Suomi on suuntautunut energiantuotannossaan tuulivoimaan, ja tulevien voimaloiden rakennusalueeksi on suunniteltu Pohjanlahden rannikkoa, Perämeren pohjukkaa myöten. Hanke on erittäin kallis, eikä kansantalous kestä pitkään moista taloudenpitoa. Järjestelmä on myös epävarmalla pohjalla, sillä tuulivoima tarvitsee tuulta eikä sää ole aina yhtä tuulista kuten nyt. Tarvitaan tehokasta varavoimaa, eikä se näytä sisältyvän suunnitelmaan ehdottomana lisänä.
Tuulivoimalan käyttöikä on pisimmillään parikymmentä vuotta, ja meillä on vuosina 2001–2005 rakennettuja voimaloita, jotka eivät enää käynnisty. Vanhaa ei kannata korjata, vaan huokeammaksi tulee rakentaa kokonaan uusi, joten vanhimmat voimalat puretaan lähiaikoina. Niiden massiivisista rakenteista tulee runsaasti rautaromua – samalla saadaan siis vertaansa vailla oleva jäteongelma, vaikka kestokykymme on jo kovalla koetuksella entistenkin jäteongelmien kanssa.
Energiastamme on kuusi prosenttia tuulivoimaa, ja tuulivoimaloita on 700. Niiden tuotannolle on myönnetty tukea kolme miljardia euroa.
Tuella tuotettu tuulisähkö on halpaa. Se on sotkenut sähkömarkkinat niin, että kalliimmalla tuotettu sähkö ei ole enää kilpailukykyistä. Sähköntuotanto jää liiaksi tuulisähkön varaan, ja kun tuulivoiman massiivinen tuki loppuu, hiipuu myös tuulivoiman sähköntuotanto. Maahan saadaan tällöin sähköpula, johon ei ole varauduttu.
Tuulivoimalan rakenneosat tuodaan Suomeen Kiinasta, koska siellä valmistetut moduulit ovat laatutavaraa ja hinnaltaan huokeita. Meillä on useita tuulivoimayrittäjiä, mutta useimmilta ovat rahat loppuneet ja yritykset ovat siirtyneet ulkomaisten suuromistajien haltuun.
Voimaloiden yhteiskunnan tuki on meillä ainutlaatuisen korkea. Sellaista ei löydy muualta, ja sen kansainvälinen raha on haistanut. Luulisin, että kaikki Pohjanlahden ranta-alueita koskevat rakennussuunnitelmat ovat lähtöisin näiltä suuromistajilta.
Epävarmalle tuulelle ollaan ilmeisesti hakemassa jonkinlaista varavoimaa, mistä kertovat suunnitteilla olevat ydinreaktorihankkeet. Tähän viittaa myös lämpökeskusten siirtyminen puusta hiilelle. Puun energiakäyttö on kyseenalaistettu, mutta hiilellä ei ole tätä vaaraa.
Uusiutuva lanta- ja peltoenergia eivät ole nousseet ehdokkaiksi, vaikka runsaat kotoiset energiavarat näyttävät jäävän käyttämättä.
Mihin meillä alkuun päässyt kehitys johtaa? Vanhimmat 700 voimalaa tulevat purkuun lähivuosina. Lyhytikäisiä ovat myös uudet rakennettavat voimalat. Lähivuosina metalliromu täyttää merenrannat ja metsäsaarekkeet. On korkea aika tehdä äkkikäännös ja palata tuulivoimapolulta.
Erkki Raudaskoski
Rovaniemi
uutiskirje 
