KU
  • Ajassa
  • Taustat
  • Dialogi
  • Etusivu
  • Digilehti
    • Uusin lehti
    • Näköislehdet ja arkisto
    • Tilaa digilehti
  • Arkisto
  • Tilaajapalvelu
  • Ilmoitukset

    Voit ilmoittaa KU:n verkossa myös kokouksista, tapahtumista, avoimista työpaikoista yms. Pääset selaamaan ilmoituksia viereisestä selaa ilmoituksia-linkistä.

    Lisää tietoja ilmoittamisesta verkossa ja aikakauslehdessä saat mediatiedoista.

    Perinteisiä tervehdyksiä voit jättää myös verkossa ilmoituspalvelussamme.

    • Selaa ilmoituksia
    • Mediatiedot
    • Ilmoituspalvelu
  • Yhteystiedot
    • Yhteystiedot
    • Laskutus
    • Palaute
No Result
Näytä kaikki hakutulokset
KU

Näkökulma

Pirjo Hämäläinen: Hirven hautajaiset

Kirjoittaja pohtii vaikuttivatko Suomessa ensin hirvenpalvojat ja vasta myöhemmin karhunpalvojat? Kuva Älgens Hus -hirvitilan museosta Ruotsista.

Kirjoittaja pohtii vaikuttivatko Suomessa ensin hirvenpalvojat ja vasta myöhemmin karhunpalvojat? Kuva Älgens Hus -hirvitilan museosta Ruotsista. Kuva: Lehtikuva/Tero Pajukallio

Pirjo Hämäläinen
30.10.2016 15.00

Syksyisen kalmantuoksun keskellä ajattelen hautajaisia ja hirvipeijaisia, jotka ovat tarkkaan ottaen sama asia.

Isäni hautajaisiin tuli kymmenkunta lähiomaista, muutama lähinaapuri ja kolmen tuntemattoman miehen ryhmä. Supisimme veljen kanssa hiukan ärtyneinä, ketä nämä miehet oikein olivat ja miten he hautajaisista ylipäätään tiesivät. Ainakaan minä en ollut heitä paikalle kutsunut.

Kukkasia laskettaessa arvoitus ratkesi. Miehet edustivat kylän metsästysseuraa ja selittivät kyyneleitä pyyhkien, kuinka hyvän jäsenen he olivat kohtalon oudosta ja kohtuuttomasta oikusta nyt menettäneet.

ILMOITUS
ILMOITUS
Monta miestä nousi peräkanaa pystyyn ja muisteli, miten tappavan tehokkaasti kanttori kaatoi hirviä.

Vitsin ymmärtää vasta, kun tietää, millainen persoona isäni oli. Isä inhosi kaikkia yhdistyksiä ja sosiaalisia kohtaamisia ja hän olisi mennyt ennemmin järveen kuin ryhtynyt jonkin naurettavan metsästysseuran sihteeriksi tai rahastonhoitajaksi.

Isällä ei ollut – onneksi – minkäänlaista ampuma-asetta eikä muitakaan metsästäjille tarpeellisia varusteita. Hirvijahdissa hän käytti punaista tonttulakkia, josta kulkunen oli leikattu irti.

Hirvijahdin takia isä oli metsästysseuraan pitkin hampain liittynyt, sillä hänestä oli mukava kallistella petäjän katveessa viinapulloa ja tömistellä viinan villitsemänä jalkojaan, mitä joku hirviparka ehkä säikähti ja syöksyi hädissään kiväärimiesten tulilinjalle.

Isän hautajaisissa pitäjän kanttori oli vielä hyvässä iskussa ja laulatti virsiä, joita kukaan ei osannut, mutta eipä aikaakaan, kun hänkin sitten kuoli. Kanttorin vaimo oli meidän serkkumme, joten siellä, kirkonpenkissä ja seurakuntakeskuksessa, minä ja veli jälleen istuimme.

Tällä kertaa hautajaiset muistuttivat erehdyttävästi hirvipeijaisia, sillä hirvistä puhuttiin yhtä paljon kuin kanttorista. Monta miestä nousi peräkanaa pystyyn ja muisteli, miten tappavan tehokkaasti kanttori kaatoi hirviä, suolisti niitä, laski veret pois ja paloitteli juuri oikeankokoisiksi kimpaleiksi.

Kukaan ei ylistänyt kanttorin huomattavaa laulunlahjaa tai reipasta urkujen käsittelyä, vaan jutut olivat kuin Martti Kitusen hautajaisissa sillä erotuksella, että Kitunen lahtasi karhuja ja kanttorivainaamme hirviä.

Vastenmielinen tarina jatkuu. Isä oli sopinut metsästysseuran kanssa, että meidän mäntykangastamme ja rahkasuotamme saattoi käyttää hirvijahtiin, mistä hyvästä meitä lahjottiin puolen kilon lihakönteillä.

Pian kanttorin kuoltua sopimus umpeutui ja tämän esikoispoika lähetti allekirjoitusta varten uuden paperin.

Minä en suostu, minä en yksinkertaisesti suostu, vannoin veljelleni ja silmieni edessä lipuivat raastavat kuvat Bambin äidistä. Veli ymmärsi kyllä tunteeni, mutta kehotti ajattelemaan Bambin äidin sijasta serkkuamme. Ensin kuolee aviomies ja sitten sinä et täytä pojan, lähes alaikäisen orvon, harmitonta pyyntöä.

”Kuivukoon käteni, jonka pitää allekirjoittaa tällainen paperi!” huusin siteeraten Kyösti Kallion sanoja valtioneuvostossa maaliskuussa 1940 ja vetäisin nimeni kauhistuttavaan sopimukseen.

Mefistofeles! jatkoin vielä, tuokaa luokseni Mefistofeles ja vaikka sata sarvipäätä, jotta voin myydä saman tien kuolemattoman sieluni!

Hirvipeijaisiin epäsosiaalinen isäni niin ikään osallistui, sillä metsästysseuran majalla tarjottiin hirvikeiton kostukkeeksi viinaa. Tai ehkä ei suoranaisesti tarjottu, mutta joka ukolla oli pullo povessa ja minun isälläni luultavasti kaksi.

Peijaksen sairaala Vantaalla on monelle tuttu paikka, mutta kaikki eivät ehkä tiedä, että ”peijas” tarkoittaa hautajaisia tai muita vakavahenkisiä pitoja. Samaa kantaa voisi olla myös ”peikko”, paha haltija ja paha henki.

Suomen kielessä juhlista puhutaan mieluiten monikossa, joten hautajaisten, häiden, kihlajaisten ja varpajaisten tavoin ”peijas” esiintyy yleensä muodossa ”peijaat” tai ”peijaiset”.

Runsaalla syömisellä on ollut peijaisissa aina sijansa ja peijaisrokkaan on lisätty kaadetun luontokappaleen tai vainajan nimikkoeläimen lihat.

Hirvipeijaisetkaan eivät olleet alkuaan punalakkisten metsästäjien ja näiden kännissä kikattavien vaimojen juhla, vaan ne olivat hirven hautajaiset, joissa vainajan ruumis syötiin ja sielu lähetettiin ylös tähtien kirjomalle taivaalle.

Karhu oli kotoisin Otavasta: neljän tähden suorakaide oli jumaleläimen kultainen kori ja kolmen tähden häntä sen kultainen ketju. Pikku korissaan karhu laskeutui ihmisten keskuuteen ja samasta korkeasta alkukodista saapui kaiketi myös hirvi.

Tacitus, Marseillen poika, mainitsi täkäläiset helluusit ja oksit, joilla oli ihmiskasvot ja eläinruumiit, ja tarkoitti mahdollisesti hirvenpalvojia ja karhunpalvojia ja näiden henkimatkaajia, shamaaneja.

Klaaneja saattoi olla ajanlaskun alussa, Tacituksen elinvuosina, todella kaksi, mutta esihistoriallisissa kalliomaalauksissa vilistää luvuton lauma hirviä, kun taas karhuja ei ole juurikaan maalattu.

Puuttuivatko karhunpalvojilta taiteelliset intohimot vai oliko karhu liian vaarallinen aihe kuvattavaksi? Vai vaikuttivatko Suomessa ensin hirvenpalvojat ja vasta myöhemmin karhunpalvojat?

Aikaerosta tuntuisi todistavan unohdus. Muinaisten hirvipeijaisten yksityiskohdista ei tiedetä mitään ja hirven syntyrunoistakin on vain sirpaleita jäljellä.

Väkevä karhukultti pysyi sen sijaan hengissä ja vielä myöhään peijaiset eli hautajaiset naamioitiin häiksi, joissa morsianta esitti teini-ikäinen neitsyt ja sulhasta eloton karhu.

Keski-Suomessa peijaisiin sekoittui sopuisasti kristillisiä tapoja: kun miehet kantoivat kaadetun metsänäijän arvohenkilönä ja esi-isänä hautaan, seurakunta paljasti päänsä ja kirkonkellot löivät kulkueelle tahtia.

Kirjoittaja on hyvinkääläinen tietokirjailija, taidehistorioitsija ja kunnallispoliitikko.

ILMOITUS
ILMOITUS

Lue myös

Noora Kotilainen on sotaa, militarismia, kriisejä ja kärsimystä työssään käsittelevä valtiotieteilijä ja historian tutkija, joka käsittelee kolumneissaan aikaamme leimaavia synkkiä ja väkivaltaisia ilmiöitä.

Voisiko puutarhanhoidon nähdä myös toivon ja tulevaisuususkon käytännön politiikkana, kysyy tutkija Noora Kotilainen

Lentäminen lisääntyy koko ajan, vaikka samaan aikaan kampanjoidaan lentoboikottien puolesta.

Miksi vasemmistolaisuus tuntuu joskus raskaalta elämäntavalta? – Vastaus löytyy vasemmistoverosta

Emme auta palestiinalaisia kyttäämällä toistemme festivaaliosallistumisia

Itäisen Keski-Euroopan vaaleista tehdään julkisessa keskustelussa EU-vaalit, koska emme osaa tai edes halua syventyä maiden sisäpolitiikkaan

Uusimmat

Riikka Purra jatkaa siitä, minkä Teemu Keskisarja aloitti.

Persut hävisi ensimmäisen erän räyhäkkäillä maahanmuuttopuheillaan, osoittaa HS-gallup, nyt käynnissä on toinen

Mai Kivelä: Raakkutuho ei saa toistua – vesistöjen suojavyöhykkeet saatava lakiin

Useat maat valmistautuvat tunnustamaan Palestiinan valtion. Suomi ei kuulu siihen joukkoon.

Suomi ajamassa itseään häpeäpaaluun, Honkasalo kommentoi hallituksen päättämättömyyttä tunnustaa Palestiina

Gazalaiset pyrkivät pois Gazan kaupungista, jota Israel tulitti rajusti ennen maahyökkäystä.

Todisteet Israelin suorittamasta palestiinalaisten kansanmurhasta ovat kiistattomat, Suomen ja muun lännen ikuinen häpeä on, että sen sallitaan jatkua

ILMOITUS
ILMOITUS

tilaa uutiskirje

Viikon luetuimmat

01

Anna Kontula: ”Sivistyneitä ihmisiä ei kasvateta niin, että tarjotaan heille vain oikeita oppeja”

 
02

Tutkija löysi lisää kikkailuja hallituksen budjettiriihestä, säästöjä neljäsosa luvatusta

 
03

Katsoin seitsemän kautta West Wingiä ja tajusin, miksi länsimaiset liberaalit ovat tuomittuja häviämään

 
04

Minja Koskela: ”Tulevaisuuden metsäteollisuutta ei rakenneta sellun varaan”

 
05

Suomen on lahjoitettava Daavidin linko Palestiinalle, esittää Vasemmistonuoret

 

tilaa lehti

ILMOITUS
ILMOITUS

Lisää uusimpia

ETLAn ja Pellervon vuoro vetää matto Orpon talousoptimismin alta

17.09.2025

Matti Vanhanen ohittaa metsäesseessään sen tutkimustiedon, mitä meillä metsistä jo on

17.09.2025

Populistinen keskustelu maahanmuuttajien sosiaaliturvasta kaipaa muutaman tarkennuksen

16.09.2025

Velkajarru voi pakottaa leikkaamaan taantumassa, Laboresta vaihtoehto

16.09.2025

Israelin ylin poliittinen johto yllytti kansanmurhaan Gazassa, katsoo YK:n alainen tutkimusryhmä

16.09.2025

Seitsemän vuoden päästä Suomessa on 100 000 koululaista vähemmän – Väestöennusteiden numeroista ei kyetä edes keskustelemaan, saati sitten toimimaan

16.09.2025

Viestit muuttuvat seksuaalisiksi jopa alle tunnissa – väkivalta vaanii tyttöjä verkossa

16.09.2025

Hallitus heikentää naisten asemaa ennätystahdilla

15.09.2025

Muistoissamme Markku Alajärvi

15.09.2025

Minja Koskela: ”Tulevaisuuden metsäteollisuutta ei rakenneta sellun varaan”

15.09.2025

Katsoin seitsemän kautta West Wingiä ja tajusin, miksi länsimaiset liberaalit ovat tuomittuja häviämään

15.09.2025

Intian kulkukoirien oikeudet korkeimmassa oikeudessa

14.09.2025

Sirpin ja moukarin alla oli Suomen sensuroiduin romaani – nyt omiin kokemuksiin Stalinin vainoista pohjautuva teos on julkaistu uudelleen

14.09.2025

Leikkaukset kylvävät tuhoa ammatillisessa koulutuksessa

14.09.2025
ILMOITUS
ILMOITUS

Kaupallinen yhteistyö

Kenen käsissä on Euroopan huoltovarmuus?

09.09.2025

Huomisen Euroopassa voisimme maksaa digieurolla

10.07.2025

Onko nuorille tarjolla muutakin kuin sodanajan sijoituspaikka?

16.06.2025
ILMOITUS
ILMOITUS
KU logo


  • Yhteystiedot
  • Tilaajapalvelu
  • Mediatiedot
  • Palaute
  • Blogit
  • Ilmoituspalvelu

Sivuston käyttöä seurataan mm. evästein kävijäseurannan, markkinoinnin ja mainonnan toteuttamiseksi. Tietosuojaselosteessa kerrotaan sivuston käytännöistä ja yhteistyökumppaneista.

Tietosuoja
Yksityisyysasetukset
Tilausehdot

  • Ajassa
  • Taustat
  • Dialogi
  • Etusivu
  • Digilehti
    • Etusivu
    • Näköislehdet ja arkisto
    • Tilaa digilehti
  • Arkisto
  • Tilaajapalvelu
  • Ilmoitukset
    • Ilmoituksia
    • Mediatiedot
  • Yhteystiedot
    • Yhteystiedot
    • Palaute
No Result
Näytä kaikki hakutulokset

Tervetuloa takaisin!

Kirjaudu sisään tilillesi:

Käyttäjätunnus on sähköpostiosoitteesi. Palauta salasanasi klikkaamalla tästä.

Ongelmatilanteissa ota yhteyttä asiakaspalveluumme. Vastaamme mahdollisimman pian.

Salasana unohtunut?

Salasanan palauttaminen

Syötä käyttäjänimesi tai sähköpostiosoitteesi salasanan palauttamista varten.

Kirjaudu sisään