Sairaanhoitaja Venla Rönkkö ei yllättynyt työtaistelutoimen vaikutuksista julkiseen terveydenhuoltoon pari viikkoa sitten, kun ammattiliitot vauhdittivat kunta-alan työehtosopimusneuvotteluja ylityö- ja vuoronvaihtokiellolla.
Ylityö- ja vuoronvaihtokielto aiheutti sen, että esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriin HUS:n työnantajapuoli alkoi jo ensimmäisenä päivänä puhua julkisuuteen kaaoksesta ja potilasturvallisuuden vaarantumisesta. Leikkauksia ja polikliinisia toimenpiteitä siirrettiin tulevaisuuteen.
– Kentällä ja ammattiliitossa se kyllä tiedettiin. Vuosia on kerrottu aliresursoinnista, Tehyn valtuutettu ja Jorvin ammattiosaston hallituksen jäsenenä toimiva Rönkkö arvelee.
Monet olivat helpottuneita, kun saavat palata tekemään isompaa tiliä.
Hänestä on hälyttävää, että tilanne kriisiytyi niin nopeasti suunniteltujenkin toimintojen osalta. Hän ei kuitenkaan usko, että työnantajakaan on ollut tilanteesta tietämätön.
– Työnantaja on varmaan tottunut siihen, että ihmiset jäävät tekemään ylimääräistä aina, kun pyydetään, hän sanoo.
Hänestä puhe potilasturvallisuuden vaarantumisesta syyllisti hoitajat.
– Keskustelupalstoilla äänekkäimmät huusivat, että hoitajat ovat ahneita. Mutta ei hoitajien pidä syyllistyä. Kiellonkin aikana teimme sovitut työvuorot. Emme tehneet sen vähempää.
Myös ymmärrystä tuli.
– Moni ymmärtää, millaista on, jos joutuu jättämään oman elämän väliin, kun ei tiedä, milloin pääsee töistä. Eihän sellaista kukaan jaksa.
Perus- ja lähihoitajien SuPer-liiton puheenjohtaja Silja Paavolakin ihmettelee sitä, että vaikka sovitut vuorot tehtiin, sairaaloissa jouduttiin perumaan suunniteltuja toimenpiteitä.
– Totta kai työnantaja käyttää tätä meitä vastaan. Mutta pitää ymmärtää, että mitä enemmän työpaikalla on ihmisiä, sen isompi pitää olla varahenkilöstönkin, hän sanoo.
Puolessa päivässä kaaokseen
Myös vasemmistoliiton kansanedustaja ja eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen Aino-Kaisa Pekonen toteaa nyt nähdyn, että hoitoalaa aliresursoidaan.
– Silti on käsittämätöntä, että HUSissa mentiin puolessa päivässä kaaokseen. Ajattelin, ettei sellaista voi tapahtua tällaisessa maassa. Kyseessähän on ihmisten turvallisuus ja terveys, hän sanoo.
Hänelle tilanne tuli yllätyksenä, vaikka hän lähihoitajana on ennen kansanedustajuuttaan tottunut siihen, että hoitoalalla työskennellään koko ajan minimihenkilökunnalla.
– Meille aamuvuorossa saatettiin sanoa, että yksi puuttuu illasta, jonkun on jäätävä. Se oli normaalia, kukaan ei kyseenalaistanut sitä ja sitten vaan sumplittiin, että kuka voi jäädä. Siitä on tullut alalla hiljaa hyväksyttyä, hän kertoo runsaan seitsemän vuoden takaisesta työstään.
Hoitohenkilökunnalta odotetaan jatkuvaa joustamista.
– Tässä sitten nähtiin, kuinka paljon jengi joustaa ikään kuin normaalitilanteessa.
Pekonen kirjoitti tes-neuvottelujen aikaan facebookiin asiasta ja sai ennätyksellisen määrän palautetta niin kommentteina kirjoitukseensa kuin yksityisestikin.
– Kerroin ajasta, jolloin olin terveyskeskuksessa töissä. Oli pysäyttävää huomata, että tilanne ei ole suomalaisessa terveydenhuollossa muuttunut siitä ajasta mihinkään, vaikka politiikassa on puhuttu paljon esimerkiksi hoitajamitoituksesta.
Pyydetään jopa päivittäin
Tarkkaa tietoa ei ole siitä, kuinka paljon sosiaali- ja terveydenhuollon hoitohenkilökunta tekee ylitöitä tai vaihtaa vuoroja. Osa vuoronvaihdosta on oma-aloitteista: kun tulee vaikkapa yllättävä meno, vaihdetaan työkaverin kanssa. Loput tehdään työnantajan pyynnöstä: joku sairastuu ja tilalle täytyy saada samankaltaisen osaamistason hoitaja.
Sitä tapahtuu jatkuvasti.
– Ylitöihin pyydetään viikoittain, joskus jopa päivittäin, Rönkkö sanoo.
– Kysytään, voitko jäädä iltaan tai voitko tulla huomenna tekemään vuoron, kun sinulla olisi vapaa.
Esimerkiksi flunssakauden aikana tarve on jatkuvaa. Viimeksi Rönkköä pyydettiin ylitöihin – iltavuoroon päivävuoron päälle – tällä viikolla. Se merkitsee noin viiden ja puolen tunnin pidennystä työpäivään.
Hän jää harvoin.
– Olen niin väsynyt, että sanon ei. En jaksa omien töitteni lisäksi tehdä ylitöitä.
Rönkkö on työskennellyt kymmenen vuotta palovammahoitajana teho-osastolla ja palovammakeskuksessa, ensin Töölön sairaalassa ja sitten Jorvin sairaalassa, kun osasto yhdistyi Jorvin teho-osaston kanssa. Osasto on maan ainoa palovammakeskus ja sillä on valtakunnallinen vastuu. Työvuorossa yhtä hoitajaa kohti on yleensä yksi potilas.
Hänestä on suhteellisen helppo sanoa ei ylitöille.
– Ei ole hoitajien asia huolehtia, että työvuorot tulevat hoidettua. Työnantaja on vastuussa resursseista ja potilasturvallisuudesta.
Häntä ihmetyttää se, että potilasturvallisuuden vaarantumisesta ei ole puhuttu aiemmin.
– Onko turvallista, että töissä on hoitajia, joiden kohdalla esimerkiksi lepoehdot eivät täyty tai joita painaa jatkuva haitallinen työkuormitus, hän kysyy.
– Kuormittunut ihminen muuttuu kyyniseksi ja huonommaksi hoitajaksi. Lisäksi väsyneelle voi sattua virheitä.
Hän huomauttaa, että vaikka lepoaikoja noudatettaisiinkin, jatkuva ylityö kuormittaa.
Anteeksipyyntö potilaille
Pekonen piti vuoronvaihto- ja ylityökieltoa tarpeellisena työtaistelutoimena.
– Ihmiset näkivät, miten hoitoalalla joudutaan tekemään töitä, hän sanoo ja kertoo sairaanhoitajaäidistään, joka pyysi sosiaalisessa mediassa anteeksi asiakkailta sitä, että nyt ei ehtinyt vastata kaikkiin takaisinsoittopyyntöihin, kun ei voinut jäädä ylitöihin.
– Tämäkin osoittaa, että normaalisti sitä jäädään soittelemaan ehkä ajattelematta, että se on ylityötä, joka ei ole hoitajien velvollisuus. Hoitajat ajattelevat, etteivät voi olla soittamatta tai käymättä jonkun luona, kun joku odottaa puhelua tai käyntiä.
Rönkkö pitää merkittävänä syynä ylitöiden tekemiseen huono palkkaa.
– Monet kokevat, että heidän on pakko tehdä ylitöitä, jotta pärjäävät. Kun ylityö- ja vuoronvaihtokielto päättyi, monet olivat helpottuneita siitä, että saavat palata tekemään isompaa tiliä, hän sanoo.
Hoitajien palkkakertymässä keskimäärin vain 1–2 prosenttia on ylityökorvauksia. Tehyn ekonomisti Kenneth Snellman muistuttaa, että summa jättää kertomatta, kuinka paljon ylitöistä korvataan vapaana.
– Yleensä ylityöt tasoitetaan saman työvuorolistan aikana, yksi tunti yhteen. Siten ei saada ylityökorvausta, hän sanoo.
Hän arvelee vuoronvaihto- ja ylityökiellosta syntyneen tilanteen johtuneen siitä, että totuttu henkilökunnan joustavuus poistui hetkeksi.
– Joustavuus on ongelmallista työntekijöiden näkökulmasta. Aina pitäisi olla valmis jäämään töihin.
Rönkkö painottaa, että kaikki ylityöt pitäisi merkitä ylitöiksi.
– Jos ylityöt merkittäisiin ylös ja niistä maksettaisiin rahana tai korotettuna vapaana, ehkä ne siten tulisivat työnantajallekin näkyväksi, hän sanoo.
– Toinen keino lisätä työnantajan ymmärrystä ja vauhdittaa riittävien sijaisresurssien miettimistä olisi jatkossakin välttää jatkuvaa venymistä ja ylityön tekemistä.
Harmaata ylityötä
SuPerin Silja Paavola puhuu harmaasta ylityöstä, joka ei näy missään, kun se otetaan vapaana, mutta ylimääräisen vapaan ajaksi ei palkata sijaista.
– Harmaa ylityö ei näy rahassa. Ei näy myöskään se, että on liian vähän henkilökuntaa.
Paavola arvioi, että sote-alan ylitöistä reippaasti yli puolet on harmaata.
– Tällä siirretään tavalliselle työntekijälle yrittäjän vastuu. Se on hävytöntä.
Hän näkee osasyyksi sen, että valvovilta viranomaisilta, kuten aluehallintoviranomaisilta ja Valviralta vähennetään resursseja.
– On ikään kuin tietoisesti päätetty, että ei näitä asioita tarvitse valvoa, hän väittää.
– Meillä on ollut norminpurkutalkoot jo muutaman vuoden. Se on purrut.
Lisäksi työnantajat käyttävät nollasopimuksia ja keikkatöitä palkkaustapoina. Enemmän kuin sairaaloita se koskee sosiaalipuolta, kuten vanhusten tai vammaisten palveluita.
– Samaan aikaan on vähennetty henkilökuntaa, vaikka ei välttämättä hoitajia. Mutta jos vähennetään siivoojia tai keittiöhenkilökuntaa, heidän töitään siirtyy hoitajille.
Taustalla on jatkuva tarve säästää. Julkista palvelua haukutaan kalliiksi ja asetetaan säästötavoitteita.
– Suomessa terveydenhoito ja sosiaalihuolto on kuitenkin yksi maailman kustannustehokkain ja vaikuttavuudeltaan tehokkain tuloksentekijä, Paavola muistuttaa.
– Mutta silti jo nyt painotetaan koko ajan sitä, että sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannuksia pitää leikata kolmella miljardilla eurolla vuoteen 2029 mennessä. Leikkaaminen on jo alkanut.
Paavola ei usko, että mitään merkittävää tapahtuu tilanteen paranemiseksi.
– Tilanne jatkuu ennallaan niin kauan kuin hoidettavat ja heidän omaisensa ovat tyytyväisiä eivätkä nouse barrikadeille.
”En usko, että tilanne paranee”
Pekonen toteaa virkamiesten kertovan jatkuvasti, että hoitajamitoitus on riittävä.
– Mutta nyt nähtiin, ettei se todellakaan ole riittävä. Henkilökunta joustaa.
Pekonen kysyi asiasta eduskunnan kyselytunnilla peruspalveluministeri Annika Saarikolta (kesk.).
– Ministeri vastasi, että lähtökohtaisesti resurssien pitää olla kunnossa, hän sanoo.
– Mutta resurssit eivät ole kunnossa. Jos ei ole rahaa, silloin helposti mitoitukset suunnitellaan minimiksi ikään kuin säästösyistä. Jos valtiolta ei tule kunnille rahaa tai velvoitetta nostaa mitoitusta, en usko että mitään tapahtuu tilanteen parantamiseksi.
uutiskirje 
