Turvapaikanhakijan oikeusturva voi olla kolehdin varassa

Kun afganistanilainen mies sai kielteisen päätöksen hallinto-oikeudesta 23. toukokuuta 2017, asianajaja ilmoitti, ettei enää jatkaisi miehen puolustamista korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Syyksi asianajaja ilmoitti miehelle rahan.

Hän ei saisi tarpeeksi rahaa tehtävästä työstä.

Miehellä oli kolmetoista päivää aikaa tehdä valitus, ja etsiä uusi asianajaja. Paniikissa hän koetti löytää oikeusavustajan.

Se ei ollut helppoa. Kun asiantunteva yksityinen asianajaja löytyi, mies koki olevansa lottovoittaja.

Viime vuonna tehdyllä oikeusapulain muutoksella tiukennettiin oikeusapupalkkion määrää. Oikeusavustaja voi nykyään laskuttaa vain asiakohtaisen kertakorvauksen. Voi olla, että hänen osaltaan määrä on jo tullut täyteen. Siinä tapauksessa hänen täytyisi jatkaa ilmaiseksi. Harva haluaa tehdä työtä ilmaiseksi.

Aiemmin esimerkiksi korkeimman hallinto-oikeuden valituksista maksettiin juristille tehdyistä todellisista työtunneista, nyt maksetaan asiakohtainen summa 400 euroa riippumatta siitä, onko työtunteja ollut yksi vai kymmenen.

Seurauksena uudistuksesta on esimerkiksi se, että turvapaikanhakija ei voi valita avustajaansa.

Valinnanvapauden pois ottaminen on merkinnyt, että turvapaikanhakijat menevät usein mieluummin yksin tapaamaan viranomaisia. Asioita hoidetaan huonosti tai ei ollenkaan, ihmiset ovat ilman avustajaa tai käyttävät puutteellista avustusta. Useat hakijoista ovat luku- ja kirjoitustaidottomia.

Tulkin kulut kolehdilla

Haastattelemani asianajaja kertoo työskentelevänsä osin ilmaiseksi. Hän ei halua esiintyä jutussa omalla nimellään.

Hän tietää, että tilanne on sekä yksittäisten toimijoiden että yhteiskunnan kannalta järjetön.

– En saa palkkiota. He keräävät kolehdin, jotta tulkille saadaan korvattua kulut, kertoo asianajaja.

Turvapaikanhakijoita kohdellaankin usein toisella tavalla kuin suomalaisia asiakkaita kohdeltaisiin.

– Usein viranomaisen ja hakijan kohtaamisessa ei ole nykyisin lainkaan mukana suomenkielistä avustajaa joka tarkastaa mitä pöytäkirjaan kirjoitetaan. Asiakas saattaa kertoa kymmenellä lauseella, miten uskonto on muuttanut hänen elämäänsä. Huonosti suomea puhuva ja uskonnollista sanastoa tuntematon tulkki saattaa kuitata kaiken yhdellä lauseella, asianajaja toteaa.

Puhuttelija saattaa kirjoittaa, että uskonto on tuonut iloa hakijan elämään.

Tämä on asianajajan mukaan mahdollista, kun avustajia ei enää puhuttelussa ole valvomassa hakijan oikeusturvan toteutumista. Hän pitää huolestuttavana sitä, etteivät hakijat enää lainkaan tapaa asiantuntijalakimiestä, joka omalla toiminnallaan ja havainnoillaan voi auttaa esimerkiksi kidutuksen traumatisoimat hakijat tarpeellisen avun piiriin. Tämä lisäisi myös yhteiskuntaturvallisuutta.

– Kun päätös tehdään, se saatetaan tehdä sillä perusteella, että kerronta on täsmentymätöntä. Kun avustajia ei enää ole puhutteluissa, eikä pöytäkirjoja tarkasteta lakimiehen kanssa edes jälkeenpäin, kukaan ei todenna, että hakija todella sanoi niin kuin pöytäkirjaan on kirjattu. Syntyy tilanne, jossa hakijat ovat sen armoilla, mitä tulkki on tulkannut tai viranomainen on kirjoittanut, asianajaja sanoo.

Päätökset saattavat perustua puutteellisiin tai vääriin tietoihin, mikä aiheuttaa valitusvaiheessa hankaluuksia ehkä myös tuomioistuimelle.

Hallinto-oikeus voi kuulla hakijaa

Toinen asia, joka hakemusten menestymistä prosessissa vaikeuttaa, on pätevien oikeusavustajien vähyys.

Pahimmillaan oikeusavustajilta puuttuu tietoa kansainvälisistä laeista ja sopimuksista, eivätkä he välttämättä ole aiemmin asioineet ulkomaalaisten kanssa. He ovat hoitaneet avioeroja ja pesänselvityksiä, mutta pakolaistilanteesta heillä ei ole tietoa.

Helsingin hallinto-oikeuden tuomari Juha Rautiaisen mukaan avustajissa on selviä tasoeroja, mutta vielä ei ole havaittu, että uusi palkkiosäännöstö olisi vaikuttanut merkittävästi siihen. Rautiaisen mukaan avustajan vaihtuminen ei nykyisin juurikaan aiheuta ongelmia.

– Siitä riippumatta onko avustaja hyvä vai huono tai kuinka paljon hän käyttää asiaan aikaa, hallinto-oikeus tutkii asian viran puolesta perusteellisesti. Pohjana ovat hakijan kirjallisesti ja puhuttelussa kertomat seikat. Lainmuutos, että avustaja ei välttämättä ole puhuttelussa mukana, ei ehkä ole kovin suuri ongelma, koska tärkeintä on kuitenkin kuulla hakijan omista kokemuksista, Rautiainen sanoo.

Jos asia on hyvin epäselvä vielä hallinto-oikeudessa, siellä järjestetään suullinen käsittely, jossa hakija voi vielä itse kertoa tarkempia tietoja. Viime vuosina ennen viime aikojen ruuhkaa suullisia käsittelyjä oli ehkä 2–3 prosentissa varsinaisista turvapaikka-asioista ja nopeutetun menettelyn asioissa ei lainkaan.

– Korkein hallinto-oikeus on viimeaikaisissa päätöksissään edellyttänyt, että esimerkiksi kristityksi kääntyneiden henkilöiden tapauksissa on pidettävä suullinen käsittely. Niiden määrä tulee varmasti lisääntymään. Määrää ei kuitenkaan voi vielä arvioida, Rautiainen sanoo.

Maallikot asiantuntijoiden tilalla

Jutun alussa mainitun afganistanilaisen miehen tapauksessa Maahanmuuttovirasto ei saanut päätöksentekoon tarvittavia tietoja, koska poliisi ei niitä toimittanut. Paikalla ei ollut avustajaa, joka olisi valvonut hakijan etua.

Maahanmuuttovirastossa ei ongelmaa ole tunnistettu, mutta vastaanottokeskuksissa se tiedetään.

Juhannusviikolla asianajaja sai soiton vastaanottokeskuksesta. Ohjaaja soitti illalla neuvoja tilanteeseen, jossa oikeusaputoimisto oli lähettänyt naishakijan pois sanoen, etteivät he tekisi valitusta kielteiseen turvapaikkapäätökseen. Oikeusaputoimistossa ei neuvottu, että hakija voisi ottaa yhteyttä yksityiseen avustajaan, tai sanottu, että valitusvaiheessa on lupa käyttää yksityistä avustajaa.

Tämän johdosta yksityisen avustajan saanti valitusvaiheessa, jossa se nykylainkin mukaan on mahdollista, on usein yksittäisten ihmisten hyväsydämisyyden varassa. Aiemmin hakijoilla oli käytettävissä pakolaisjuridiikkaan perehtyneitä asiantuntijoita.

Tilalle ovat tulleet lähinnä vain vapaaehtoiset maallikot.

Yksityisellä sektorilla toimiva helsinkiläinen asianajaja ei saa enää oikeusapupäätöksiä eikä voi toimia turvapaikkakäsittelyn alkuvaiheessa avustajana. Hän järjestää tilaisuuksia, joissa opettaa tukihenkilöille esimerkiksi turvapaikkatutkinnan menettelyjä, jotta nämä puolestaan osaisivat auttaa turvapaikanhakijoita omassa toiminnassaan.

Asianajaja pyysi oikeusaputoimistosta lupaa toimia kidutetun turvapaikanhakijanaisen oikeusavustajana. Hakija ei halunnut julkista oikeusavustajaa, jolta puuttuu pakolaisjuridinen erikoisosaaminen, koulutus ja kokemus.

Oikeusaputoimiston vastaus oli kielteinen.

Rivikansalaiset avustajina

Mirka Seppälä kotimajoitusverkostosta sanoo, että koska lakimiehiä ei saa puhutteluihin mukaan, tehtävä on langennut tavallisille rivikansalaisille.

– Monella ei ole ketään, joka tulisi sinne mukaan.

Seppälän mukaan paremmassa asemassa ovat ne hakijat, joilla on suomalaista verkostoa ja jotka asuvat kotimajoituksessa.

– Suomalainen pystyy lukemaan kuulustelupöytäkirjat ja sanomaan, että eihän tämä edes ole sinun tarinasi. Se ja se tieto puuttuu. Sitten voidaan lisätä tositteita ja tehdä uusi hakemus. Tämä on lakimiehen työtä, jota lakimiehet eivät tee, mutta suomalaiset avustajat tekevät.

Seppälän mukaan turvapaikanhakijat eivät ole tasa-arvoisessa asemassa. Kun suomalainen avustaja on mukana poliisin puhuttelussa, poliisin käytös on Seppälän mukaan erilaista kuin jos hakija menee yksin. Monet suomalaiset ovat järkyttyneitä törmätessään turvapaikanhakijoiden kanssa tilanteisiin, jotka paljastavat heidän oman etuoikeutetun asemansa oikeuden edessä.

– Kun on valkoisena suomalaisena poliisin edessä, kohdellaan eri tavalla.

Vainohistoriassa uhkailuja ja kuolemaa

Afganistanilainen mies ei halua, että mainitsen tässä jutussa poliiseja nimeltä, hän ei halua hankaluuksia eikä uhkailuja. Hän kertoo kokemansa vainohistorian. Taliban on kohdistanut hänen perheeseensä uhkailuja. Perheenjäseniä on surmattu.

Kun mies tuli maahan neljä vuotta sitten, poliisilla oli suurempi rooli maahanmuuttajien hakemusten käsittelyssä. Vuonna 2016 tilanne muuttui, mutta poliisilla on edelleen paljon tapoja hankaloittaa turvapaikkahakemusten käsittelyä.

Afganistanilaisen miehen toiseen hakemukseen liittyi paljon odotuksia. Hän halusi vain puolen tunnin haastattelun, jonka aikana voisi esittää uudet todisteet viranomaisille. Kun mies haki toisen kerran turvapaikkaa, poliisi ilmoitti haastattelussa, ettei sillä ole aikaa. Oli tarkoitus vain ottaa sormenjäljet, ja mitä uusia perusteita hakemuksessa olisikin, poliisilla ei olisi aikaa niiden käsittelyyn, eikä tulkin järjestämiseen. Poliisi pyysi kirjoittamaan uudet perusteet englanniksi ja lupasi lähettää ne Maahanmuuttovirastoon.

Kun mies toi poliisille viikon päästä pyydettyjä liitteitä, poliisi sanoi, että päätös oli jo tehty.

Kyse oli nopeutetusta menettelystä. Poliisi toimi tietoisesti tavalla, joka hankaloitti turvapaikka-asian asianmukaista tutkintaa. Kun Maahanmuuttovirasto saa hakemuksen, josta puuttuvat asianmukaiset liitteet ja tarpeelliset tosiseikastotiedot, se johtaa todennäköisesti kielteiseen päätökseen. Toisin kuin poliisi lupasi, se lähetti miehen hakemuksen Maahanmuuttovirastoon tekemättä lainkaan puhuttelua. Vaikka mies poliisin pyynnöstä kirjoitti kolme sivua uusia perusteluja ja todisteita oikeutuksestaan turvapaikkaan, jätti poliisi lupauksestaan huolimatta ne huomiotta.

Hakija sekoitettiin toiseen henkilöön

Vain poliisi voi ottaa vastaan turvapaikkahakemuksen ja lähettää sen edelleen Maahanmuuttovirastoon. Mutta poliisi usein tahallaan jättää kertomatta, että tarvittavat lisätiedot on toimitettava nopeasti, jopa tuntien sisällä.

Afganistanista kotoisin olevan miehen tapauksessa annettiin ymmärtää, että tällä on viikko aikaa toimittaa lisädokumentteja. Miehen mukaan poliisin toimintaan vaikuttavat asenteet. Jos nämä eivät pidä maahanmuuttajista, se näkyy.

Miehelle lähetettiin Maahanmuuttovirastosta päätös, jossa hänet oli sekoitettu toiseen henkilöön. Hänen hakemuksensa oli käsitelty irakilaisen henkilön lähettämänä, vaikka mies on kotoisin Afganistanista. Syntyi vaikutelma, että viranomaiset Maahanmuuttovirastossa eivät olleet edes lukeneet miehen lähettämiä papereita.

Afganistanilaisen miehen näkökulmasta ensimmäinen haastattelu ei mennyt hyvin. Mies oli poissa tolaltaan, paikalla ei ollut tulkkia eikä oikeusavustajaa.

Kun mies valitti saamastaan päätöksestä, hän saikin yhtäkkiä hyvän kohtelun koska mukana oli suomalaisia yksityisiä tukihenkilöinä toimivia kansalaisia.

– Yhtäkkiä poliisi hymyili ja kätteli minua, mies kertoo.

Poliisit saattavat olla kilttejä mutta johtaa tahallaan harhaan hakemuksen tekijän kuten afganistanilaisen miehen kohdalla. Sanomalla, että hakemus on kunnossa ja jättämällä mainitsematta, että uusi hakemuskierros edellyttää uusia todisteita turvapaikan saannin perusteiksi, poliisi voi tahallaan myötävaikuttaa siihen, että hakemus tullaan hylkäämään.

Afganistanilainen mies luotti poliisin lupaukseen siitä, ettei päätöstä tehdä ennen kuin hakija toimittaa kirjallisen selvityksen. 17.8. mies sai korkeimman hallinto-oikeuden lopullisen kielteisen päätöksen. Se tarkoittaa, että hän on nyt paperiton.