Äärioikeisto marssii raskain saappain Euroopassa.
Toukokuun eurovaaleissa sen ennustetaan nostavan kannatustaan historiallisiin lukemiin. Myös Suomen eduskuntavaaleissa perussuomalaiset kampanjoivat Euroopasta tuoduilla teemoilla, joissa ainoa kiinnostuksen kohde on maahanmuuttajien vastustaminen.
Mistä jyrkän oikeistopopulismin nousussa on kyse? KU selvitti asiaa kolmessa Euroopan maassa Saksassa, Ranskassa ja Ruotsissa. Vastaajina oli ilmiötä pitkään seuranneita asiantuntijoita ja äärioikeiston vastaisia aktivisteja.
Äärioikeiston ja oikeistopopulismin normalisoituminen on ollut nopeaa.
Saksassa jyrkän maahanmuuttajavastaisen AfD-puolueen (Vaihtoehto Saksalle) nousukiidon sanotaan käynnistyneen Eurooppaan syksyllä 2015 tulleesta pakolaistulvasta.
Suomessa oikeistopopulistit ovat antaneet ymmärtää maan joutuneen polvilleen, kun tänne saapui tuolloin noin 32 000 turvapaikanhakijaa.
Saksaan heitä tuli noin miljoona. Väkilukuun suhteutettuna se on kaksi kertaa enemmän kuin Suomessa. AfD syyttääkin yhteiskunnan ongelmista juuri maahantulijoita.
Saksalainen äärioikeiston tuntija, tietokirjailija, pappi ja poliitikko Jürgen Klute katsoo AfD:n jatkavan saksalaisen fasismin perinteitä etsimällä syntipukkeja.
– 1920–30-luvulla juutalaiset pankkiirit olivat fasistien mielestä syyllisiä kaikkiin ongelmiin. Nykyaikana tällainen puhe olisi tietysti sopimatonta. Siksi he sanovat, että maahanmuuttajat ovat syypäitä.
Eliitti unohti ihmiset
Äärioikeiston nousua siivittää vähäosaisten ihmisten kokemus siitä, että maahanmuuttajat kilpailevat samoista työpaikoista ja sosiaalieduista.
Erityisesti Saksan itäiset osat ovat kuihtuneet parinkymmenen viime vuoden aikana. Terveyspalveluita, julkista liikennettä, postikonttoreita ja poliisien määrää on vähennetty. Myös työllistyminen on heikkoa.
Moni kokee, että tavalliset ihmiset on hylätty. Siksi turvapaikanhakijoiden tulva sai ämpärin läikkymään yli.
Jürgen Klute syyttää maan poliittista eliittiä, joka on vuosia saarnannut, ettei juuri oikeastaan mihinkään ole varaa. On leikattava ja varottava velkaa.
– Pakolaiset tekivät jotain näkyväksi. Rahaa kyllä riittää, vaikka poliitikot ovat muuta väittäneet.
Samalla pakolaisista on tullut julkisuudessa huomion keskipiste. Moni tavallinen saksalainen ihmettelee, etteivät hänen arkipäivän ongelmansa kiinnosta mediaa.
Kluten mielestä nyt pitäisi panostaa voimakkaasti tavallisten ihmisten elinolojen kohentamiseen. Myös heistä pitäisi välittää.
– Tämä veisi kasvualustaa demokratian ja ihmisyyden vastaisilta voimilta.
Saksassa syntipukkien leimaamisen historia on ihmiskunnan raskain.
Klute ei väitä Saksan äärioikeiston olevan puuhaamassa mitään keskitysleireihin verrattavaa. Kyse on puhetavasta. Silti AfD:n johtohahmot ovat toivoneet, että saksalaiset voisivat lopettaa puheet syyllisyydestään holokaustiin.
Sosiaalidemokraattien tukijat ovat lähempänä Le Penin kannattajia.
– Kyse on myös historian uudelleen kirjoittamisesta, Klute toteaa.
Ääripäät kaukana toisistaan
Ranska on ollut päänäyttämöitä maahanmuuttajien ja aivan erityisesti muslimien vastaisen oikeiston nousussa. Kansallisen rintaman ja sen keulahahmon Marine Le Penin vaalimenestystä on seurattu huolestuneena muualla Euroopassa.
Edellisissä vuoden 2017 presidentinvaaleissa hän nousi toiselle kierrokselle ja sai tuolloin lähes 34 prosentin kannatuksen presidentiksi valittua Emmanuel Macronia vastaan.
Ranskassa protesti poliittista eliittiä vastaan on kuitenkin kanavoitunut paitsi äärioikealle, myös radikaaliin vasemmistoon. Vasemmiston ehdokas Jean-Luc Mélenchon keräsi samoissa vaaleissa ensimmäisellä kierroksella 19,6 prosenttia äänistä.
Usein toistellun fraasin mukaan ääripäät ovat lähellä toisiaan. Näin äärioikeiston ja radikaalivasemmiston kannattajien asenteissa ei olisi paljon eroja. Ranskassa asiaa on tutkittu perusteellisesti ja todettu, että nimenomaan näin ei ole.
– Le Penin ja Mélenchonin tukijat ovat lähes kaikissa kysymyksissä toistensa vastakohtia, vaikka monia yhdistää työväenluokkainen tausta, sanoo asiaa tutkinut Antoine de Cabanes ranskalaisesta Espace Marx -tutkimuspajasta.
Laitos on osa Euroopan vasemmistopuolueiden ajatuspajojen yhteistyöverkostoa Transform Europea.
– Äärioikealla koetaan, että maa taantuu eikä perinteisiä arvoja enää kunnioiteta. Vasemmistolaiset olivat selkeästi toista mieltä.
Äärioikeisto syyllistää työttömiä
Kansallisen rintaman kannattajista 95 prosenttia uskoo, että Ranskassa on liikaa maahanmuuttajia, Mélenchonin tukijoista vain 30 prosenttia katsoo näin.
Mutta maahanmuutto ei ole ainoa kysymys. Äärioikeistossa katsotaan, että työtön kyllä löytää töitä, jos viitsii etsiä. Vasemmalla ei uskota työttömien omaan syyllisyyteen.
Lisäksi Le Penin tukijat kannattavat 98 prosentin enemmistöllä ajatusta todellisesta johtajasta, joka palauttaisi järjestyksen maahan. Jopa 55 prosenttia heistä uskoo, että myös joku muu järjestelmä kuin demokratia voisi toimia hyvin.
Radikaalivasemmiston äänestäjät Ranskassa ovatkin lähes kuuroja äärioikeiston seireeneille. Sosiaalidemokraattien tukijoissa sympatiaa kuitenkin löytyy.
– Radikaalivasemmiston kannattajat ovat tiukemmin kiinnittyneitä aatteeseen. Heidän keskuudessaan on esimerkiksi paljon enemmän ammattiliittojen jäseniä. Juuri liittojen jäsenyys yleensä estää äänestämästä äärioikeistoa, Antoine de Cabanes korostaa.
Kyse on myös historian uudelleen kirjoittamisesta.
Säröistä nousee ääriajattelu
Myös Ruotsissa laitimmainen äärioikeisto on edennyt pitkin harppauksin.
Syksyn 2018 valtiopäivävaaleissa synkän maahanmuuttovastainen Ruotsidemokraatit korjasi 17,5 prosenttia äänistä. Tämä sai hallitusneuvottelut lähes täyteen umpisolmuun, kun yksikään toinen puolue ei halunnut neuvotella sen kanssa.
Samalla uusnatsistinen Pohjoismainen Vastarintaliike jatkaa toimintaansa. Suomessa Turun hovioikeus vahvisti järjestön kieltämisen viime vuoden syksyllä.
Puheenjohtaja Angelica Andersson, tunnetusta kansalaisjärjestöstä Dalarna mot Rasism (suomeksi Taalainmaa rasismia vastaan), sanoo ääriajattelun kasvaneen Ruotsin vanhan sosiaalidemokraattisen identiteetin murenemisesta.
Andersson sanoo Ruotsidemokraattien esiintyvän aivan erityisesti muslimeja vastaan.
– He puhuvat siitä, että valtaosaa ihmisistä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti, eritoten naisia ja vanhuksia. He myös käyttävät sanaa ”romahdus” maahanmuuton vaikutuksista.
Vasemmistopuoluetta edustava Andersson on valtuuston varapuheenjohtaja kotikaupungissaan Borlängessa, joka tunnetaan myös Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen pesäpaikkana Ruotsissa.
Andersson sanoo Pohjoismaisen vastarintaliikkeen ytimessä olevan 200–250 henkilöä, mutta määrä on kasvussa. Lisäksi tukijoiden, rahoittajien ja aktiivisten seuraajien joukko on noin 800 henkeä. Värväystoimintaa tapahtuu jopa koulujen pihoilla.
– He käyttävät perinteisiä työväen kysymyksiä kuten oikeutta kouluun ja terveydenhoitoon tai maaseudun palveluihin.
Natsien kanssa ei neuvotella
Angelica Anderssonin mukaan uusnatsien kanssa pitää olla selkeä linja.
– Emme neuvottele, väittele tai osallistu tilaisuuksiin, joissa he ovat. Annamme myös muille rohkeutta ja faktoja niin, että he tekisivät samoin.
Andersson huomauttaa, etteivät Ruotsidemokraatit ja Pohjoismainen Vastarintaliike ole ilmiöinä erillisiä, vaikka ne julkisesti haluavatkin tehdä pesäeroa toisiinsa.
– Äärioikeiston ja oikeistopopulismin normalisoituminen, jossa nämä kaksi ryhmää toimivat vuorovaikutuksessa, on ollut hyvin nopea. Heidän normalisointiaan ei saa sallia.
uutiskirje 
