Poikkeusajan vappuja on ollut ennenkin. Tänä vuonna yli 10 hengen kokoontumiset on kielletty, joten perinteisiä vappumarsseja ei järjestetä.
Viimeksi suomalaiset elivät poikkeusoloissa sota-aikaan. Varsinaisia sota-ajan vappuja Suomessa olivat vuosina 1942, 1943 ja 1944. Välirauhan vaput vuosina 1940 ja 1941 vietettiin poikkeusoloissa, samoin vappu vuonna 1945, jolloin Euroopassa vielä taisteltiin.
Helsingissä vappujuhlat järjestettiin sodasta huolimatta jokaisena keväänä, mutta kulkueita ei järjestetty kuin vuonna 1941. Syykin oli selvä: kulkueiden osanottajista suuri osa oli rintamalla.
Tampereella otetuissa valokuvissa vuosina 1942, 1943 ja 1944 vapun vietossa näkyy tuttuja piirteitä: vappuviuhkoja ja muuta vappurihkamaa myytiin Keskustorilla. Laulutilaisuuksia pidettiin Aleksanterin kirkolla ja Näsinkalliolla. Väkeä oli kuvien mukaan liikkeellä suhteellisen vähän.
1930-luvulla vapunviettoa rajoitettiin
Vuodesta 1930 kommunistit eivät saaneet enää järjestää vapputilaisuuksia. Presidentti Pehr Evind Svinhufvudin vahvistamalla lailla vuonna 1934 kiellettiin poliittiset tunnusmerkit julkisilla paikoilla. Punalippuja käytettiin seuraavan kerran vasta talvisodan jälkeen vuoden 1940 vappuna, kun poliittinen ilmapiiri oli vasemmiston kannalta vapautuneempi.
Ministeriö salli rekisteröityjen yhdistysten sekä järjestöjen käyttää lippujaan juhlissa siten, että Suomen lipun tuli olla kunnia-asemassa. Sota-aikojen työläisvapuissa näkyi muutenkin asenteiden muutos. Tasavallan presidentti Risto Ryti vahvisti ennen vuoden 1944 vappua lain, joka muutti vapunpäivän vapaapäiväksi eräissä tapauksissa. Lain mukaan vapaapäivä oli annettava, mikäli työntekijän työ oli sellaista, että hän oli sunnuntaisin vapaa töistään. Huolimatta valtiovallan suopeammasta suhtautumisesta, työväen osallistuminen aatteellisiin tilaisuuksiin laski selvästi sotien vaikutuksesta.
Kansan yhtenäisyyttä korostettiin
Työväen juhlat eivät olleet 1940-luvulla vielä kehittyneet karnevaalihenkiseksi kevään tulon juhliksi, joten tältä osin työväen vapputilaisuudet eivät olleet tunnelmaltaan ristiriitaisia ajan alakuloisessa ilmapiirissä.
Suomen sotakokemukset sekä rauha olivat keskeisiä puheiden aiheita. Puheissa käsiteltiin myös taloudellisia asioita, kuten hintojen ja palkkojen nousua. Fasismin käsittely jäi puheista kokonaan pois. Myös porvareiden arvostelu jäi puheissa toisarvoiseksi. Pikemminkin korostettiin kansan yhtenäisyyttä ja talvisodan henkeä. Erityisesti tämä näkyi talvisodan jälkeen vuoden 1940 vappujuhlassa pidetyissä puheissa.
Hääpari sai tanssia häissään
Tanssikieltokin vaikutti vapun viettoon. Suomessa tuli tanssikielto voimaan 7.12.1939, koska tanssien järjestämistä pidettiin sopimattomana ja moraalittomuuteen houkuttavana. Välirauhan aikana 26.6.1940 kielto kumottiin, mutta kielto astui uudelleen voimaan 28.6.1941. Tanssikielto oli voimassa syksyyn 1944 saakka. Tanssikiellon aikana vain hääpari sai tanssia häissään.
Kirjoitusta varten on haastateltu museokeskus Vapriikin tutkijaa, Antti Liuttusta.
uutiskirje 