Seppo Rustaniuksen käsikirjoittama ja ohjaama Uhrit 1918 (2008) esitettiin ensimmäisen kerran heti sen valmistuttua. Nyt erinomainen historiadokumentti saa ansaitsemansa uudelleen tulemisen.
Elokuva on tyylikkään tunnevoimainen esitys tapahtumista lyhyessä, mutta sitäkin rajummaksi monin paikoin yltyneessä sisällissodassamme.
Tekijä ei peittele sympatioitaan, mutta siitä ei seuraa jälkiviisasta syytöskirjelmää, vaikka esimerkiksi valkoisen terrorin uhreista puhutaankin.
Isot yhteiskunnalliset tekijät ja yksilökohtalot kietoutuvat toisiinsa.
Onhan ihmiskunnan historiassa osoittautunut jokseenkin normaaliksi käytännöksi, että kun sotimisen tielle lähdetään, tuloksena on raakuuksia ja hyvinkin ilkeitä rikoksia ihmisyyttä vastaan – ja sodanjälkeinen oikeus on voittajan oikeutta.
Tässä mielessä valtionhoitaja P. E. Svinhufvudin 7. 12. 1918 allekirjoittama ”vallankumouksen kukistajien” armahdus eli valkoisten riveissä ylilyönteihin syyllistyneiden vapauttaminen tekosistaan on ollut jokseenkin looginen toimenpide.
Uhrit 1918 on taidokas näyte erilaisen arkistomateriaalin hyödyntämisestä ja elävöittämisestä. Rustanius hallitsee dokumentin dramatisoinnin niin, ettei se tapahdu todellisuutta vääristelemällä. Kuvaava esimerkki on laukausten kuuleminen ammuskelujaksossa, jonka alkuperä on ilmeisesti jossain mykässä dokumenttifilmissä.
Rajaukset ovat selkeitä ja johdonmukaisia. Isot yhteiskunnalliset tekijät ja yksilökohtalot kietoutuvat toisiinsa samassa historiallisessa yhtälössä. Dokumentin rytmitys tihentää sisällissodan dramaattista poltetta.
Mannerheimin osuutta verrattomasti kiinnostavampaa on valkoisen helsinkiläisen toimittaja Erik Grotenfeltin ja kemijärveläisen työväenaktivisti Matti Ollankedon tapausten kuljettaminen rinnakkain. Etenkin Grotenfeltin tapaus tarjoaa katsojalle pientä aprikoitavaa. Kiintoisa on myös kuvaus virolaisen majuri Hans Kalmin rangaistuspataljoonan (”Kuhmoisten pirut”) osuudesta sodan jälkiselvittelyissä.
Näkemyksellisen arkistomateriaalin, kertojien (Lotta Lindroos ja Niko Saarela) sekä Perttu Kivilaakson musiikin (äänenä mezzosopraano Karoliina Laurila) käyttö muodostavat erittäin hyvän kokonaisuuden.
Lopussa Rustanius osoittaa kiitokset muun muassa aiheen vankoille asiantuntijoille Juha Siltalalle ja Heikki Ylikankaalle.
Dokumenttiprojekti: Uhrit 1918. TV1 maanantaina 26.3. klo 21.30, sunnuntaina 1.4. klo 11.15. Areena.