Suomalainen konfliktien sovittelumalli – Forssan malli – on vientituote

Elokuussa 2016 forssalaisten nuorten ja turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksen asukkaiden välillä tapahtui useita väkivaltaisia yhteenottoja. Joukkotappelut aiheuttivat piikin paikkakunnan väkivaltarikostilastoon.

Forssan kaupunki päätti kutsua koolle moniammatillisen työryhmän, jossa oli edustettuna kaupungin johtoa, koulujen rehtorit, poliisi, nuorisotoimi, sosiaalitoimi, Suomen Punaisen Ristin edustajia ja Naapurisovittelun keskus.

Paikalle lähti myös sovittelun asiantuntija Miriam Attias. Hän osoitti kärsivällisyyttä vakavassa paikassa ja antoi aikaa valmistelulle, jota valtaosa sovittelutyöstä on. Forssassa aikaa kului kolme kuukautta.

Sovittelijat ryhtyivät kuuntelemaan konfliktin osapuolia ja rakentamaan sopua samalla, kun vastaanottokeskusten lähellä pidettiin kovaäänisiä mielenosoituksia.

– Tilanteen purkaminen vaatii ihmisten välisiä keskusteluja ryhmärajojen yli, mikä ei ole aina helppoa. Ainakin se vaatii kärsivällisyyttä, Attias sanoo.

Helpottavaa oli, että haastatellut itse toivoivat, että tilanne ratkeaa ja väkivalta loppuu. Selvisi, että tapahtumien osapuolilla oli yhteisiä tarpeita, jotka auttoivat solmujen ratkaisemisessa.

– Rauhaa ei voi koskaan rakentaa yksin tai vain toisen osapuolen kanssa. Sovittelijan ammattitaitoon kuuluu arvioida, kenen välille yhteyksiä täytyy luoda, ketkä ovat tilanteen avainhenkilöitä ja kuinka tuo yhteys luodaan, Attias kertoo.

Hän muistuttaa, että väestöryhmien välisissä konflikteissa täytyy aina osata kiinnittää huomiota myös laajempaan kontekstiin.

Sovittelu tuotti tulosta, sillä väkivalta loppui ja tilanne rauhoittui.

Suomi sovittelun suurvaltana

Vuonna 2017 lainmukaiseen rikos- ja riita-asioiden sovitteluun ohjattiin Suomessa yhteensä 15 168 rikos- ja riita-asiaa.

Koulusovittelutapauksia oli noin 10 000 ja tuomioistuinsovitteluja 2 000. Naapuruussovitteluja tehdään noin 130 vuodessa, ja työyhteisösovittelu yleistyy työpaikkakiusaamisen ja muiden ongelmien käsittelymuotona.

Suomalaista sovittelumallia on viety muun muassa EU-projektina Albaniaan, ja Viro on kiinnostunut mallintamaan suomalaista katusovittelua ja ankkuritoimintaa.

Euroopan rikoksentorjuntakilpailun (European Crime Prevention Network eli ECPN) pääpalkinto tuli viime vuoden itsenäisyyspäivänä Suomeen Forssan mallille, jossa väestöryhmien välisiä konflikteja puretaan yhteisösovittelun keinoin.

Onnistumisten ansiosta Suomella on otollinen mahdollisuus viedä sovitteluosaamistaan ulkomaille. Tätä pohdittiin helmikuussa Helsingissä järjestetyillä ensimmäisillä sovittelijapäivillä.

Alan ammattilaiset muistuttavat, että sovittelukulttuurin vahvistaminen tuo säästöjä nopeutensa ja joustavuutensa ansiosta.

Oikeustieteen tohtori Kaijus Ervasti huomauttaa, että konfliktit ovat osa inhimillistä elämää. Hän on yksi konfliktinratkaisun ja sovittelun johtavia asiantuntijoita Suomessa ja Pohjoismaissa.

– Konflikteilla on tapana eskaloitua ja juridisoitua, hän sanoo.

– Tarvitaan lisää konfliktien hallintaa, ammatillista, tietoista toimintaa. Sen pitäisi olla yleinen kansalaistaito, yliopistotutkijana Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutissa toimiva Ervasti sanoo.

Mielenilmaus Forssan vastaanottokeskuksen läheisyydessä elokuussa 2016. Paikalle oli poliisin mukaan kokoontunut satakunta mielenosoittajaa ja runsaasti yleisöä seuraamaan tapahtumaa. Kuva: LEHTIKUVA

Kuunteleminen on radikaalia

Ervastin mukaan yleensä riidellään muusta kuin itse asiasta.

– Saman pöydän ääreen tuleminen vaatii aikaa. Sovitteluun ei voi pakottaa. Kyse on herkästä menettelystä, jossa merkittävää on kasvojen säilyttäminen, Ervasti toteaa.

Vaistomaisia tunnereaktioita ei pureta faktoilla, kun bensaa on heitetty liekkeihin.

Kyteminen on alkanut usein aikoja sitten, kunnes tilanne kärjistyy. Konfliktissa sovittelu purkaa jännitteen. Toiminnalla ehkäistään ja vähennetään rikoksen tekemisen riskejä.

Sovittelu ei ole terapiaa eikä se ole rankaisumuoto. Se on aina vapaaehtoista ja puolueetonta.

Forssa-tapauksesta pääpalkinnon vastaanottanut Attias tutkii Koneen säätiön tuella sitä, mitä Suomessa pitäisi osata tehdä vastakkainasettelun purkamiseksi ja kuinka sovittelua voisi hyödyntää laajemmin.

Hän on kehittänyt yhteisösovittelun menetelmää naapureiden, naapurustojen ja ryhmittymien välisten jännitteiden ja konfliktien käsittelemiseksi.

Kohtaaminen ja kuunteleminen vievät Attiaksen mukaan kohti ratkaisua.

– Kuunteleminen on radikaali teko, Miriam Attias kuvailee.

– On luotava yhteys eikä etääntyä voi. On oltava läsnä. Tuotava ihmisarvo keskiöön, mikä hälventää polarisoivaa me–he-ajattelua.

Luottamus on perusta, joka tarvitaan missä tahansa sovittelutapauksessa sodasta koulukiusaamiseen.

– On tärkeää saada osapuolet ymmärtämään vastapuolen näkökulmaa. Kun hajonnut yhteys saadaan korjattua, syntyy suhde, ja kun suhde muuttuu toimivaksi, ongelmat ratkeavat helpommin, Attias sanoo.

Forssan malli on käytössä

Maaliskuun alussa Forssassa pidettiin juhlat menestyksekkään sovittelutapauksen kansainvälisen voiton kunniaksi. Attiaksen mukaan Suomessa asioihin tartutaan nopeasti.

– Meillä on hyvä mahdollisuus välttää muiden maiden kehityskulut, sillä meillä on osaamista. Kun tieto siitä leviää, osaamista hyödynnetään helposti. Emme ole hierarkkisen jäykkä yhteiskunta.

Forssan mallissa pureudutaan myös laajempaan vastakkainasetteluun ja polarisoitumiseen, joka toimii suotuisana maaperänä jännitteille, viharikoksille ja väkivaltaiselle radikalisoitumiselle.

– Jos emme tiedä, mitä osapuolet tarvitsevat ja mikä heidän intressinsä asiaan on, emme saa aikaan järkevästi ohjattua ja rakentavaa keskustelua, Attias sanoo.

Forssa-tapauksen jälkeen Attias on soveltanut huolellisesti dokumentoitua mallia neljä kertaa. Ammatillista yhteisösovittelua suositellaankin nyt sisäministeriön sisäisen turvallisuuden paikallisen ja alueellisen turvallisuussuunnittelun kansallisissa linjauksissa.