Väärä ymmärrys taloudesta pitkittää taantumaa

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Julkistalouden professori Markus Jäntti uskoo vakaasti, että elvyttäminen muutamana menneenä vuotena ja lähes varmasti myös nyt olisi hyvä asia. Hän muistuttaa, että säästöpolitiikan kannalla olevilla, elvytyksen vastustajilla ei ole ideoita, miten kasvu käynnistettäisiin.

– Tarjotaan rakenteellisia uudistuksia. Evidenssi siitä, että näin kävisi on hyvin heikkoa tai täysin olematonta. Käytännössä mitoitetaan talouspolitiikka oikein, ja sitten pidetään peukkuja.

– Minä kuulun vakaasti ryhmään, joka kannattaa peukkujen pitämistä, mutta mieluummin teen sen elvytyksen olosuhteissa. Säästäminen saattaa heikentää niitä ilmiöitä, joita politiikalla halutaan vahvistaa.

Talousongelmien tulkinta määrittää keinoja

Jäntin mukaan kansantalouden nykytilanne ei ole kovin lohdullinen. Vuoden 2008 finanssikriisin seurauksena tulleesta kokonaistuotannon romahduksesta noustiin hitaasti, mutta käytännössä kitkutetaan paikallaan.

Suurin piirtein ollaan samalla tasolla kuin ennen finanssikriisiä. Inflaatio on käytännössä kadonnut, eikä tämä ole omassa talouspoliittisessa hallinnassa. Bruttokansantuotteen kasvu on ollut verrattain aneemista.

Julkisyhteisöjen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen on lähtenyt jyrkkään kasvuun, jolla perustellaan esimerkiksi ensi vuoden julkisten menojen alentamista.

Jäntti muistuttaa, että vaikka taloudella ei perinteisessä mielessä mene hyvin, Suomi ei ole kuitenkaan syöksykierteessä. Esimerkiksi konkurssien määrä, joka 90-luvun alussa nousi huomattavan korkealle, ei ole räjähtänyt käsiin.

Olennaisena kysymyksenä hän pitääkin, että tulkitaanko ongelmat suhdanne- vai rakenneluonteisiksi.

– Perusongelma on, että kukaan ei pysty tähän vastaamaan varmasti. En minä eikä kukaan muu.

Jäntti arvioi kuitenkin suuremman osan ongelmista olevan suhdanneluonteisia. Hän ja useat kollegat akateemisella puolella ovat tätä mieltä. Moni ekonomisti, joka ei toimi akateemisessa ekonomistiyhteisössä, esittää toisin.

STTK:n pääekonomisti Ralf Sund komppaa Jänttiä: Pääpaino on suhdannepuolella, vaikka toki on joitakin rakenneongelmia.

– Poliittisen vasemmiston rooli on käydä finanssipoliittista keskustelua. Tällä se voi oikeasti ajaa asioita ja arvoja, tasa-arvoa, korkeaa työllisyyttä ja kaikille ihmisarvoista elämää, Sund toteaa.

Elvyttävä talouspolitiikka jakaa

Elvyttäminen jakaa näkemyksiä niin poliittisesti kuin ekonomistienkin piirissä. Jäntti kyseenalaistaa esimerkiksi Elinkeinoelämän valtuuskunnan (ETLA) toimitusjohtajan Vesa Vihriälän näkemyksen, että Suomi olisi harjoittanut elvyttävää talouspolitiikkaa finanssikriisin jälkeen.

Hän arvioi, että tulkinnalle elvyttävästä talouspolitiikasta löytyy katetta vuosina 2009–2010 harjoitetun talouspolitiikan osalta. Sen jälkeen talouspolitiikka on ollut neutraalia tai kiristävää.

Talous kasvoi varsin reippaasti vuonna 2010, pysyi lähes samana 2011, mutta tyrehtyi vuoteen 2012 mentäessä.

– On yllättävää, että myös niiden mielestä, jotka näkevät elvytyksen epäonnistuneen, ei tarina pidä kutiaan heidän omilla termeilläänkään. Epäsuhta näyttää vielä rajummalta OECD:n viimeisten lukujen valossa.

– Elvytystä vastustavat ovat itse asiassa väärässä, toteaa Jäntti.

Hän näkeekin, että elvytyksen vastustajat vetoavat Suomen elvyttäneen ja epäonnistuneen tässä, vaikka finanssipolitiikka on pikemmin ollut kiristävää.

– Normaalioloissa ajatellaan, että vakautus hoidetaan rahapolitiikalla. Jos taantuma on kuitenkin vakava, keskuspankin ohjauskorko menee nollaan eikä liikkumatilaa välttämättä ole.

– Tällöin elvyttävä finanssipolitiikka on käyttökelpoinen työväline. Finanssipolitiikan vaikutus on isompi taantumassa kuin se on normaaliaikoina, Jäntti painottaa.

Empiiristen havaintojen mukaan finanssipolitiikan elvyttämisen kerroinvaikutukset kasvavat taantumassa. Normaalisti kerroinvaikutus on 0,4, mutta taantumassa kaksi eli huomattavasti suurempi.

Pitkäaikaistyöttömyys menolippu köyhyyteen

– Työttömyyden kehitys on oiva esimerkki. Kun työttömyys on kerran päässyt nousemaan, se alenee hitaasti, koska on vaikea löytää uusia työpaikkoja ja työttömyyden kestot pitenevät, toteaa Jäntti.

Hän painottaakin, että mitä pidempään työttömyys kestää, sitä vaikeampi on löytää töitä. Kerran noustuaan työttömyys alenee hitaasti, ja jää korkeammalle tasolle.

Myös Ralf Sund korostaa hysteria-ajattelun ymmärtämisen merkitystä.

– Krouvi ilmiö on pitkäaikaistyöttömyys. Suhdannetyöttömyys muuttuu pitkäaikaistyöttömyydeksi ja menolipuksi köyhyyteen. Säällisestä elämästä suistutaan ensin työttömyyteen, pitkäaikaistyöttömyyteen ja lopuksi köyhyyteen.

Taloustieteessä on suuntauksia, jonka mukaan ei ainoastaan työttömyyttä vaan myös taloudellisen aktiviteetin tasoa kohtaa niin sanottu kysyntäshokki. Kulutus ja investoinnit vähenevät, ja suuri osa tästä jää pysyväksi, vaikka shokki on selvästi suhdanneluontoinen.

– Esimerkiksi talouspolitiikan konkari Lawrence Summers on äskettäin varoitellut ja vaatinut aktiivista finanssipolitiikkaa, koska yksityisiä markkinatoimijoita ei voi koordinoida, mutta julkinen sektori voi tämän tehdä, muistuttaa Jäntti.

Jäntti näkeekin äänenpainojen finanssipolitiikan puolesta voimistuneen.

Ikääntyvät miehet ja nuoret naiset ahdingossa

Jäntti arvioi Suomen työllisyysasteen poikkeavan muista Pohjoismaista selvästi.

– Vanhempien miesten ja jo alle 55-vuotiaiden työllisyysaste on selkeästi muita Pohjoismaita alemmalla tasolla. Olisi hyvä keksiä keino tähän, sillä rako kasvaa miesten iän lisääntyessä. Ikääntyvät naiset tekevät huomattavan paljon työtä.

Sund muistuttaa, että ”me ikääntyneet äijät ollaan varsinainen paarialuokka. Muut pääsevät mukaan onnelliseen tarinaan, joka on pitkä elämä, säällinen työ ja eläke sekä ollaan terveempiä ja toimintakykyisempiä”.

– Köyhät äijät ovat jääneet tästä onnesta paitsi.

Suomi poikkeaa muista Pohjoismaista myös nuorten naisten työllisyysastevertailussa. Nuorten naisten työllisyysaste on alhaisempi.

– Onko selitys kotihoidon tuki vai jokin muu. On lähes varmaa, että osa tästä menee kotihoidontuen piikkiin. Itse olen sitä mieltä, että olisi parempi järjestää vanhempainvapaana eikä kotihoidontuella, sanoo Jäntti.

Hänestä osaselitys voi liittyä kokopäivätoimisuuteen. Suomessa on ”huomattavan vaikeaa olla osapäivätyössä verrattuna esimerkiksi Ruotsiin”.

Työllisyysaste yllättävän vakaa

Jäntti näkee kuitenkin työttömyysasteen pysyneen taantumassa yllättävän vakaana. Myönteistä on, että yli 55-vuotiaiden työllisyys on noussut 90-luvun puolivälin jälkeen.

Hän pitää yllätyksenä, viitaten Eläketurvakeskuksen laskelmiin, että eläkkeelle siirtymisen odote on 90-luvun puolivälin jälkeen kasvanut reippaasti. Odote on noussut vajaassa 10 vuodessa kaksi vuotta ylöspäin koko väestön tasolla.

– Tämä on merkittävä parannus kestävyysvajeen kannalta.

Aiheesta muualla verkossa

Työelämäfoorumin videot alustajien puheista

Artikkelia muokattu 9.11. klo 12.05: Korjattu Markus Jäntin arviota finanssipolitiikan kertoimista sekä arviota talouskasvusta vuoden 2010 molemmin puolen.