatuksen tärkeyteen, mutta Grahn-Laasosen kirjoitus oli häikäilemättömän epärehellinen. Nykyinen hallitus on heikentänyt varhaiskasvatuksen laatua useilla päätöksillä.
Hallituspuolueet ajoivat viime vuoden loppupuolella läpi subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamisen äänin 114–65. Sen seurauksena kunnat ovat elokuun alusta voineet päättää varhaiskasvatusoikeuden rajaamisesta 20 tuntiin viikossa, mikäli vanhemmat eivät työskentele tai opiskele päätoimisesti. Rajaus koskee siten perheitä, joissa toinen vanhempi on esimerkiksi työtön tai kotona hoitovapaalla.
Esitys subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamisesta sai murskaavan kritiikin asiantuntijoilta.
Hallitus päätti samassa yhteydessä myös varhaiskasvatuksen suhdeluvun muutoksesta, jolla yli kolmevuotiaiden ryhmäkokoja kasvatettiin seitsemästä lapsesta kahdeksaan yhtä kasvattajaa kohden. Tämän lisäksi hallitus suunnitteli varhaiskasvatusmaksujen tuntuvaa korottamista, joskin tämä esitys päätettiin budjettiriihen yhteydessä perua.
Uusi säästö ensi vuonna
Ensi vuodelle on luvassa vielä yksi uusi varhaiskasvatuksen laatua heikentävä säästö: hallitus suunnittelee varhaiskasvatusoikeuden poistamista esikoululaisilta. Eskaria täydentävä päivähoito toteutettaisiin kerhotoimintana.
Kerhotoiminta on kunnille halvempaa, mutta sen osalta ei ole olemassa minkäänlaista sääntelyä mitä tulee toiminnan pedagogisiin sisältöihin, henkilökunnan kelpoisuuteen tai ryhmäkokoihin. Esikoulun yhdistäminen kerhotoimintaan voi myös tarkoittaa sitä, että lapsi joutuu liikkumaan jopa kolmen eri hoitopaikan välillä yhden päivän aikana. Se pirstottaa päivän ja lisää pienen lapsen turvattomuutta, jonka lisäksi se heikentää varhaiskasvatuksen laatua.
Soini rajoittaa valinnanvapautta
Esitys subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamisesta sai murskaavan kritiikin asiantuntijoilta. Huomiota kiinnitettiin siihen, miten rajaus vaikuttaa erityistä tukea tarvitsevien perheiden asemaan. Rajaus ja siihen yhdistetty tarveharkinta nostaa kynnystä hakea kokopäivähoitoa niiden perheiden kohdalla, jotka siitä eniten hyötyisivät. Rajaus leimaa vanhempia, koska se edellyttää, että vanhemmat erikseen osoittavat olevansa vanhemmuuden tuen tarpeessa.
Tämän lisäksi rajaus tarkoitti, että hyvin toimivaa järjestelmää muutettiin ja samalla vaikeutettiin monien perheiden arkea huomattavasti. Siitä huolimatta, että erityisesti Timo Soini sanoo puolustavansa perheiden valinnanvapautta, oli subjektiivisen oikeuden rajaaminen juuri tämän valinnanvapauden rajoittamista.
Perheet osaavat itse parhaiten arvioida, mikä varhaiskasvatuksen muoto ja pituus perheen elämäntilanteeseen sopii. Vanha järjestelmä mahdollisti kokopäiväisen varhaiskasvatuksen kaikille perheille, elämäntilanteiden muutoksista huolimatta.
Joustamattomuutta, ei vastaa tarpeita
Keräsin sosiaalisen median kautta tarinoita perheiltä siitä, miten tämä rajaus on vaikuttanut heidän arkeensa.
Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaus lisää joustamattomuutta, eikä vastaa perheiden ja lasten todellisia tarpeita. Esimerkiksi Vantaalla freelancerina itsensä työllistävän naisen, joka odottaa toista lasta, vanhemman lapsen oikeus rajattiin korkeintaan neljään tuntiin viikossa:
”Loppumisajassa ei joustoa: yksi lapseni ryhmässä olevan 5-vuotiaan äiti valitteli sitä, että 5-vuotias tarvitsisi vielä päiväunet. Tämä ei siis ole mahdollista, koska lapsi pitää hakea puolilta päivin (kuinka hankalaa oikeasti on että siellä salissa nukkuu yksi lapsi enemmän?).”
”Jos asuu yhtään kauempana päiväkodista, 4h on vain vitsi varsinkin talvella: aamulla pukee vauvan ja lapsen, ehtii olla hetken kotona tms. ja sitten pitää jo lähteä hakemaan. Kokonainen päivä olisi paljon parempi. Toisen lapsen syntymisen suhteen työnteon lisäksi mietityttää hieman oma jaksaminen: jos yöt ovat rikkonaisia, mielellään nukkuisi juuri vauvan päiväunien aikaan. Mutta silloin pitääkin hakea isompi lapsi, joten on epäselvää pystyykö itse lepäämään ollenkaan.”
Toisessa perheessä joustamattomuus johti siihen, että äiti nyt hoitaa kolmea lasta kotona:
”Meillä on tilanne, että olen kotona kolmen lapsen kanssa. 3v 6kk ja kaksoset 1v 6kk. Yritin saada meidän esikoista kolmeksi päiväksi tarhaan viikossa, mutta ei onnistunut kun joka päivälle 9–13. Tämä ei palvele meitä ollenkaan kun kaksoset menevät nukkumaan 12:sta ja koen että siitä olisi enemmän vaivaa joka päivä viedä ja hakea kävellen tämän konkkaronkan kanssa, varsinkin noiden päiväunien aikaan.”
Vanhemman opiskelu estyi
Hallitus on heikentänyt varhaiskasvatuksen saavutettavuutta ja laatua.
Raisiossa vanhemman lapsen harkinnanvarainen hoitoajan pidennys johti siihen, että niin nuoremman lapsen päivähoito kuin vanhemman opiskelu estyi kokonaan:
”Päiväkoti, jossa vanhemman lapsen integroitu ryhmä on, sijaitsee kauempana, eikä ollut teknisesti mahdollista viedä ensin hänet päiväkotiin klo 8, 3-vuotias klo 9, hakea 3-vuotias klo 13 ja vanhempi lapsi klo 14.30; vanhemmalla, joka on vanhempainvapaalla, ei ole ajokorttia, joten 4 päiväkotireissua olisi vienyt koko päivän. Lopputuloksena 3-vuotiaan lapsen päivähoito on estynyt ja kolmannen lapsen takia vanhempainvapaalla olevan vanhemman opiskelut ovat suurimmaksi osaksi estyneet”.
Oululainen odottava äiti kertoi tuntemuksistaan kahden lapsen hoitamisesta:
”Avomieheni jätti minut yllättäen kuukausi sitten, joten vauvan syntymän myötä minusta on tulossa 2 pienen lapsen yksinhuoltaja. Esikoispoikani päivähoito-oikeus kapenee vauvan myötä 20h/viikossa ja luulen, että mielenterveyteni ja kestävyyteni alkaa olemaan melkoisella koetuksella. Kokemuksesta tiedän sen vauvaelämän rankkuuden. Esikoinen kuitenkin on siinä iässä, että kaipaa jo sosiaalista elämää, muitten lasten seuraa. Perheillä tulisi olla vapaus valita päivähoitotarpeensa.”
Tuttu ryhmä hajoaa
Vantaalla rajaus on myös johtanut lasten ryhmien hajottamiseen ja tuttujen ihmissuhteiden katkeamiseen:
”Tiistaina saimme päiväkodista tiedotteen koskien pikaisia muutoksia lapsiryhmissä. Muutosten taustalla on Vantaan linjaus subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisesta. Osa-aikaisten lasten siirroista johtuen lastemme nykyinen hoitoryhmä karkeasti rikotaan ja iso määrä lapsia sijoitetaan muihin ryhmiin, jopa neljään eri ryhmään kesken toimintakauden. Tämä on aiheuttanut lapsissa ja todennäköisesti myös henkilökunnassa epävarmuutta ja pelkoa tulevaisuudesta. Kuka vanhempi haluaa kertoa itkevälle lapselleen ’miksi mun kaverit lähtee pois? Miksi minä joudun toiseen ryhmään ilman kavereita?’”
Myös Lahdessa rajaus on johtanut uusiin ryhmäjakoihin:
”Vanhempainillassa selvisi, että työttömien lapset ovat omassa ryhmässä ja niillä ei ole esim. aamupiiriä, eivätkä hoitajat ehdi leikkiä/askarrella työttömien vanhempien lasten kanssa yhtä paljon kuin työssäkäyvien vanhempien lasten kanssa. Hoitajat selittivät sen sillä, että osa-aikaiset lapset on niin eri-ikäisiä että niille on vaikea keksiä yhteistä tekemistä.”
Lempäälästä kerrotaan, kuinka rajaus voi johtaa siihen, että lapsen päivä jää katkonaiseksi:
”Meidän elämäämme tämä päätös ei ihan hirveästi lopulta vaikuttanut. Lapsi aivan varmasti viihtyisi päiväkodissa koko päivänkin, ja välillä tuntuu, että koska hänet täytyy hakea hoidosta viimeistään 12:30, häneltä jää väliin joitain kivoja juttuja jotka toteutetaan vain iltapäivällä. Esimerkiksi yhtenä päivänä päivän teemana oli lemmikit, ja joidenkin lasten perheistä tuotiin lemmikkejä. Tätä päivää odotettiin innolla, mutta olikin sitten surullista päivän päätteeksi kuulla lapselta kotona, että kaikki lemmikit tuotiin iltapäivällä päiväkotiin. Tämä ja jotkut muutkin tilanteet ovat saaneet aikaan sellaisen tunteen, että lapsen päivä jää ikään kuin kesken kun hänet haetaan puolen päivän aikaan.”
Työnhaku vaikeutui
Päivähoito-oikeuden rajoittamista kritisoitiin siitä, että se monen vanhemman kohdalla saattaa vaikeuttaa työnhakua ja erityisesti keikkatöiden tekoa:
”Nyt tässä syys-lokakuussa olen kaupungin keikkalistalla ja lapseni hoidon järjestämisessä on ollut omat haasteensa, päivä siellä – päivä täällä. Onnekseni perhepäivähoitajalle on sopinut äkilliset ilmoitukset työpäivistä, vaikka viikkoa ennen olisikin suotavaa ilmoittaa – hävettää niin paljon se, että tämä hoitaja joutuu minun töiden takia myös olemaan epävarmuudessa milloin lapseni on hoidossa seuraavan kerran. Nyt sain neljän päivän sijaisuuden varhaiskasvatuksen puolelta ja olisi vielä jatkunutkin, mutta sopimus on 20h/viikko niin eipä se onnistukaan. Tai olisi onnistunut kuukausitarkastelulla, mutta sit ei olisi loppukuulle ollutkaan kuin jonkun verran tunteja.”
Varhaiskasvatuksen merkityksestä lasten kehitykselle ja tasa-arvolle tulee koko ajan yhä enemmän painavaa tutkimustietoa. Hallitus on tähänastisilla toimillaan heikentänyt varhaiskasvatuksen saavutettavuutta ja laatua.
Mikäli aidosti halutaan tukea kaikkien lasten osallistumista varhaiskasvatukseen, tulee aloittaa palauttamalla subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus, pienentämällä ryhmäkokoja sekä muuttamalla varhaiskasvatus osittain maksuttomaksi Ruotsin mallin mukaisesti. Näiden tavoitteiden eteen vasemmistoliitto työskentelee niin eduskunnassa kuin ensi kevään kuntavaaleissa.
uutiskirje 
