Vasemmistoliiton kansanedustajalle Merja Kyllöselle vuodet europarlamentissa opettivat, mitä äärioikeisto on. Kyllönen toimi europarlamentaarikkona viime kesään asti.
– Meillä Suomessa ne, jotka mielletään äärioikeistoksi, ovat pehmo-oikeistolaisia siihen nähden, mitä Euroopassa ilmenee, hän sanoo.
Pehmojen joukkoon Kyllönen lukee myös perussuomalaiset.
Äärioikeiston populistit eivät ole kansan naurattajia.
– Meillä ei toivottavasti nähdäkään samanlaista ihmisvihaa ja suoranaista ihmisyyden hyljeksintää kuin mitä Euroopan parlamentissa näki.
Hellan ja nyrkin välissä
Kyllöselle ihmisvihaa suoltavat oikeistopopulistisen parlamenttiryhmän edustajat eivät ole ainoana huolenaiheena, vaan tietyille oikeistopopulistien kannoille löytyy tukea myös perinteisten oikeistopuolueiden ryhmistä, EPP:stä ja ECR:stä.
– Ehkä haastavinta onkin se, että niistä löytyy ihmisiä, jotka sympatiseeraavat kodin, uskonnon ja isänmaan arvopohjaa. Tämä arvopohja mielletään meillä täysin eri tavalla kuin eurooppalaisessa perheessä, jossa koti ja uskonto tarkoittavat äkkiä sitä, että nainen on yhä hellan ja nyrkin välissä synnyttäjänä ilman muuta arvoa tai sananvaltaa yhteiskunnassa, hän sanoo.
– Joidenkin meppien puheesta kuuluu naisten halveksunta ja ajatus, että naisilla ei tarvitse olla samanlaisia oikeuksia kuin miehillä, vaan se olisi liian pitkälle vietyä demokraattista ja tasa-arvokehitystä. Sellaiseen en ole törmännyt Suomessa, että halutaan palata näin selvästi menneisyyteen. Sama koskee myös suhtautumista etnisiin ryhmiin ja seksuaalisiin ja sukupuolen vähemmistöihin.
Tällaisia kannanottoja Kyllönen on kuullut erityisesti Etelä-Italiasta, Unkarista, Romaniasta, Tsekistä, Puolasta.
Kolmenlaista oikeistopopulismia
Kyllönen arvioi, että suuntaus lähti liikkeelle 2015 pakolaiskriisistä.
– Enää kyse ei ole pakolaiskeskustelusta tai siitä, kenellä on oikeus tulla Eurooppaan tai olla eurooppalainen. Myös kantaväestön olemassaolon oikeutusta kyseenalaistetaan, hän kuvailee.
– Noin kaksi ja puoli vuotta sitten minulle tuli täysistunnossa ensimmäisen kerran mieleen, että keskustelu muistuttaa keskustelua natsi-Saksan aikaan. Vain tietyllä arjalaisella rodulla oli oikeutus elää ja olla eurooppalainen.
Hän muistuttaa siitä, että nämä liikkeet ovat hyvin verkostoutuneita ja niiden johtajat hyvin karismaattisia, mutta eivät samalla tavalla kuin vaikkapa perussuomalaisten entinen puheenjohtaja Timo Soini aikanaan.
– Nämä ihmiset ovat järjestelmällisesti varsin vaatimattomia, eivätkä nosta itseään esiin, hyvin älykkäitä ja osaavat tuoda taitavasti esiin ajatuksen, että joku toinen on syyllinen siihen, että toinen ei ole saanut tilaisuuksia elämässä.
Kyllönen huomauttaa, että pitää erottaa toisistaan perinteinen populismi, oikeistopopulismi ja äärioikeiston populismi.
– Äärioikeiston populistit eivät ole kansan naurattajia, eivät mitään borisjohnsoneja, jotka päästelevät suustaan mitä sattuu, vaan antavat hyvin tarkkaan harkittuja lausuntoja.
– He ovat agitaattoreita jotka puheillaan saavat ihmiset kiihtymään ja mukaan. Jussi Halla-ahokin on ehkä vielä liian hillitty siihen siihen ryhmään.
uutiskirje 
