Tähän päätyy Sanna Moilasen Jyväskylän yliopistossa hiljattain julkaistu väitöskirjatutkimus. Tutkimuksessa selvitettiin, kuinka epätyypillisinä aikoina työskentelevät yksinhuoltajaäidit Suomessa, Alankomaissa ja Iso-Britanniassa kokevat työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen.
– Kaikissa tutkimusmaissa työajat koettiin ongelmallisena sekä lastenhoidon järjestämiselle että ajan riittämiselle perheelle ja kotitöille. Yllättävää tutkimuksen tuloksissa oli se, että verrattaessa erityisesti vuorohoitoa Iso-Britanniaan ja Alankomaihin, joissa ei ole vastaavanlaista varhaiskasvatusjärjestelmää kuin Suomessa, tulokset olivat hyvin samankaltaisia, sanoo Moilanen.
Tutkimuksen valossa yksinhuoltajaäideille työ ei tarkoita ainoastaan toimeentuloa.
– Yksinhuoltajaäidit korostivat työn tärkeyttä heidän hyvinvointinsa kannalta. Töissä yksinhuoltajaäidit toteuttivat omaa aikaansa. Samaan aikaan he kuitenkin pohtivat, mitä heiltä kulttuurisesti äiteinä odotetaan ja kuinka he pystyvät vastaamaan näihin odotuksiin, kertoo Moilanen.
Moilanen peräänkuuluttaa laajempia poliittisia toimenpiteitä epätyypillisinä työaikoina työskentelevien yksinhuoltajaäitien kohtaamien haasteiden ratkaisemiseksi.
– Pahimmillaan haasteet voivat johtaa irtisanoutumisiin, mikäli aika ei yksinkertaisesti kaikkeen riitä tai lastenhoitoa ei saada järjestettyä. Tällä on taas kauaskantoisia seurauksia niin yksinhuoltajaäitien terveyden ja työllisyyden kuin myös heidän lastensa hyvinvoinnin kannalta, sanoo Moilanen.
Päättäjien tulisikin Moilasen mukaan tukea epätyypillisinä työaikoina työskentelevien yksinhuoltajaäitien työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista. Mutta millä keinoin?
– Vuoropäiväkodit ovat yksinhuoltajaäideille työnteon edellytys, joten ensinnäkin tulisi paikata aukot varhaiskasvatusjärjestelmässä, etenkin vuorohoidon saavutettavuuden suhteen. On myös kiinnitettävä huomiota maantieteelliseen eri-arvoisuuteen. Yksinkertaisesti, meidän tulee taata hoidon saavutettavuus kaikille kenties vuoropäiväkotien määrää lisäämällä, sanoo Moilanen.
Epätyypillisinä työaikoina työskentelevien yksinhuoltajaäitien tilannetta voidaan parantaa myös työvoimapoliittisin keinoin.
– Valtio voisi tukea yrityksiä, jotta ne voisivat järjestää joustavampia työaikoja.
Esimerkiksi työvuorojärjestelyin ja osa-aikatyöllä voitaisiin helpottaa äitien työn ja perhe-elämän yhteensovittamista, kertoo Moilanen.
Liiaksi kuntien vastuulla
Laki ei tällä hetkellä myöskään velvoita tarjoamaan hoitoa pienille kouluikäisille lapsille. Asia jää Moilasen mukaan liiaksi kuntien vastuulle.
Monimuotoiset perheet -verkoston johtava asiantuntija Anna Moring tunnistaa hyvin Moilasen tutkimuksessa esille nousseet epäkohdat.
– Ongelmien ratkaisemisessa on lopulta kyse rahasta ja resursseista – vuoropäivähoidon järjestäminen on kallista. Emme myöskään tarkkaan tiedä mikä vuorohoidon tarve on, sillä emme ole sitä koskaan tarjonneet, sanoo Moring.
Yhden vanhemman perheissä vanhemman työttömyysprosentti on kaksinkertainen verrattuna koko väestöön. Ennen 1990-luvun alun lamaa yksinhuoltajat olivat Moringin mukaan enemmän töissä. Laman jälkeen tilanne ei ole koskaan palautunut entiselleen.
– Rinteen hallituksen hallitusohjelman luonnosversiossa oli maininta pienten lasten vuorohoitoresurssien lisäämisestä. Lopullisessa hallitusohjelmassa tämä maininta oli kuitenkin poistettu, kertoo Moring.
Epätyypillisiä työaikoja on ollut jo kauan esimerkiksi hoitoalalla, mutta ne ovat viime aikoina tulleet aiempaa laajemmin osaksi myös muita ammattialoja, kuten naisvaltaisia palvelualoja.
– Väestömme ikääntyessä epätyypilliset työajat tulevat todennäköisesti lisääntymään tulevaisuudessa esimerkiksi hoitoalalla. Tästäkin syystä epätyypillisinä työaikoina työskentelevien yksinhuoltajien tilanteeseen on kiinnitettävä enemmän huomiota, kertoo Moilanen.
– Varhaiskasvatusjärjestelmä ei ole pysynyt työelämän muutosten perässä, tutkija Anna Moring tiivistää.
uutiskirje 
