Into on julkaissut uudelleen lähes sata vuotta sitten kirjoitetun Lytton Stracheyn elämäkerran kuningatar Viktoriasta. Julkaisemisen ajankohta voi tuntua oudolta, mutta siihen on syynsä.
Parhaillaan Yle esittää uusintana Lyttonin kirjaan pohjautuvaa tv-sarjaa Victoria – nuori kuningatar, joka antaa hyvän kuvan miten silloisen maailman mahtavinta imperiumia hallittiin.
Vaikka Britannia on luokkayhteiskunta, niin juuri tätä aikakautta moni brexitiä äänestänyt pitää imperiumin suurimpana loistoaikana. Ja niin se olikin. Kyseessä oli Rudyard Kiplingin sanoin imperiumi, jossa aurinko ei koskaan laskenut.
Vaikka Britannia on luokkayhteiskunta, niin juuri tätä aikakautta moni brexitiä äänestänyt pitää imperiumin suurimpana loistoaikana.
Stracheyn kirjassa kuvataan luonnollisesti valtakunnan yläluokkaa ja hovia, mutta samalla siinä kuvastuu koko viktoriaaninen aikakausi. Sinä aikana industrialismi kukoisti, kolonialismi saavutti korkeimman pisteensä ja marxilaisuus syntyi.
Viktoria sai kruunun 18-vuotiaana. Hän kuoli 81-vuotiaana ja hänen nimissään tapahtui paljon: koko Afrikka kolonialisoitiin ja Viktoriasta tuli Intian keisarinna lopullisen valloituksen merkiksi.
Todellista valtaa Viktorialla ei kuitenkaan koskaan ollut, vaan maata hallitsivat yläluokkaiset hallitukset ja parlamentti. Nimensä hän kuitenkin antoi kokonaiselle aikakaudelle.
Kaiken kuninkaallisen loiston ohella maassa oli toinen maailma, Charles Dickensin ja Karl Marxin kuvaama köyhälistö. Tämä puoli näyttää nykyään unohdetun.
Stracheyn kirja ilmestyi jo vuonna 1921 ja suomeksikin jo vuonna 1927. Sen julkaiseminen uudestaan on sikäli järkevää, että kirjaa lukiessa voi päästä lähelle sitä englantilaista sydäntä, joka kaihoaa mennyttä suuruuden aikaa ja äänesti brexitin puolesta.
Lytton Strachey: Kuningatar Viktoria. Into 2019. 300 sivua.