Ekonomisti Antti Koskelan tänään julkaistava tietokirja Hanskat tippui – lakkojen historia ja vaikutus yhteiskunnassa (Kalevi Sorsa -säätiö) tuo uusia näkökulmia lakoista käytävään keskusteluun. Hän osoittaa tilastoihin perustuen, että Suomi ei ole lakkoherkkä maa.
– Toisin kuin julkisen keskustelun perusteella voisi ajatella, suomalaisten kynnys lakkoiluun on nykyisin erittäin korkea. Esimerkiksi Ranskassa ja Tanskassa menetetään kolminkertainen määrä työpäiviä Suomeen verrattuna. Suomalaisten lakkoherkkyys on korealaisten ja brittien tasolla, Koskela kertoo.
Vielä 1970-luvulla Suomi oli maailman lakkoherkimpiä maita. Nykyään työtaistelussa menetettyjen työpäivien lukumäärä on Suomen historian alhaisimmalla tasolla.
Koskelan mukaan myös lakkojen kustannuksista käytävä keskustelu on pahasti vinoutunutta.
– Ekonomistina totean, että lakkojen kustannusten laskennassa on lopulta kyse arvovalinnoista. Julkisessa keskustelussa käytettävä lakkojen bruttomenetys työnantajalle johtaa keskustelua voimakkaasti harhaan, koska se yliarvioi lakkojen kustannuksia voimakkaasti.
Parempia kustannusmittareita Koskelan mukaan olisivat nettomenetys, efektiivinen kustannus tai lakon efektiivinen kustannus huomioituna toiminnan kannattavuudella.
– Lakon kustannus voi olla moninkertainen riippuen mittarista. Tällä on suora vaikutus lakkoiluun liittyviin mielikuviin julkisessa keskustelussa.
”Työtaistelut välttämättömiä”
Koskelan mukaan työtaistelut tai vähintään valmius niihin ovat välttämättömiä toimenpiteitä eri yhteiskuntaluokkien sosiaalisen aseman ja riittävän tasaisen talouskehityksen turvaamiseksi. Järjestäytynyt työväenliike ja sen työtaisteluvalmius ovat keskeisin luokkayhteiskuntaa torjuva väline.
– Työväenliikkeen työtaistelumahdollisuuksien heikentäminen johtaa taloudellisesti tulonjaon jyrkentymiseen ja arvonlisäyksen keskittymiseen hyväosaisille.
uutiskirje 
