Kun nykyisin somessa solvataan mielin määrin, niin ranskalaisklassikossa Korppi (Le corbeau, 1943) lähetellään nimettömiä solvauskirjeitä. Lähettäjä on nimimerkki ”Korppi”.
Tämä keskittyy pikkukaupungin sairaalan lääkäreihin ja heidän lähipiiriinsä, mutta jakaa postia myös monille muille paikkakuntalaisille.
Huhut leviävät, kaupunki on pian ymmällään ja sitten raivoissaan. Nimimerkki vainoaa erityisesti elokuvan päähenkilöä tohtori Germainia (Pierre Fresnay).
Henri-Georges Clouzotin ohjaama psykologinen jännitysdraama ja pienyhteisökuvaus pitää edelleen komeasti kutinsa persoonallisena muunnelmana ”kuka sen teki? -pähkinästä. Juonikuvio etenee runsaan henkilökaartin keskellä nopsaan, dialogi on varsin kipakkaa.
Kiinnostavaa on elokuvan saksalaismiehityksen aikainen valmistusajankohta. Tämä puoli on aistittavissa viitteellisesti, mutta selkeästi. Tapahtumissa yltyvät vainoharhaisuus, viha ja ilmiannot kuvaavat paljastavasti ja tehokkaasti sitä, miten sekaisin yhteisö voikaan poikkeusoloissa mennä.
Hyvän ja pahan, syyllisyyden, syyttömyyden ja koston teemat liekehtivät väkevinä.
Elokuvassa on paljon mieleen jääviä episodeja, esimerkiksi ”Korpin” lähettämän kirjeen leijuminen seurakuntalaisten niskaan kesken jumalanpalvelukseen. Mikä parasta, jännitys vain tiivistyy loppuratkaisuissa.
Korppi. Teema sunnuntaina 12.3. klo 18.00.
uutiskirje 
