Yksityiset sosiaalipalvelualan yritykset käyttävät yhä enemmän nollatuntisopimuksia ja runkosopimuksia, jolloin työntekijä voi jäädä jopa kokonaan vaille työntunteja.
– Kun työntekijä yrittää riitauttaa työsopimuksen, pykälät on rakennettu siten, ettei niihin pääse kiinni, Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine sanoo.
Hänen mukaansa monet työsopimukset on laadittu lakimiesten kanssa saippuanliukkaiksi. Joko sopimuksessa on aukkoja tai muotoiluja, jotka avaavat työnantajalle aina takaportin.
Nollatuntisopimuksia saa lainmuutoksen jälkeen käyttää vain, jos ”työvoimatarve ei ole kiinteä”.
Työstä on tullut raskaampaa
Nollatuntisopimusten yleistyminen ei edistä alan vetovoimaa, Niemi-Laine ja Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin puheenjohtaja Silja Paavola sanovat.
Alan kannattavuus tulee puheenjohtajien mukaan pitkälti työvoimalla kikkailusta.
– Jos puuttuu hoidettavia, vähennetään hoitajien määrä. Ei sen niin pitäisi olla, SuPerin puheenjohtaja Silja Paavola sanoo.
Hän tähdentää, että työstä on tullut aiempaa raskaampaa.
– Hoitolaitoksiin ja hoivakoteihin pääsyn rajoja on nostettu niin, että aiempaa vaativammat asiakkaat saavat paikat. Työstä on tullut raskaampaa. Kun samaan aikaan tarjotaan nollatuntisopimuksia, työntekijöiden sitoutuminen työhön vähenee. Se ei ole kenenkään etu.
Yrittäjäriskiä työntekijöiden piikkiin
Niemi-Laine huomauttaa, että nollatunti- tai runkosopimuksilla olevien työntekijöiden elanto tulee nollatuntiviikkoina yhteiskunnalta. Yritykset siirtävät yritysriskiä sekä työntekijöiden että yhteiskunnan kontolle.
– Yritys maksaa vain tehdyistä tunneista. Työntekijän pitää kuitenkin olla aina puhelimen tavoitettavissa, sillä sopimus velvoittaa olemaan saatavilla.
Joissakin kiistoissa työnantaja on väittänyt, ettei työntekijä ole ollut saatavilla, kun työtunteja on tarjottu.
– Tämä vaikuttaa myös työntekijän työttömyysturvaan, Niemi-Laine huomauttaa.
Työ entistä raskaampaa
SuPerin Paavola huomauttaa, että hoidon laatu kärsii työvoiman vaihtelusta. Nollatuntisopimuslaiset voivat tehdä työtä myös toisille työnantajille eivätkä välttämättä ole aina saatavilla yrityksen tarpeen mukaan.
Niemi-Laine perää yksityisiltä sosiaalialan yrityksiltä yhteiskuntavastuuta.
– Yritysten omakin etu olisi, että työvoima on motivoitunutta ja sitoutunutta.
Hän huomauttaa, että hinnan sijaan pitäisi kilpailla laadulla.
– Monella on varaa maksaa kunnon hoitokotipaikasta.
Alaa yritetään suitsia
Yksityisellä sosiaalialalla joudutaan setvimään, onko työntekijän työsuhde muuttunut nollatunti- tai osa-aikasopimuksen aikana.
Taustalla on kesäkuun alussa voimaan astunut työsopimuslain muutos, mutta ennen muuta JHL:n ja Hyvinvointialan liiton työehtosopimus. Sopimuksen mukaan työtunteja pitää tarkastella nollatuntisopimusten lisäksi osa-aikatyön osalta. Jos aiemmin sovittu tuntimäärä on muuttunut, työnantajan pitää tehdä uusi työsopimus.
Sopimus takaa lomaoikeuden myös nollatuntilaisille ja osa-aikaisille, mutta ennen muuta lisää työtunteja. Sopimus koskee yksityisiä sosiaalialan hoivakoteja, päivähoitoa ja henkilökohtaisia avustajia.
Nollatuntisopimuksia saa lainmuutoksen jälkeen käyttää vain, jos ”työvoimatarve ei ole kiinteä”.
JHL:ssa nollatuntisopimuslaisten määrä on kasvanut räjähdysmäisesti viimeisen kolmen vuoden aikana sosiaalipalvelualalla. Liitosta kerrotaan, että nollatuntisopimuksesta tuli tavallaan ”sisäänheittosopimus”.
Pahimmillaan yhdellä työntekijällä saattoi olla saman konsernin kanssa kaksi erillistä nollatuntisopimusta, vaikka kohteet olivat samoja. Eräässä yrityksessä kaikki toistatuhatta työntekijää olivat nollatuntisopimuksella.
Nyt nollatuntisopimuksia tarkastellaan uusiksi monissa yrityksissä, mm. Postin hoivapalveluissa.