Hyvinvointiarkkitehtuuriin erikoistunut professori Laura Arpiainen arvioi yli 70-vuotiaiden eristämisellä olevan vakavia seurauksia mielenterveydelle, sosiaaliselle elämälle ja liikunnalle.
Hänen mukaansa yli seitsemänkymppisiä on pyritty suojelemaan sairastumiselta koronakriisin aikana niin tehokkaasti, että heidän hyvinvointinsa kärsii.
Arpiainen vaatiikin palauttamaan yli 70-vuotiaille heidän itsemääräämisoikeutensa: ”Aivot ja vastuuntunto toimivat keski-ikäisillä, miksei ikäihmisilläkin.”
Erityisen vaikeaa on ollutkin ymmärtää – jopa uskoa – iän olevan riskin.
Samoilla linjoilla oli taannoin Ylen A-studiossa1 esiintynyt gerontologian professori Marja Jylhä.
Hänen mukaansa rajoitukset ovat tyypillinen esimerkki siitä, että hyvää tarkoittavilla yhteiskunnallisilla päätöksillä saadaan aikaan paitsi hyviä ja tarkoitettuja, myös huonoja ja tarkoittamattomia seurauksia.
Myös vuosikymmeniä vanhuksia tutkinut emeritaprofessori Marja Vaarama on vaatinut samanlaisia ohjeita yli 70-vuotiaille kuin muillekin ihmisille.
Vaarama sanoo ymmärtävänsä, että ikäihmiset haluavat tietoon perustuvaa ohjeistusta, joka luo turvallisuuden tunnetta.
Karanteenikuri hölleni parin piirun verran
Rajoituksia purkavan hybridistrategian julkistamisen yhteydessä pääministeri Sanna Marin (sd.) vastasi yli 70-vuotiaiden rajoituksia koskeviin kysymyksiin (4.5.) A-studion haastattelussa.
Monille oli pettymys, ettei hallitus tuolloin selkeästi höllentänyt ikääntyvien koronarajoituksia. Aikaisempaan verrattuna hallituksen viestintä kuitenkin loiveni huomattavasti, mutta hallitus ei halunnut purkaa rajoituksia asiantuntijoita kuultuaan.
Marin totesi, ettei hallitus voi kieltää ketään halaamasta lapsenlapsiaan. On myös omalla vastuulla valinta oman terveyden suojelemisen ja läheisten fyysisen kontaktin välillä. Jokainen tekee valintansa viime kädessä oman harkintansa perusteella.
Marin toisti viime perjantaina hybridistrategiaa ja koronavirustilanteen epidemiologiaa avanneessa tiedotustilaisuudessa saman viestin valinnanvapaudesta.
Pääministeri painotti myös, ettei hallitus voi läheiskontakteja suosittaa nykyisen tiedon valossa. Hallitus etsii myös tapoja, joilla voidaan mahdollistaa turvalliset sosiaaliset kontaktit hoivakodeissa asuville ikäihmisille.
Vierailut hoivakodeissa ovat toistaiseksi kiellettyjä.
Eristämisen haitat syövät hyötyjä
Ennen toukokuun alun höllennyksiä suositukset olivat ehdottomia. Ihmisille syntyi jopa käsitys, että pitää pysyä ”neljän seinän” sisällä kotonaan.
Koronaviruslogiikan kannalta rajoitusten tunnustetaan olleen menestyksellistä. Jo yli 60-vuotiailla kuolleisuus sairastuneista nousee verrattuna nuorempiin. Kuolleisuuslukujen perusteella tautitaakka on yli 70-vuotiaille raskas, mikä näkyy Suomen ja maailman kuolleisuusluvuista.
Mutta aivan kuten Marja Jylhä painottaa: Jossain vaiheessa rajoitusten terveydelliset vaikutukset tulevat hyötyä suuremmaksi. Miten ylipäänsä voi perustella ikään liittyviä rajoituksia, hän kysyi.
Erityisen vaikeaa on ollutkin ymmärtää – jopa uskoa – iän olevan riskin. Jylhä huomautti samassa A-studion keskustelussa 40 vuoden ikähaarukasta. Samalla tavalla puhutaan sekä 70-vuotiaista että 110-vuotiaista.
Julkisuudessa olleiden tietojen perusteella on syntynyt mielikuva, että menehtyneillä on ollut yksi tai useampi perussairaus.
Mikäli mielikuva vastaisi todellisuutta, tuolloin perusterveiden yli 70-vuotiaiden eristämiseltä muuta väestöä ankarammin putoisi pohja. Vähintäänkin yhtä vahva on kuitenkin viesti, että ikä itsessään on riski.
”Kaikkihan me kuollaan”
Tuttavapiiriini kuuluu myös 94 vuotta täyttävä mies. Hän teki valintansa koronakriisin alkuvaiheessa. Hän kyllä ymmärtää ikänsä ja sairautensa tuomat riskit. ”Kaikkihan me kuollaan”, hän perustelee.
Hänen valintansa on käydä kaupassa itse ja hoitaa asiansa koronasta huolimatta. Hänen asioihinsa ei saa puuttua eikä rajoittaa kauppareissuja tai muuta jo vähäiseksi käynyttä sosiaalista elämää.
Vanhuspalvelulain säätämisen yhteydessä puhuttiin paljon vanhusten itsemääräämisoikeudesta ja oikeudesta olla määrittelemässä omaa hoitoaan ja hoivaansa.
Nyt poikkeusoloissa ikääntyvien ihmisten ääntä ei ole kuultu. Mutta onko heitä kuultu vähemmän kuin muita?
Perusterveet 70 vuotta täyttäneet ovat menettäneet itsemääräämisoikeuttaan. Viestinnässä puhutaan usein kaikista yli 70-vuotiaista vanhuksista. Suomessa perimmäinen eläköitymisikä on 68 vuotta.
Eli vielä pari vuotta aikaisemmin aktiivisesti työelämässä ollut on joutunut aivan erilaiseen sosiaaliseen asemaan, eristyksiin. Vähempikin nyppii kuin tulla 70-vuotiaana määritellyksi vanhukseksi.
uutiskirje 
