Suomessa sukupuoli määritellään ja merkitään väestörekisteriin lapsen syntyessä ulkoisten sukupuolitettujen piirteiden perusteella joko mieheksi tai naiseksi, vaikka lapsen sukupuolen voi tietää vasta sitten, kun lapsi itse kertoo sen. Sukupuolimerkinnän muuttamista säätelee translaki, joka edellyttää sukupuolen korjaajalta lääketieteellistä prosessia ja transdiagnoosia, 18-vuoden ikää ja todistusta lisääntymiskyvyttömyydestä.
Transaktivisti ja lääketieteen opiskelija Sakris Kupilan mukaan tietoa sukupuolesta tarvitaan tilastointiin mutta ei juuri muuhun. Poikkeuksena hän mainitsee esimerkiksi asevelvollisuuden määrittämisen niin kauan, kun sukupuolittuneet lait ovat voimassa.
– Lääketieteen opiskelijana näen, ettei terveyden- ja sairaanhoitoa varten tietoa juridisesta sukupuolesta myöskään välttämättä tarvita. Ammattilaisten pitäisi osata ottaa huomioon kunkin potilaan yksilölliset ominaisuudet muutenkin potilasta kuunnellen, Kupila sanoo.
Henkilötietojen keräämisen ja käsittelyn periaatteiden mukaan tietoa esimerkiksi sukupuolesta ei pitäisi kerätä, jos sitä ei tosiasiassa tarvita.
Kanada, Nepal, Australia, Uusi Seelanti, Pakistan, Intia, Malta ja kuluvan vuoden loppuun mennessä myös Saksa tarjoavat kansalaisilleen mahdollisuuden valita kolmas sukupuolimerkintä. Saksassa tulee mahdolliseksi myös jättää sukupuolimerkintä tyhjäksi.
Myös Suomen lainsäädännön on aika muuttua painottavat Seta, Trasek ja Amnestyn Suomen osasto.
Neutraali henkilötunnus identifioisi yksilön
Myös Suomessa voitaisiin nykyisen perustuslain yhdenvertaisuusperiaatteen ja vuonna 2015 uudistuneen ja sukupuoli-identiteettien moninaisuuden tunnistavan tasa-arvolain hengessä mahdollistaa kolmas juridinen sukupuolimerkintä.
Henkilötietojen keräämisen ja käsittelyn periaatteiden mukaan tietoa esimerkiksi sukupuolesta ei pitäisi kerätä, jos sitä ei tosiasiassa tarvita.
Suomesta on loppumassa henkilötunnukset noin 10 vuoden päästä. Asiaa pohtii parhaillaan valtioneuvoston asettama työryhmä, jonka tulee tehdä ehdotus henkilön yksiselitteisestä identifioimisesta ja siihen liittyvästä yksilöivästä tunnuksesta. Työssä tulee vastuuministeri Anu Vehviläisen mukaan ottaa kantaa myös siihen, voitaisiinko Suomessa ottaa käyttöön neutraali tunnus, josta henkilön sukupuoli ei ilmene.
– Jokaiselle kuuluu oikeus saada haluamansa sukupuolimerkintä ja sen pitää perustua omaan ilmoitukseen, koska sukupuolta ei voi määrittää kukaan muu kuin ihminen itse. Ihmisten täytyy voida matkustaa, asioida viranomaisten kanssa ja toimia yhteiskunnassa niin, ettei heidän passimerkintänsä määrittele heitä ja saata jatkuviin ongelmiin, Panda Eriksson sanoo.
– Henkilökohtaisesti ottaisin itselleni kolmannen vaihtoehdon tai en mitään, Sakris Kupila toteaa.
[digilehti pvm=20180704]