Moni ammattiliitto on tällä viikolla ilmoittanut, että se ei sitoudu palkkamalliin, jossa vientialat määräävät korotustason.
Jytyn liittovaltuusto totesi, että jos tahtoa löytyy, liittokohtaisilla neuvotteluilla tulee pystyä puuttumaan moniin alakohtaisiin ongelmiin, kuten palkkatasa-arvoon.
”Tällaisiin kysymyksiin ei kuitenkaan löydetä ratkaisuja, jos vientialat määrittelevät muidenkin alojen, kuten esimerkiksi naisvaltaisen julkisen sektorin palkankorotusten ylärajat”, valtuusto totesi.
Sen mielestä kolmikantaisista ja keskitetyistä ratkaisuista luopuminen näyttää vain lisäävään riitelyä ja epävarmuutta työmarkkinoilla.
Suomen suurimman neuvottelujärjestön, 600 000 palkansaajaa edustavan JUKOn puheenjohtajana jatkava OAJ:n Olli Luukkainen otti järjestönsä liittokokouksessa kantaa työmarkkinailmapiiriin toteamalla, että eri puolilla avoimimmiksi konflikteiksi eskaloitunut neuvottelutilanne ei voi olla vaikuttamatta ensi vuoden alkupuolella alkaviin julkisrahoitteisten alojen neuvotteluihin.
Erityisen huolissaan Luukkainen oli siitä, että ”työmarkkinaosapuolet päätyvät hakemaan kaikki ratkaisut sovittelijan kautta”.
– Onkin kysyttävä, eikö neuvotteluhalukkuus riitä vai haluaako jokin sopijapuoli ajaa ratkaisut tarkoituksella sovittelijan toimistoon?
– Valtakunnansovittelija on ilmoittanut, ettei kukaan saa Bulevardilta vientialoja enempää. Emme hyväksy tätä mallia, koska julkisella sektorilla työskentelevien, pitkään kouluttautuneiden ammattilaisten tehtävä- ja pätevyysvaatimuksiin nähden matalaan palkkatasoon on löydyttävä rahaa esimerkiksi palkkaohjelmalla. Jos muut alat raamittavat julkisen puolen korotusten ylärajan, palkkaepäkohtaa ei saada korjattua ja takamatka vain kasvaa.
”Vientimalli sopimustoiminnan jarru”
Insinööriliiton puheenjohtaja Samu Salo totesi torstaina, että sivuille ei vilkuilla edes palkankorotusten tason tavoittelussa.
– Minua on koko kierroksen ajan häirinnyt puheet niin sanotusta vientimallista. Itsenäinen sopimustoiminta pyörii yhden mallin ympärillä, vaikka asiallisesti ottaen koko mallia ei ole edes olemassa. Asetelmasta on tullut työmarkkinakierroksen opinkappale, jonka noudattaminen tuntuu levinneen jopa valtakunnansovittelijan toimistoon saakka.
Hänen mielestään ei tule kysymykseen, että sovittelija on vientimalliin – tai mihinkään muuhunkaan malliin – sidottu.
Salon mukaan vientimallista on puhuttu kilpailukyvyn takaajana, mutta hänen mielestään siitä näyttää tulleen pikemminkin sopimustoiminnan jarru.
– Onhan se omituista, että työnantaja ei suostu edes keskustelemaan palkoista muissa pöydissä odottaessaan yhden sopimuksen valmistumista. Harrasta siinä sitten itsenäistä, alakohtaista sopimustoimintaa.
Salo uskoo, että työmarkkinatilanne olisi paljon vakaampi, jos eri henkilöstöryhmät ja sopimusalat olisivat alusta lähtien ryhtyneet aidosti ja itsenäisesti neuvottelemaan sopimuksista sivuilleen vilkuilematta.
– Sopimuksia ei synny ja työmarkkinahäiriöiden todennäköisyys kasvaa, kun alat kyttäävät toinen toisiaan odottaen päänavausta kuin lapset joulupukkia.
Salon mukaan Insinööriliittoa ei kiinnosta, millaisen palkankorotuksen suomalainen metallimies, sairaanhoitaja tai opettaja itselleen neuvottelee.
– He kaikki, kuten muutkin työntekijäryhmät, ovat palkankorotuksensa ansainneet. Meidän kannaltamme tärkein verrokkiryhmämme on kilpailijamaissa.