Dokumentti Kovasikajuttu (2012) teki tutuksi kehitysvammaisten punkyhtye Pertti Kurikan Nimipäivät. Tokasikajuttu (2017) on vapaata jatkoa mainiolle edeltäjälleen eikä lainkaan yhtä riemastuttava kokemus. Tapahtumien kulku havainnollistaa, miten aika on tehnyt tehtävänsä. Siitä selkeimpänä osoituksena on bändin nestorin ilmoitus eläkkeelle jäämisestä.
Dokumentin alku on oireellinen. Ollaan keikalla jossain, ja koville ottaa. Laulaja Kari Aalto kiroilee ja puhkuu ärtyneisyyttä, vastaavaa nähdään ja kuullaan jatkossa tasapuolisesti kunkin jäsenen toimesta. Pelin henki on se, että kränähana aukeaa helposti, voimasanat kaikuvat ja syytökset toisia kohtaan sinkoilevat usein juuri musiikin tiimoilta. Oma lukunsa on pieni kolmiodraama, jossa Jutalla on kaksi sitkeää ihailijaa.
Keskinäisten kahnauksien, kiroilun ja kakkajuttujen vastapainoksi löytyy myös aidosti huvittavia sattumuksia. Vapautunut huumori on silti selvästi vähentynyt sitten Kovasikajutun päivien.
Kari Aallon ja Conchita Wurstin lyhyt kohtaaminen on kaikessa yksinkertaisuudessaan mieleen jäävä.
Tokasikajutun keskiössä ovat vuoden 2015 euroviisut Wienissä sekä kisaa edeltävä Uuden musiikin kilpailu. Kari Aallon ja edellisen vuoden voittajan Conchita Wurstin lyhyt kohtaaminen on kaikessa yksinkertaisuudessaan mieleen jäävä. Episodissa on aineksia hyvinkin lentäville tulkinnoille.
Jukka Kärkkäisen ja J.-P. Passin ohjaus keskittyy reilun meiningin merkeissä ”kurikkalaisiin”, tosin kameraa olisi monessa yhteydessä voinut kohdistaa enemmän bändin jäsenten ulkopuolelle. Tässä mielessä festivaalilopetus on kaikessa lyhykäisyydessään paljon kertova ilmiön koko komeudesta akselilla esiintyjät ja heidän yleisönsä.
Dokumenttiprojekti: Tokasikajuttu. TV1 maanantaina 23.4. klo 21.30, sunnuntaina 29.4. klo 12.40. Areena.
uutiskirje 
