Tuore väitöstutkimus osoittaa, että työllä on suomalaisille suuri merkitys arkielämän järjestäjänä ja sosiaalisena yhteisönä. Silti työn keskeisin merkitys on työ itse ja työnteko koetaan kunnia-asiana, osoittaa Katri Rintamäen Turun yliopistoon tekemä väitöstutkimus Työ arjessa: Työn kokemus suomalaisten arkielämässä 2000-luvulla.
Rintamäki selvitti suomalaisten omien päiväkirjakuvausten kautta, millaisena he kokevat työelämänsä 2000-luvun yhteiskunnassa. Kävi ilmi, että työ on suomalaisille keskeinen elämänalue. Se on tärkeä arjen rutiini, joka järjestää elämän.
– Työn merkitys rakentuu ennen kaikkea suhteessa kotiin ja perheeseen, jotka nousevat tärkeimmiksi elämänalueiksi. Perhe tarkoittaa suomalaisille paitsi puolisoa ja kotona asuvia lapsia, myös laajempaa ja usein hyvinkin kiinteää sukuyhteisöä, Rintamäki sanoo.
Kirjoittajien tyytyväisyys elämään syntyi ansiotyön ja kotityön sekä työ- ja yksityiselämän onnistuneesta yhteensovittamisesta. Työyhteisökin oli tärkeä suvun tai kylän kaltainen sosiaalinen yhteisö.
– Vaikka työ on keskeinen toimeentulon lähde, palkkaa tärkeämpi asia kirjoittajille oli työn antama merkityksellisyyden ja tarpeellisuuden tunne ja identiteetti. Työn tärkeimmäksi arvoksi nousi kuitenkin työnteko itsessään – työntekoa pidettiin kunnia-asiana, Rintamäki toteaa.
Epävarmuus nousee keskeiseksi
Päiväkirjoissa kuvattu 2000-luvun suomalainen arki- ja työelämä on Rintamäen mukaan varsin vakaata ja perinteistä. Suomalaiset ovat tyytyväisiä omaan, tuttuun elämäänsä.
Työelämä- ja yhteiskuntakuvauksia hallitsee kuitenkin vuosien 2008–2009 taantuma ja sen aiheuttama joukkotyöttömyys, jonka kirjoittajat pelkäävät kasvavan 1990-luvun laman mittoihin. 1990-luvun laman muistojen pohjalta sekä kirjoitusajankohdan että tulevaisuuden työtulkinnoissa keskeiseksi nousee epävarmuuden kokemus.
– Kirjoittajat kokevat epävarmuutta sekä oman työn tulevaisuudesta että suomalaisten työmarkkinoiden ja työelämän tulevaisuudesta kokonaisuudessaan. Epävarmuutta eivät tunne vain todellisen työttömyysuhan alla olevat, vaan yhtä lailla vakaassa työtilanteessa olevat työntekijät, Rintamäki sanoo.
2000-luvun ajan henkenä päiväkirjoista välittyy kollektiivisesti jaettu ja koettu epävarmuus, joka vähentää luottamusta työelämään, yhteiskuntaan ja tulevaisuuteen.
Rintamäen tutkimusaineistona oli otos Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon tallennettuja Suomalaisen päivä 2.2.2009 -kirjoituskilpailussa kerättyjä päiväkirjakirjoituksia. Aineistonaan Rintamäki käytti 718 päiväkirjaa, joiden kirjoittajat olivat kirjoituspäivänä 2.2.2009 18–68-vuotiaita työssä olevia suomalaisia.
lehti 