Ilta-Sanomissa (10.3.) kerrottiin Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n ja Työterveyslaitoksen kyselystä, jossa ilmenee, että varhaiskasvatuksen opettajat kokevat säännöllisesti väkivaltaa lasten taholta. Lasten väkivaltaisuuden taustalla arvioitiin olevan muun muassa ryhmäkokojen kasvu.
Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerissa kyselyn tulokset eivät yllätä. SuPerin oman selvityksen (2013) tulokset ovat samansuuntaiset. Liian suurissa ryhmissä ongelmana on, ettei jokaisen lapsen tarpeisiin ehditä vastaamaan.
Suuressa ryhmässä työntekijät kuormittuvat, lapset stressaantuvat, riidat lisääntyvät eikä kiusaamistilanteita aina ehditä huomata.
Osa lapsista voi pärjätä isommassa ja muuttuvassa ryhmässä hyvin, mutta osalle lapsista ryhmäkoon kasvu voi aiheuttaa ongelmia sosiaalisten ja tunne-elämätaitojen kehityksessä.
Uudet lasten varhaiskasvatussuunnitelmat otetaan käyttöön 1.8. SuPer pelkää niiden jäävän sanahelinäksi monessa yksikössä, jossa sijaisia ei oteta pitkiinkään henkilöstön poissaoloihin tai ryhmät täytetään yli olettaen, että aina joku on poissa. Koulutettu, ammattieettisesti korkean moraalin omaava henkilöstö ei viihdy työssä, jossa lapset joutuvat kamppailemaan kasvattajan huomiosta.
Varhaiskasvattajien ahdinko on ollut esillä viime vuosina, silti pienipalkkaiselle alalle on tehty ainoastaan heikennyksiä. Näinkö vähän ollaan aidosti kiinnostuneita lapsista, jotka eivät itse osaa pitää puoliaan tai heitä puolustavista ammattilaisista?
Varhaiskasvatuspalvelun laadussa on eroja, mutta paras ja vaikuttavin keino näiden laatuerojen tasoittamiseksi olisi pienentää ryhmäkokoja. Milloin varhaiskasvatuksen ryhmäkokojen pienentämiseen aletaan panostaa?
Silja Paavola
puheenjohtaja,
Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer
uutiskirje 
