Kommentti
Wheels of Freedom nostaa esille paljon kysymyksiä, suurimpana kenties sen, mitä vammaisten oikeudet ovat ja miten niitä kunnioitetaan. Mikäli hyvin käy, elokuva voi lisätä keskustelua itsemääräämisoikeudesta ja sen rajoista.
Matkan alussa uudet avustajat kohtelevat avustettavaansa välillä hyvinkin holhoavasti. Avustettava kuitenkin tekee selväksi, ettei hyväksy sellaista käytöstä – apua tarvitessaan hän kyllä pyytää sitä itse.
Yhdeksi teemaksi nousee itsemääräämisoikeus, jota Ville Jaaranto perää välillä kiukuttelukohtauksiensa keskellä. Oikeuksiensa suhteen hän on toki oikeassa, mutta osaa hän myös käyttää vammaisuutta hyväkseen.
Tasavertaisuutta peräävä Jaaranto vaikuttaa usein olettavan, että hänen oikeutensa ovat muiden oikeuksia tärkeämpiä. Esiin nousee vaikea kysymys, pitäisikö vammaista kohdella eri tavalla kuin vammatonta?
Koko matkaan vaikuttavasta taloudellisesta tilanteestaan vääriä signaaleja antanut Jaaranto kokee, että avustajien halu nähdä hänen tilitilanteensa on oikeuksien polkemista. On aiheellista pohtia, onko alaisilla oikeus tietää sellaisia työnantajaansa koskevia seikkoja, jotka vaikuttavat suoraan heidän työhönsä?
Itsemääräämisoikeudesta keskusteleminen on tärkeää, mutta yhtä tärkeää on se, miten elokuva näyttää Jaarannon oikeana persoonana. Tämä auttaa häivyttämään kuvitelmaa siitä, että vammaiset olisivat jokin homogeeninen ryhmä, johon kuuluvat ihmiset voi niputtaa yhteen.
Ville Jaarannolla on unelma. Hän haluaa nähdä maailmaa, tuntea itsensä vapaaksi ja matkustaa Lissaboniin. Arthrogryposis multiplex congenita (AMC) – synnynnäinen monioireinen nivelten jäykistymäsairaus on tehnyt sähköpyörätuolista Jaarannon kulkuvälineen. Sillä hän on päättänyt taittaa matkankin.
Sähköpyörätuolin maksiminopeus on yhdeksän kilometriä tunnissa, mikään pikkupyrähdys matka Lissaboniin ei tule olemaan. Matkaa Jaaranto alkaa suunnitella kesällä 2016, valmisteluihin kuuluu muun muassa reitin päättäminen ja uusien avustajien etsiminen.
Aleksi Purasen ohjaama Wheels of Freedom on road movie ja dokumenttielokuva Jaarannon matkasta. Puranen on toiminut aiemmin Jaarannon henkilökohtaisena avustajana. Unelmien lisäksi elokuva käsittelee muun muassa vammaisten oikeuksia ja niiden toteutumista.
Vapaus, unelma, tasavertaisuus
Oulussa asuvan Jaarannon elinpiiri on pieni, parhaiten hän tuntee kotinsa: ikkunoiden saumausten värin, sängyn ja tietokonenurkkauksen. Jaaranto kokee olevansa oman kehonsa vanki, matka Lissaboniin on hänelle mahdollisuus olla hetken aikaa joku muu, joku jolla on valta päättää omasta elämästään. Vähitellen kypsynyt haave vapaudesta ja tasavertaisuudesta saa hänet pyrkimään kohti unelmaansa.
Unelman tavoittelun kannalta keskeisin tehtävä on sopivien avustajien löytäminen. Jaaranto ei etsi niinkään ammattilaisia kuin ihmisiä, jotka ovat valmiita lähtemään matkalle ja auttamaan häntä unelman toteuttamisessa. Lopulta Jaaranto, kolme uutta avustajaa ja lainattu asuntoauto lähtevät matkaan lumisateen keskellä äitienpäivänä 2017. Unelma vapaudesta siivittää ensimmäisiä kilometrejä.
Pian pyörätuolin akkujen kesto osoittautuu heikoksi ja niiden vaihtamiseen ja lataamiseen tuhraantuu paljon aikaa. Suunnitelmat päivämatkojen pituudesta osoittautuvat ylioptimistisiksi ja yöpymispaikat täytyy miettiä uusiksi. Myös avustamaan tottumattomien ihmisten kanssa tulee helposti hankauksia.
Avartuva maailmanpiiri
Pian selviää, ettei työnantaja ole ollut alaisilleen rehellinen, matkaa ei ole suunniteltu eikä budjetoitu kunnolla. Jaarannolla on myös vaikeuksia ottaa palautetta vastaan ja hän tiuskahtelee teinimäisesti avustajilleen kokien näiden tallovan hänen itsemääräämisoikeuttaan.
Hän ei ole ymmärtänyt, että vapaus tarkoittaa myös vastuuta ja siihen hän ei ole vielä valmis tai ainakaan valmistautunut. Lopulta hän ei itsekään tiedä, miksi on matkalla ja vammaisten oikeuksien edistäminen jää omien mielihalujen ja tuiskahdusten jalkoihin.
Iloa tuo kuitenkin jokainen kodin ulkopuolella koettu taajama, joka avartaa ai-emmin hyvin suppeaa maailmanpiiriä.
Tallinnassa matka kohtaa päänsä ja Jaaranto päättää palata takaisin kotiin. Unelmat eivät ole kuolleet, mutta kotonakin on kokemusten jälkeen ihan hyvä olla.
Wheels of Freedom – Dare to dream. Dare to fail. Ensi-ilta perjantaina 11.5.
Kommentti
Wheels of Freedom nostaa esille paljon kysymyksiä, suurimpana kenties sen, mitä vammaisten oikeudet ovat ja miten niitä kunnioitetaan. Mikäli hyvin käy, elokuva voi lisätä keskustelua itsemääräämisoikeudesta ja sen rajoista.
Matkan alussa uudet avustajat kohtelevat avustettavaansa välillä hyvinkin holhoavasti. Avustettava kuitenkin tekee selväksi, ettei hyväksy sellaista käytöstä – apua tarvitessaan hän kyllä pyytää sitä itse.
Yhdeksi teemaksi nousee itsemääräämisoikeus, jota Ville Jaaranto perää välillä kiukuttelukohtauksiensa keskellä. Oikeuksiensa suhteen hän on toki oikeassa, mutta osaa hän myös käyttää vammaisuutta hyväkseen.
Tasavertaisuutta peräävä Jaaranto vaikuttaa usein olettavan, että hänen oikeutensa ovat muiden oikeuksia tärkeämpiä. Esiin nousee vaikea kysymys, pitäisikö vammaista kohdella eri tavalla kuin vammatonta?
Koko matkaan vaikuttavasta taloudellisesta tilanteestaan vääriä signaaleja antanut Jaaranto kokee, että avustajien halu nähdä hänen tilitilanteensa on oikeuksien polkemista. On aiheellista pohtia, onko alaisilla oikeus tietää sellaisia työnantajaansa koskevia seikkoja, jotka vaikuttavat suoraan heidän työhönsä?
Itsemääräämisoikeudesta keskusteleminen on tärkeää, mutta yhtä tärkeää on se, miten elokuva näyttää Jaarannon oikeana persoonana. Tämä auttaa häivyttämään kuvitelmaa siitä, että vammaiset olisivat jokin homogeeninen ryhmä, johon kuuluvat ihmiset voi niputtaa yhteen.
uutiskirje 
