Muiden muassa sisäministeri Kai Mykkänen (kok.) on todennut, ettei turvapaikanhakijoista ole paikkaamaan työvoimatarpeita. Naapurimaassa tilanne nähdään toisin. Jos ihminen on koulutettu kotimaassaan, hänet voidaan kouluttaa ”pikalinjalla” toimimaan omassa ammatissaan myös Ruotsissa.
Kertaalleen koulutetuille ohituskaista ammattiin
Esimerkiksi Syyriasta paenneita opettajia koulutetaan 26 viikon intensiivijaksolla, kertoo The Economist. Ruotsin kielen lisäksi he saavat henkilökohtaista mentorointia, heille opetetaan lainsäädäntöä ja pedagogiikkaa sekä sitä, miten erilaiset suhteet opettajalla ja oppilailla on Syyriassa ja Ruotsissa.
Suurin osa turvapaikanhakijoista on nuoria ihmisiä, jotka jo muutaman vuoden kieli- ja muun koulutuksen jälkeen voisivat siirtyä työmarkkinoille.
Yhtä kaikki ajatus on, että pätevät opettajat voisivat siirtyä kurssin jälkeen suoraan luokkahuoneeseen. Opintonsa kesken jättämään joutuneille tarjotaan lisäkoulutusta ja esimerkiksi auskultointimahdollisuutta.
Erilaisia pikalinjakoulutusohjelmia on kolmisenkymmentä, ja niitä järjestään aloille, joilla Ruotsissa podetaan työvoimapulaa. Pikalinjoilta ihmisiä pätevöityy esimerkiksi rakentajiksi, kokeiksi ja lääkäreiksi. Lukuvuonna 2016–17 koulutukseen osallistui 5 300 ihmistä, joista tuhat oli opettajia. Lähes kaikki ovat työllistyneet.
Pakolaisten koulutuksessa ei ole kyse humanitaarisesta eleestä. Ruotsi tarvitsee työntekijöitä, ja niitä se on tottunut hankkimaan ulkomailta. Siitä kertovat esimerkiksi sadattuhannet suomalaistaustaiset maahanmuuttajat jälkeläisineen. Nykyisestä työvoimapulasta ja siihen liittyvistä ongelmista kertoo se, että opettajankoulutuksesta pitäisi vuosittain valmistua noin 8 500 uutta kansankynttilää enemmän kuin heitä nyt valmistuu.
Ei helppoa, mutta pitkän päälle kannattavaa
Turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten kouluttaminen työvoimaksi ei tietenkään ole ongelmatonta. He eivät työllisty yhtä helposti kuin kantaväestö, ja heidän saamansa työt ovat usein huonosti palkattuja ja tilapäisiä. Kuluvan vuoden alkuneljänneksellä 41 prosenttia Ruotsista turvapaikan saaneista ja kaksivuotiseen integraatio-ohjelmaan osallistuneista ihmisistä oli työllistynyt. Vakituinen työpaikka oli kuitenkin vain 6 prosentilla.
Työllistymättömyyteen on usein ainakin osasyynä alhainen tai puuttuva peruskoulutus. Heikko kielitaito on puute sekin, eikä lähtömaassa hankittu koulutus välttämättä vastaa paikallista tasoa. Osa ongelmista liittyy säätelyyn, jolla esimerkiksi terveydenhuollon ammatteja suojataan.
Enemmän kuin turvapaikanhakijoista ja säätelystä kyse on kuitenkin asenteista. Suurin osa turvapaikanhakijoista on nuoria ihmisiä, jotka jo muutaman vuoden kieli- ja muun koulutuksen jälkeen voisivat siirtyä työmarkkinoille.
Eurooppalaiset tilastot kertovat, että 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa EU:iin tulleista pakolaisista 56 prosenttia oli kymmenen vuoden kuluttua työllistynyt. Kahdessa vuosikymmenessä heidän työllistymisprosenttinsa oli sama kuin kantaväestöllä.
Pikavoittoja ei siis ole luvassa, mutta pitkällä tähtäimellä koulutus todella kannattaa aina. Sen sijaan, että ”osaajia” pyritään haalimaan eri puolilta maailmaa – myös kehitysmaista – heitä voidaan kouluttaa itse.
Vähintään yhtä paljon kuin puuttuvat tiedot ja taidot turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten työllistymiseen vaikuttaa poliittinen ilmapiiri. Suomen hallituksen halu tehdä myönnytyksiä periaatteellisista syistä maahanmuuttoa vastustaville tuntuu vakavasti haittaavan sen tahtoa ja kykyä suhtautua turvapaikanhakijoihin ja heidän potentiaaliinsa.
lehti 