Pekka Tiainen lisäisi palkkatukea ja lyhentäisi työaikaa

Kun Pekka Tiainen aloitti silloisessa työvoimaministeriössä erikoistutkijana vuonna 1982, työttömiä oli 1970-luvun laman jäljiltä yhä runsaasti. Ensitöikseen hän laati pohjan valtion työllisyysohjelmaksi ja laskelmia pitkäaikaistyöttömyydestä. Oli ilmeistä, että siihen puuttuminen ei ole vain kustannuserä, vaan yhteiskunta hyötyy siitä.

– Samaa keskustelua on käyty 40 vuotta ja edelleen hyötyjä ei huomioida riittävästi, Tiainen huokaa.

1980-luvun lopun korkeasuhdanteessa pitkäaikaistyöttömyys saatiin putoamaan alimmillaan 3 000:een, osittain valtion velvoitetyöllistämisen ansiosta. Yleinen työttömyys oli tuolloin alle 100 000.

1990-luvun laman jälkeen pitkäaikaistyöttömyys ja syrjäytyminen ovat jääneet pysyviksi ongelmiksi. Tänä vuonna, elokuun lopulla, Pekka Tiainen jäi eläkkeelle työ- ja elinkeinoministeriön neuvottelevan virkamiehen paikalta. Tuolloin pitkäaikaistyöttömiä oli yli 63 000, siis yli 20 kertaa enemmän kuin 30 vuotta sitten, vaikkakin 10 000 vähemmän kuin vuosi sitten.

Työttömien asema heikentynyt

Syitä työttömyyden kasvulle on monia, suhdannevaihtelujen lisäksi muun muassa työn tuottavuuden kasvu tuotantoa nopeammin. Tiainen näkee taustalla myös markkinaliberalistisen ajattelun läpimurron.

– 1990-luvun laman aikana ja oikeastaan jo sitä ennen valtio yhä enemmän vetäytyi työllistämisvelvoitteesta ja loi vain edellytyksiä elinkeinotoiminnalle.

Markkinaliberalismissa vastuu työllistymisestä sysätään työttömälle itselleen.

– Työttömyys lähtökohtaisesti johtuu työn puutteesta, jolloin yhteiskunnan on tehtävä talouspolitiikan ja työllisyyspolitiikan toimenpiteet, Tiainen korostaa.

Osa ekonomisteista korostaa työvoiman tarjonnan lisäämistä patistamalla työttömiä, opiskelijoita tai pienten lasten vanhempia työelämään. Taustalla on työikäisen väestön väheneminen. Tiaisen mukaan ensisijaista on huolehtia työvoiman kysynnästä.

– Meillä on nytkin sekä työttömissä että työvoiman ulkopuolella paljon ihmisiä, jotka voisivat olla työelämässä, jos työpaikkoja olisi riittävästi, Tiainen huomauttaa.

Kun työttömille on asetettu velvoitteita ja sanktioita työvoiman tarjonnan lisäämiseksi, on Pekka Tiaisen mukaan ajettu työttömiä puun ja kuoren väliin.

– Suurin osa työttömistä on nyt työmarkkinatuen puolella ja enää vähemmistö ansiopäivärahan puolella. Työttömyysturva työtöntä kohden keskimäärin on heikentynyt paljon.

Työttömyysturvan porrastaminen sysäisi vaikeassa asemassa olevia entistä syvemmälle työttömyyteen.

Työttömien aktivoinnissa olennaista on Tiaisen mukaan mahdollisuuksien luominen pelkän velvoittamisen sijasta. Kannustinloukkuja hän purkaisi muun muassa korottamalla ulosoton suojaosuutta. Kun työttömien tulotaso on heikentynyt, entistä isompi osa heistä on ulosotossa, kuten moni muukin pienituloinen.

– Tällöin verot, ulosotto ja sosiaaliturvan väheneminen vievät työstä saatavasta lisätulosta 80–90 prosenttia. Sehän suorastaan karkottaa ihmisiä työelämän piiristä. Alimman suojaosuuden korottaminen takuuseläkkeen tasolle on hallitusohjelmassa. Tämä olisi tärkeä hoitaa nopealla aikataululla ja vastaavasti kasvattaa käteen jäävää osuutta tästä ylöspäin. Toimenpide rahoittaa itseään, kun työllisyys lisääntyy, Tiainen perustelee.

Palkkatukea ja työajoista

Avainasiaksi pitkäaikaistyöttömyyden suitsimisessa Tiainen nostaa palkkatuen, jota nykyinen hallitus onkin lisäämässä.

– Suomi on tässä aivan alamaissa verrattuna Ruotsiin ja useisiin muihin maihin. Tarvittaisiin paljon isompikin peruskorjaus.

Tiainen on esittänyt, että pitkäaikaistyötön saisi subjektiivisen oikeuden vaihtaa työttömyysturva työmarkkinatukea vastaavaksi palkkatueksi, kun löytyy työnantaja. Jos valtio korvaisi palkasta työttömyyskorvauksen suuruisen osan työnantajan maksaessa loput, valtiolle ei aiheutuisi lainkaan lisämenoja.

Uusia työpaikkoja syntyisi myös työaikoja lyhentämällä. Keskimääräiset työajat työntekijää kohden ovat jo pitkään lyhentyneet, mutta monelle osa-aikaisuus on vastentahtoista. Tärkeä asia Tiaisen mielestä on kokoaikatyön työajat.

Tiainen loisi rinnalle järjestelmiä, jotka mahdollistaisivat nykyistä laajemmin lyhyemmät työajat työntekijän oman elämäntilanteen perusteella. Työaikojen lyhentäminen on lisäksi vaihtoehto irtisanomisille ja pitkille kokoaikalomautuksille työn kysynnän ollessa heikkoa.

– Sillä, että voidaan valita lyhyemmät työajat sopien ja oman valinnan mukaan, on tavoite saada suurempi osa väestöstä työelämään tavalla, joka koetaan myönteiseksi ja mahdollisuuksia antavaksi. Kun työmahdollisuuksia on paljon, vältetään prekariaattiongelmaksi kuvattu laaja ilmiö, jossa vaikeutena on työn puute.

Hidastuvan kasvun haaste

Antti Rinteen hallituksen tavoitteleman 75 prosentin työllisyysasteen Tiainen nosti selvittelyihin jo 2000-luvun alussa. Tuolloin hänen vetämässään työryhmässä arvio oli, että vuoteen 2010 mennessä tavoite on liian kaukana.

Vuonna 2014 hän esitti arvion, että jos välitavoitteena päästään 72 prosenttiin, seuraava askel olisi 75 prosenttia. Vuoden 2018 alussa työllisyyden parantuessa oli aika laskelmin nostaa esiin mahdollisuus saavuttaa tavoite vuosiin 2023-2025 mennessä, jolloin voitaisiin asettaa seuraavia tavoitteita. Ajatus oli saada keskustelua suunnattua siihen, millaisia toimia tarvitaan.

– Täystyöllisyys vaatii vielä korkeamman työllisyysasteen ja alemman työttömyyden. Mutta tavoitteita tarvitaan, koska niiden pohjalta mitoitetaan politiikkaa, Tiainen perustelee.

”Työttömyysturva työtöntä kohden keskimäärin on heikentynyt paljon.”

Eläkkeelle jäämisensä yhteydessä pitämässään luennossa Helsingin yliopistolla Tiainen esitti laskelmansa siitä, voidaanko työllisyystavoite saavuttaa, jos talouskasvu hidastuu odotetusti. Hän päätyi siihen, että voidaan, mutta silloin tarvitaan talouskasvun tilalle korvaavia toimenpiteitä, kuten aktiivista työvoimapolitiikkaa, panostuksia koulutukseen ja infrastruktuuriin ja työaikajärjestelyjä.

Talouskasvun tulisi tällä hallituskaudella ylittää 1,3 prosenttia vuodessa, jotta se riittäisi lisäämään tehtyjä työtunteja, Tiainen laski. Toistaiseksi kasvu on isompaa, mutta saattaa painua hallituskauden lopulla sen alle.

Budjetointi uusiksi

Hallituksen toimet ovat Tiaisen mukaan tässä mielessä oikeansuuntaisia. Monia vääntöjä on kuitenkin edessä. Työttömyysturvan porrastaminen sysäisi vaikeassa asemassa olevia entistä syvemmälle työttömyyteen.

Merkittävä este työllisyyspanostuksille on Tiaisen mukaan jo pitkään ollut valtiontalouden kehysbudjetointi, jossa budjettirahat pilkotaan eri ministeriöille.

– Jos työhallinto lisää menojaan työllistämiseen, hyöty tulee sosiaali- ja terveysministeriön momentille työttömyysturvasäästöinä ja valtiovarainministeriön momentille verotulohyötyinä. Kun ministeriöitä katsotaan kuin erillisiä yrityksiä, tämä hyöty jää huomioimatta.

Eläkkeellä Tiainen aikoo jatkaa talouden ja työllisyyden tutkimista etenkin pitkän aikavälin aikasarjojen parissa. Vapaa-aikana hänen mielipuu-
hiaan ovat juoksuharrastus sekä metsänistutus.