Turvapaikanhakijoiden määrä laski jyrkästi
Vuonna 2015 Suomesta haki turvapaikkaa 32 476 ihmistä.
Vuotta aiemmin (2014) hakijamäärä oli 3 651.
Vuotta myöhemmin (2016) ensimmäistä kertaa turvapaikkaa haki 4 005 henkilöä.
Hälytystila hallituksessa vaikuttaa jatkuvan.
Viime vuonna (2017) ensimmäisiä hakemuksia jätettiin enää 2 139.
Vuonna 2017 noin 40 prosenttiin hakemuksista tehtiin myönteinen päätös.
Luvussa ovat mukana sekä ensimmäisiin että uusintahakemuksiin tehdyt päätökset.
Suomen maine ihmisoikeuksia kunnioittavana maana on alkanut rapautua. Alku-vuodesta ranskalainen tuomioistuin ei palauttanut irakilaista turvapaikanhakijaa Suomeen, koska hänen pelättiin päätyvän pakkopalautettuna Irakiin ja sitä myötä hengenvaaraan.
Pelko ei ole aiheeton. Kun Suomesta palautettu entinen poliisi ammuttiin pian Irakiin saapumisensa jälkeen helmikuussa, niin viranomaiset kuin päättäjätkin tyytyivät pesemään kätensä asiasta. Vain kuukausi murhan jälkeen Migri teki tiedonhankintamatkan Irakiin ja totesi, että kielteisen päätöksen saanut turvapaikanhakija voidaan palauttaa tietyille alueille.
Sisäministeriön maahanmuutto-osaston ylijohtaja Jorma Vuorio selitti kielteisen turvapaikkapäätöksen perustuneen lakiin. Hän kertoi, ettei kyseessä ollut ensimmäinen kerta, kun Suomesta palautettu turvapaikanhakija pääsee hengestään. Tuore sisäministeri Kai Mykkänen (kok.) valitteli tapahtunutta, mutta ei mielestään voinut ottaa kantaa yksittäistapaukseksi määrittelemäänsä murhaan.
Moitteet kaikuvat
kuuroille korville
Soraääniä kuuluu monelta suunnalta. Yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä on puolustanut pakolaisten oikeutta perhe-elämään ja todennut sen toteutuvan Suomessa puutteellisesti. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR on arvostellut Suomen perheenyhdistämiskäytäntöjä.
Hallitus kavensi syksyllä 2016 turvapaikanhakijan oikeutta ilmaiseen oikeusapuun, vaikka Euroopan komission mielestä sitä tulisi olla saatavilla koko turvapaikkaprosessin ajan. Turun yliopiston kansainvälisen oikeuden professori Outi Korhonen on todennut, että päätös kaventaa turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa ja sotii oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteita vastaan. Oikeusministeri Antti Häkkäsen (kok) elokuussa 2017 lupaamasta selvityksestä ei ole kuulunut sittemmin mitään.
Oikeudellista apua pakolaisille tarjoava Pakolaisneuvonta on joutunut vähentämän palvelujaan ja turvautumaan joukkorahoitukseen.
Ihmisoikeusjärjestö Amnesty moittii vuosiraportissaan Suomen turvapaikkapolitiikkaa, jota vuoden 2015 jälkeen on kiristetty tuntuvasti. Järjestön mukaan pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden oikeuksia ovat heikentäneet erityisesti humanitaarisen suojelun poistaminen oleskeluluvan perusteista ja perheenyhdistämisen ehtojen kiristäminen.
Amnestyn mukaan Suomi näyttääkin kilpailevan muiden pohjoismaiden kanssa turvapaikkakäytäntöjen tiukkuudesta.
Poikkeustilanne johti
hätäisiin ratkaisuihin
Vuosi 2015 oli turvapaikkapolitiikan käännekohta. Syksyllä 2015 Eurooppaan ja Suomeen tulleet turvapaikanhakijat olivatkin itse asiassa edellisenä keväällä kootulle, kokoomuksen, keskustan ja perussuomalaisten muodostamalle hallitukselle varsinainen onnenkantamoinen.
Aiempiin vuosiin verrattuna kymmenkertaiseksi nousseet hakijamäärät antoivat hallitukselle mahdollisuuden tiukentaa turvapaikkasääntöjä.
Hallituksen tulkinnassa myös pakolaisten vastaanottokulut laskettiin kehitysyhteistyöksi.
Perussuomalaisille maahanmuutto ja etenkin sen vastustaminen ovat puolueen poliittisen toiminnan ydin. Kun noin 30 000 turvapaikanhakijaa saapui lyhyen ajan sisällä Suomeen, perussuomalaiset tulkitsivat visionsa käyvän toteen ja maan olevan täyttymässä suomalaisten rahoilla elävistä potentiaalisista terroristeista.
Hallitus ei aikaillut toimissaan. Syyskuussa 2015 se julkaisi luettelon maahanmuuttopoliittisista toimenpiteistä, joulukuussa valmistui turvapaikkapoliittinen ohjelma. Molempien keskeinen sisältö myötäili perussuomalaisten maahanmuuttolinjauksia ja perustui oletukseen turvapaikanhakijoiden muodostamasta uhasta ja sen torjumisesta.
Toimenpiteisiin kuului olennaisesti turvapaikanhakijoiden pitäminen Suomen ja mielellään myös Euroopan unionin rajojen ulkopuolella. Keinoksi mainittiin muun muassa osallistuminen Frontexin rajavalvontaohjelmaan ja mahdolliset sisärajatarkastukset.
Lähtömaissa oli tavoitteena tehdä selväksi, ettei Suomeen kannata tulla. Jo maahan tulleille turvapaikanhakijoille puolestaan haluttiin osoittaa, etteivät he olleet tervetulleita.
Esillä oli esimerkiksi vastaanottorahan korvaaminen ruokakupongeilla ja oleskeluluvan saaneiden rajaaminen asumisperustaisen sosiaaliturvan ulkopuolelle. Jälkimmäinen aikomus torppaantui perustuslakiin ja sen vaatimukseen ihmisten tasa-arvoisesta kohtelusta.
Avun sijaan
leikkauksia
Klassinen selitys ynseälle turvapaikka- ja pakolaispolitiikalle on vetoaminen siihen, että ihmisiä täytyy auttaa lähellä heidän kotimaataan. Suurin osa maailman yli 65 miljoonasta pakolaisesta jääkin lähimaihin tai sisäisenä pakolaisena kotimaansa leireihin odottamaan mahdollisuutta palata kotiin.
Vuoden 2015 turvapaikkapoliittisessa toimenpideohjelmassaan hallitus esitti kehitysyhteistyön yhtenä keinona hillitä muuttoliikettä Afrikasta ja Lähi-idästä. Seuraavalta vuodelta se kuitenkin leikkasi varsinaiseen kehitysyhteistyöhön suunnatuista varoista 35 prosenttia eli 330 miljoonaa euroa.
Hallituksen tulkinnassa myös pakolaisten vastaanottokulut laskettiin kehitysyhteistyöksi eli tosiasiassa paikanpäälle toimitetun avun määrä romahti vieläkin enemmän.
Suurimpaan ääneen lähtömaissa annettavan avun puolesta ovat puhuneet puolueensa kesällä hajottua oppositioon jääneet perussuomalaiset. Puolueen tosiasiallinen halukkuus sijoittaa paikanpäällä tarjottavaan apuun ja kehitysyhteistyöhön on kyseenalaista.
Marraskuussa 2017 esittelemässään varjobudjetissa perussuomalaiset ehdottivat kehitysapurahaston perustamista. Idea oli siirtää kehitysyhteistyö kansalaisten ja yhteisöjen rahoitettavaksi ja toteutettavaksi.
Ajatus ei ole vieras hallituksessakaan. Jo vuotta aiemmin tuolloinen perussuomalaisten kansanedustaja, nykyinen sinisten kulttuuriministeri Sampo Terho oli jo ehtinyt esittää kehitysavun lakkauttamista kokonaan.
Pääministeri Juha Sipilä (kesk) kehui Ylen maaliskuun haastattelutunnilla Euroopan maiden löytäneen yhteisen sävelen pakolaiskriisin hoidossa ja antaneen jo apuakin pakolaisuuden juurisyiden hoitamiseen Afrikan maissa. Niin ikään Sipilän mukaan maiden kesken on syntymässä yhteinen näkemys siitä, että jatkossa pakolaiset Eurooppaan valitaan pakolaisleireiltä.
Suomen pakolaiskiintiö on vuosia 2014 ja 2015 lukuun ottamatta ollut jo pitkään 750 ihmistä vuodessa. Tuolloin vastaanotettujen kiintiöpakolaisten määrä nostettiin Syyrian sodan vuoksi tilapäisesti 1050:en.
Sinänsä Suomi on toiminut kunnioitettavasti ottaessaan leireiltä vastaan lapsiperheitä ja vaikeassa asemassa olevia naisia toisin kuin moni muu maa. Eurooppaan henkensä kaupalla tulevien määrään tai tilanteeseen leireiltä poimittavat pakolaiset eivät juuri vaikuta.
Hälytystila
hallituksessa jatkuu
Vuoden 2015 jälkeen turvapaikanhakijoiden määrä hupeni. Vuonna 2016 ensimmäisiä hakemuksia kirjattiin vain runsas kymmenesosa edellisen vuoden määrästä ja vuonna 2017 hakijamäärä oli jo selvästi pienempi kuin huippuvuotta edeltäneinä aikoina.
Hälytystila hallituksessa vaikuttaa silti jatkuvan. Virkamiehet kehittelevät uusia keinoja maahan pyrkivien turvapaikanhakijoiden torjumiseen, eikä aiemmin säädettyjä tiukennuksia ole peruttu tilanteen muututtua. Perheenyhdistämiskriteerit ovat edelleen tiukat, humanitaarisen syyn perusteella myönnetyt oleskeluluvat poistettiin, eikä niitä ole palautettu.
Syksyllä 2015 kävi ilmi, että pelkin viranomaisvoimin äkkiä kasvaneen ihmisjoukon huoltaminen ei onnistu. Vapaaehtoiset ottivat kantaakseen vastuuta muun muassa kielenopetuksesta ja yksityismajoituksen järjestämisestä. Ihmiset ovat protestoineet palautuksia vastaan, viimeisimpänä Loviisassa, jossa Irakista paennut seitsenlapsinen perhe on palautusuhan alla.
Tyypillinen turvapaikanhakija on nuori. Osa on koulutettuja, osa heikoilla perusopinnoilla. Moni sellainenkin, joka ei ole turvapaikkaa saanut, tai on jo saanut ainakin yhden kielteisen päätöksen, on opiskellut suomen kielen ja hakeutunut koulutukseen. Toisaalta osalta oleskeluluvan saaneista puuttuvat mahdollisuudet niin kieli- kuin ammattikoulutukseenkin.
Työvoimasta kilpailtaessa
rasismi ei ole vahvuus
Tammikuussa 2018 hallitus julkaisi maahanmuuttopoliittisen ohjelmansa Töihin Suomeen. Tulevaan työvoimatarpeeseen vastaaminen vaatii tilastokeskuksen mukaan
34 000 maahanmuuttajan houkuttelemista Suomeen joka vuosi. Väestörakenne on sama lähes koko EU:ssa ja tulevaisuudessa työvoimasta todennäköisesti kilpaillaan.
Euroopan komission maaraportin mukaan Suomi ei sijoitu kilpailussa korkealle. Syitä vähäiseen kiinnostuksen ovat ainakin syrjäinen sijainti ja vähäinen kansainvälisyys. Rasistisen vihapuheen määrä sekä kasvokkain kohdattaessa että sosiaalisessa mediassa on paisunut ja sen kohteeksi joutuvat maahanmuuttajat tulosyystään riippumatta.
Jo vuonna 2014 työsuojeluviranomaisten saamissa yhteydenotoissa ja poliisin tietoon tulleissa rikosepäilyissä etninen tai kansallinen alkuperä ja vieraskielisyys olivat terveydentilan jälkeen toiseksi yleisimmin esitettyjä syrjintäperusteita, eikä tilanne viime vuosina ole muuttunut ainakaan valoisammaksi.
Juttuun korjattu 26.3. klo 9.23. Jorma Vuorion titteli. Hän on nykyään sisäministeriön maahanmuutto-osaston ylijohtaja.
Turvapaikanhakijoiden määrä laski jyrkästi
Vuonna 2015 Suomesta haki turvapaikkaa 32 476 ihmistä.
Vuotta aiemmin (2014) hakijamäärä oli 3 651.
Vuotta myöhemmin (2016) ensimmäistä kertaa turvapaikkaa haki 4 005 henkilöä.
Hälytystila hallituksessa vaikuttaa jatkuvan.
Viime vuonna (2017) ensimmäisiä hakemuksia jätettiin enää 2 139.
Vuonna 2017 noin 40 prosenttiin hakemuksista tehtiin myönteinen päätös.
Luvussa ovat mukana sekä ensimmäisiin että uusintahakemuksiin tehdyt päätökset.
uutiskirje 
