Taide halutaan usein pitää vapaana määrittelyistä, avoimena käsitteenä. Nykytaiteen ominaispiirteet edellyttävät juuri tätä. Kykyä alati uudistua niin muuttuvin ilmaisuvälinein kuin aikansa aiheiden kautta.
Nykytaiteen ymmärtäminen koetaan usein vaikeaksi sen runsaan muotokielen takia. Erona perinteiseen taiteeseen on sen sananmukainen suhde aikaansa. Nykytaiteen asiantuntijat painottavatkin usein taidekokemuksen merkitystä sen ymmärtämisen sijaan.
Tänä aikana, jolloin taidetta tuotetaan enemmän kuin koskaan, Kiasman museonjohtaja Leevi Haapala korostaa nykytaiteen suhdetta ympyröivään todellisuuteen.
Äärimmilleen yksinkertaistettuna nykytaide on poliittista tavalla, joka läpäisee tätä aikaa.
– Maailma tai ne monet maailmat, joissa juuri nyt elämme määrittävät eniten nykytaidetta ja taiteilijoita. Nykytaide ei ole erillinen saareke muusta maailmasta.
– Monikaan aihepiiri tai ilmiö kulttuurin, yhteiskunnan, filosofian tai historian alueelta ei jää käsittelemättä. Olkoon se maahanmuutto tai virtuaalitodellisuus, tunteet, luonnontieteiden popularisointi tai some-aikamme visuaalinen kieli, summaa Haapala.
Taidefestivaalit näyttävät suuntaa
Mistä ilmiöistä nykytaide tällä vuosikymmenellä puhuu? Millaisin tekniikoin sitä toteutetaan? Millaisia esineitä taideteokset ovat?
Eräs tapa arvioida taidemaailmaa ovat nykytaiteen taidefestivaalit kuten Venetsian biennaali tai Kasselissa viiden vuoden välein järjestettävä Documenta.
Tänä kesänä Berliinin biennaali käsitteli post-internet aikakauden taidetta otsikolla Present in Drag. Newyorkilaisen DIS-kollektiiviin kuratoima biennaali lähestyi todellisuuden ja virtuaalitodellisuuden kohtaamista arjessa.
Zürichissä järjestetty Manifesta käsitteli teknologian muovaamaa työelämää teemalla What People Do For Money? Biennaali muodostui kahdesta päänäyttelystä, joihin oli kolmenkymmenen taiteilijan töiden ohella kuratoitu historialliset osuudet.
Biennaaliin valitut taiteilijat olivat toteuttaneet töitään myös osittain sijoitettaviksi zürichiläisten elinkeinonharjoittajien toimitiloihin. Turkkilaisen Aslı Çavuşoğlun löytämä Sveitsin alppeja kuvaava maalausten sarja oli ripustettu Zürichin rautatieaseman matkatoimistoon. Unkarilaisen Andrea Éva Győrin naisen orgasmia kuvaamien luonnosmaisten piirustusten Vibration Highwayn -sarjan osia löytyi luksusalusvaatemyymälästä. Kohukirjailija Michel Houellebecqin terveyttä arvioivat tulokset löytyivät yksityisklinikalta, missä hän oli käynyt ottamassa myös Helmhausissa esillä olleet alumiinipohjalle vedostetut kallokuvansa.
Virtuaalitodellisuutta ja työelämää
Muuttuva työ ja todellisuuden suhde teknologiaan tuntuvat olevan ainakin nykytaiteessa tapetilla, vaikka mikään ilmaisutekniikka ei muodissa olisikaan.
– Verkko ympäristönä ja digitaalisuus ovat mahdollistaneet yhä uudenlaisia tekniikoita, arvioi tutkija ja kuraattori Saara Hacklin.
– Taiteen muuntautumiskyky ei tarkoita etteivätkö myös niin sanotut perinteiset taidemuodot kuten maalaus tai kuvanveisto voisi tutkia omaa aikaamme ja perinnettä puhuttelevalla tavalla. Toisaalta esimerkiksi mediataiteen menestykseen vaikuttaa tekniikan kehittyminen ja toisaalta sen levittämisen helppous.
Aalto-yliopiston Taiteen laitoksen professori Helena Sederholm huomauttaa monien nykytaiteilijoiden olevan suoraan teknologisen kehityksen eturintamassa.
– Monet taiteilijat osallistuvat teknologian kehittämiseen testaamalla uusien teknologioiden käyttötapoja, joita ”insinöörit” eivät ole tulleet ajatelleeksi.
– Taiteilijat esittävät kysymyksiä paitsi teknologian soveltuvuudesta ja käytettävyydestä, myös teknologian käyttöön liittyvistä inhimillisistä ja eettisistä ulottuvuuksista. Tällaisia kysymyksiä on viime vuosina esitetty paljon esimerkiksi bioteknologian keinoin biotaiteessa.
Kiasman ensi vuoden Ars 2017 -näyttelyssä tulee teknologia olemaan Haapalan mukaan läsnä digitaalisille alustoille toteutettavien verkkoteosten kautta.
Poliittisen taiteen pohja avantgardistisissa liikkeissä
Useista eri osista koostuessaan mediataide ja installaatiot näyttäytyvät ajoittain vaikeasti ymmärrettävinä kokonaisuuksina. Joskus julkisessa taidetta arvottavassa keskustelussa esiintyy mielipiteitä, joissa taiteen ei-esittävyyden katsotaan tekevän poliittisen sisällön ilmaisemisen taiteessa mahdottomaksi.
Haapala muistuttaa, että historiallisesti taiteen ei-esittävyys on ollut pohja uudelle poliittiselle taiteelle.
– 1900-luvun alun historialliset ja poliittiset avantgarde-liikkeet Euroopassa, Venäjällä ja Latinalaisessa Amerikassa konstruktivismista surrealismiin ja situationisteihin hyödynsivät nimenomaan ei-esittävää taidetta kuvakielessään.
– Esteettisen kuvakielen uudistamista ei useinkaan voi eritellä yhteiskuntaa mullistavista pyrkimyksistä. Nykyisin samoja ei-esittäviä ja samalla poliittisesti latautuneita teoksia ylistetään modernismin klassikkoina.
Kiasmassa esillä olleesta poliittisesta taiteesta hän mainitsee viimetalvisen Jani Leinosen Tottelemattomuuskoulun, sekä lokakuussa avautuneen Mona Hatoumin näyttelyn.
Kuraattori Hacklin muistuttaa, että taiteen tekeminen itsessään voi olla poliittinen valinta.
– Ajattelen, että äärimmilleen yksinkertaistettuna nykytaide on poliittista tavalla, joka läpäisee tätä aikaa. Koska kaikki on poliittista, sen ulkopuolelle ei voi päästä.
Hän muistuttaa, että 2000-luvulla monen tekijän kiinnostuksen kohteena ovat poliittiset kysymykset, kuten pakolaistilanteeseen, talouteen ja työhön, identiteettiin tai ympäristö- ja eläinsuhteeseen liittyvät aiheet.
– Toisille taiteilijoille poliittinen kysymyksenasettelu ei kenties ole suoraan teosten aiheena, mutta taiteen tekeminen itsessään voi olla jo poliittinen valinta.
Paikka on osa teosta
Taideteosten esineluontoinen arvioiminen on vaikeaa. Sederholm huomauttaa, että ”esinemäisyys” ei ole nykytaiteen ehto.
– Olipa kyseessä esine, elävä organismi, teko tai installaatio, nykyään taiteen esillepanokonteksti on aika usein olennainen osa teosta. Eli tietty ympäristö, aika tai paikka, jossa teos on tai esitetään tai teko tehdään, vaikuttaa teoksen luonteeseen.
Jos taideteos viitaa esineenä ensisijaisesti esillä olevaan paikkaansa ja aikaansa, herää kysymys teosten historiallisesta luonteesta. Vaikka teokset eivät selvästi implikoisikaan mitään teemaa, niiden voidaan aina katsoa viittaavan itse taiteeseen.
Toisaalta teosten olemassaolo voi olla hetkellistä. Haapala nostaa esimerkkinä Mike Bouchetin Manifestassa esillä olleen 80 000-kiloisen kuivatusta ihmisulosteesta koostuneen The Zürich Load -installaation.
– Nykytaiteen teoksissa on tärkeää sekä idea eli käsitteellinen ulottuvuus että myös materiaalinen tuki tai tausta idealle, joka määrittelee usein sen visuaalisen esillepanon.
Haapalan mukaan taidekaupan lähtökohtana usein on objekti tai materiaalinen teos, mutta yhtä lailla voidaan lunastaa vaikkapa konsepteja tai taiteilijan läsnäoloa. Nykytaiteen museot sekä isot kansainväliset biennaalit ovat luoneet tilauksen paikka- ja tilannesidonnaiselle taiteelle, joka usein määrittyy tiettyyn tilaan tai ajankohtaisen aihepiirin ympärille.
– Taiteilijalta tilataan teos, jota ei olisi ilman institutionaalista kehystä, selventää Haapala.