On toiveajattelua, että nyt voitaisiin käyttää rahaa ilmaiseksi.
Nyt tulee uusi kriisi. Kaikkihan sen vähänkin asioita seuraavat tietävät, sanoo talouden ilmiöitä tätä nykyä eläkkeeltä käsin seuraava Esko Seppänen.
Hän on miettinyt paljon, mihin Euroopan keskuspankin (EKP) harjoittama massiivinen rahapolitiikka johtaa, ja tullut tulokseen, että kriisiin se johtaa. Näin käy, koska talous on taas kerran karannut käsistä.
Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen EKP on laskenut liikkeelle 2 650 miljardia euroa – tai niin kuin Seppänen sanoo, 2,6 biljoonaa. Se on luku, jossa on 12 nollaa. Arkijärjelle käsittämätöntä summaa Seppänen havainnollistaa sillä, että kun UPM rakentaa 2,5 miljardilla eurolla maailman suurimman sellutehtaan Uruguayhin, niin EKP:n elvytysrahalla niitä voitaisiin rakentaa tuhat.
Rahahan ei ole mitään arvokasta, vaan usko siihen.
EKP aloitti rahapoliittisen elvytyksen vuonna 2015. Se on ollut käytännössä arvopapereiden ostamista markkinoilta tuhannen UPM:n maailman suurimman sellutehtaan hinnalla.
Ongelmaksi tämä muuttuu siksi, että koko massiivinen summa on pantu finanssitalouteen, mutta ei reaalitalouteen toisin kuin esimerkiksi juuri UPM:n investointi.
– Se antaa kaiken rahan pääoman omistajien hyödyksi ja hyväksi. Pääoman arvo nousee. Tämän rahan tulo markkinoille tuottaa uuden kriisin siinä vaiheessa, kun sitä ruvetaan keräämään takaisin, Seppänen ennustaa noin viidenkymmenen vuoden kokemuksella rahapolitiikan seuraamisesta.
Rahaa luodaan tyhjästä
Tosin hän on sitä mieltä, että noin suuria rahoja ei ikinä pystytä keräämään takaisin. Ei ainakaan valtioilta. Rahatalouteen on luotu uusi epävarma tilanne, jonka hallitseva piirre on rahan tuottaminen tyhjästä. EKP:lla ei ole 2,6 biljoonaa euroa rahaa. Se tuottaa ne painamalla nappuloita, jolla EKP:n taseeseen tehdään molemmille puolille samansuuruinen lisäys.
Virtuaalista raha on siinä mielessä, että EKP:n taseen lisäksi se on olemassa vain finanssikapitalismin piirissä tuotettavissa rahatuotteissa.
Seppästä harmittaa, etteivät poliitikot puhu rahapolitiikasta. Suomessa siitä käyttää puheenvuoroja vain Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn. Rehn taas puhuu asiasta niin monimutkaisella tavalla, että kukaan ei jaksa kuunnella, hän sanoo.
Valtioidenkin velkoja on muutettu velaksi EKP:lle. Suomen valtion velasta 26 prosenttia on velkaa Euroopan keskuspankille. Rahassa se on noin 27 miljardia euroa.
Jos EKP:n tyhjästä luomaa rahaa ei koskaan makseta takaisin, on kyseessä maailmanennätys. Julkinen valta ei ole koskaan tukenut yksityistä sektoria näin paljon.
– Se tuottaa epätasa-arvoa reaalitalouden ja finanssitalouden välille. Me reaalitaloudessa elämme omaa elämäämme. Teemme työtä, olemme eläkkeellä. Finanssitaloudessa olevat tekevät työtä lisätäkseen rahan määrää, omaisuutensa määrää. He ovat ainoat, jotka hyötyvät ylimääräisestä rahasta. Pörssikurssit nousevat, koska sinne tulee lisää rahaa.
Raha ei ole arvokasta,
usko siihen on
Euroopan keskuspankin on sanottu pelastaneen euromaat kriisistä rahapoliittisella elvytyksellään. EKP:n juuri väistynyt pääjohtaja Mario Draghi piti vuonna 2012 Lontoossa puheen, joka on jäänyt historiaan.
– EKP on valmis tekemään toimivaltansa rajoissa kaiken tarvittavan euron suojelemiseksi. Ja uskokaa minua, se tulee riittämään, hän sanoi.
Puhe sai eteläeurooppalaisten kriisimaiden markkinakorot laskuun, mutta poikkeuksesta näyttää tulleen pysyvä olotila. Marraskuussa keskuspankki aloittaa uudelleen arvopapereiden ostamisen markkinoilta.
Seppänen onkin Euroopan pelastamisesta toista mieltä kuin virallinen totuus. Hän sanoo, että Suomen kaltaiset maat olisivat saaneet lainaa joka tapauksessa. Miljardit ovat menneet Italialla, Espanjalle, Portugalille ja Kreikalle ylivelkaantumisen jatkumiseen.
Tyhjästä luodun rahan jatkaminen ei Seppäsen mukaan voi olla loputon tie. Jossain vaiheessa menee usko rahaan.
On toiveajattelua, että nyt voitaisiin käyttää rahaa ilmaiseksi johonkin tarkoitukseen.
– Rahahan ei ole mitään arvokasta, vaan usko siihen, hän huomauttaa.
Usko voi olla loppumassa piankin. Ensimmäistä kertaa EKP:n perustamisen jälkeen ollaan tilanteessa, jossa osa sen johtokunnan jäsenistä kritisoi ylivelkaantuneiden maiden lisäylivelkaantumista pankin operaatioilla.
EKP teki uusia rahapoliittisia päätöksiä syyskuussa. Saksan, Ranskan, Hollannin ja Itävallan keskuspankkien pääjohtajat arvostelivat julkisesti Draghin aloitteesta käynnistettävää uutta rahapoliittista elvytystä. Saksalaisen hallintoneuvoston jäsenen Sabine Lautenschlägerin uskotaan eronneen vastalauseena päätökselle laskea talletuskorkoa ja jatkaa arvopapereiden osto-ohjelmaa.
Esko Seppäsen mielestä kuohunta kertoo uskon EKP:n menettelyyn olevan jo murenemassa.
– Kriisi lähtee siitä liikkeelle, kun kukaan ei enää usko, että rahaelvytys toimisi.
Vuoteen 2008 verrattuna kriisi voi olla syvempi, koska nykyisillä toimilla tilannetta on Seppäsen mukaan vaikeutettu. Rahapoliittiset keinot alkavat myös olla lopussa.
Finanssipoliittinen
elvytys tyhjä vaatimus
Suomessa Seppänen pelkää tilannetta, jossa velkaantuminen johtaa omaisuuden uusjakoon. EKP:n rahalla on nostettu ylös aineetonta omaisuutta, jota käyttävät lähinnä pankit ja sijoittajat. Ei ole näköpiirissä, että se raha menisi reaalitalouteen, jonka investointeja Seppänen pitää hävyttömän alhaisina.
Syyskuussa Draghi puhui myös finanssipoliittisen elvytyksen puolesta ja varoitti kiristämästä julkisia menoja. Suomessa hallitus on puhunut myönteiseen sävyyn eurooppalaisen finanssipolitiikan koordinaatiosta ja yhteistyöstä, ja ottanut etäisyyttä talouskuriin.
”Kun elvytämme yhtä aikaa, ei kysynnän nettovaikutus karkaa naapuriin”, kirjoitti eurooppaministeri Tytti Tuppurainen.
Esko Seppäsen mielestä kyseessä on tyhjä vaatimus.
– Se ei kerro, mitä pitäisi tehdä. Se päinvastoin johtaa harhaan. Minusta ne ovat helpon ratkaisun asianajajia, jotka nyt huutavat lisää keskuspankin ilmaista rahaa liikenteeseen. Kaikki heittävät vaan isoja vaatimuksia ilmaan täsmentämättä niitä. Tehdään paljon rautateitä ja parannetaan teitä, mutta he eivät kerro, mistä se raha tulee. Se ei yksinkertaisesti toimi, koska siinä on uskottavuudesta kysymys.
Ja kuten edellä nähtiin, uskottavuus on koetuksella, koska EKP:ssa on vahvoja voimia nyt valittuja toimia vastaan.
– Periaatteessa kannatan, että tulee investointipaukku, jossa tehdään esimerkiksi liikenneinvestointeja, mutta ne pitää rahoittaa kotimaisella rahalla. Suomalainen talouspolitiikasta eri tavalla ajatteleva joukko ei sijoita tätä ajatusta kansainväliseen yhteyteen, jossa ei ole tilaa EU:n maksamille investoinneille, hän sanoo.
Eläkerahat vaarassa
– Sekin loisi lisää rahaa tyhjästä. On toiveajattelua, että nyt voitaisiin käyttää rahaa ilmaiseksi johonkin tarkoitukseen. Ei sitä voi ilmaiseksi käyttää, se tulee jossain vaiheessa maksuun, ja sen maksavat esimerkiksi eläkeläiset.
Eläkeläisille lasku voi langeta, koska suomalaisista eläkerahoista 2/3 on sijoitettu ulkomaisiin rahatuotteisiin. Mahdollinen pörssiromahdus kohdistuu suoraan suomalaisiin eläkeläisiin. Vain harvoissa Emu-maissa on Suomen tapaan varattu ennakolta rahaa tulevien eläkkeiden maksatukseen.
Eläkepommin ei saa antaa paukahtaa suomalaisten käsiin, Seppänen varoittaa.
Esko Seppänen pudottelee sanoja kokemuksen antamalla painoarvolla. Jo 1960-luvun puolella hän kuului radikaaliin toimituskuntaan Kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan lehdessä. 1970-luvun alussa hänet pestattiin Yleisradion taloustoimittajaksi.
Suurelle yleisölle hän tuli tutuksi viimeistään ohjelmastaan Käyrä korkealla – talouselämän sävelradio. Talouspuheen välissä soivat päivän iskelmät. Seppänen kertoo, että ohjelmalla oli 600 000 kuulijaa. Se tuli alkuiltana sopivaan aikaan, jolloin televisiosta ei vielä tullut katsottavaa ja kahdesta suomenkielisestä radiokanavasta toinen lähetti samaan aikaan hartausohjelmia.
– Mauno Koivisto suuttui minulle, kun soitin hänen haastattelunsa välissä Mikki Hiiri merihädässä. Koivisto luuli, että minä tarkoitin sillä häntä itseään, mutta ihan vilpittömästi minä tarkoitin Suomen tilannetta. Hän nosti siitä äläkän.
Myöhemmin Seppänen kertoo ystävystyneensä Koiviston kanssa.
– Hän oli ihan käypä mies.
Kansantajuista taloustietoa hän on julkaissut yli 30 kirjassa. Ensimmäinen oli vuonna 1974 ilmestynyt Oy Suomi Ab ja viimeisin 2016 ilmestynyt Mistä Suomi vaikenee. Kansan Uutisiin Seppänen on kirjoittanut 1970-luvulta lähtien.
uutiskirje 
