Oikeusoppineiden mielestä hallitus olisi voinut kertoa selvemmin, olivatko sen antamat rajoitustoimet velvoitteita vai suosituksia. Ihmiset ovat olleet hämillään, kun Suomesta onkin päässyt ulkomaille, yli kymmenen ihmistä on saanut kokoontua ja ikäihminenkin on saanut itse päättää kontakteistaan.
Pohdinta on juridista, sillä koronavirus ei ole hävinnyt mihinkään.
Valtiosääntöoikeuden professori Veli-Pekka Viljanen Turun yliopistosta sanoo, että oikeudellinen pohja olisi pitänyt tehdä selvemmäksi.
– Ei ole tarkoituskaan, että kuljetaan lakikirja kainalossa. Suosituksilla on ollut varmasti merkittävä rooli epidemian etenemisen hidastamisessa, mutta normipohjan olisi pitänyt olla selkeämpi, Viljanen sanoo.
Julkisoikeuden apulaisprofessori Pauli Rautiainen arvioi, että hallituksen tapa esittää rajoitustoimet välttämättömyyksinä on saanut ihmiset ajattelemaan, että kaikki rajoitukset ovat velvoitteita.
– On venytetty rajaa yli sen, mitä normaalioloissa pidettäisiin hyväksyttävänä. Jäljelle jää kysymys, kuinka vertailukelpoinen tilanne on normaalioloihin, Rautiainen Tampereen yliopistosta sanoo ja pohtii, että sinänsä kyse on ollut hyvänä pidetystä kriisiviestinnästä.
Keskustelua on hänen mielestään vaikeuttanut, etteivät poliitikot ole kertoneet vaihtoehdoistaan. Yleensä ihmisiä pyritään ohjaamaan ohjeistuksilla mahdollisimman pitkälle ja jos ohjeet eivät riitä, ryhdytään lainsäädännön muutoksiin tai kuten epidemiassa, otetaan käyttöön tartuntatautilain ja valmiuslain keinovalikoimaa.
Rajavartiolaitos myötäili hallituksen viestiä
Suomalainen saa aina lähteä maasta ellei sitten odottamassa ole vankilareissu, oikeudenkäynti tai maanpuolustusvelvollisuus. Tämä perustuslain turvaama vapaus hämärtyi, kun Rajavartiolaitos kuten myös hallitus kertoivat maaliskuussa rajaliikenteen rajoittamisesta.
Rajavartiolaitoksen sivuilla julkaistiin maaliskuun puolivälissä tiedote, jonka perusteella voisi päätellä matkustamisen olevan kiellettyä. Tiedotteessa on havainnollinen kuva, jossa vaihtoehto Suomesta pois päin on merkitty punaisella ruksilla. Uusimmissa tiedotteissa perusoikeudesta mainitaan erikseen.
Rajatarkastusyksikön päällikkö Tuomas Laosmaa sanoo, että Rajavartiolaitos on kertonut matkustamisoikeudesta, kun sitä on kysytty. Ihmisiä on pyritty hänen mukaansa ohjeistamaan siten, että he noudattaisivat hallituksen ohjeita.
– Hallituksen suosituksena oli, että kaikkea matkustamista tulisi välttää. Rajavartiolaitos on pyrkinyt viestimään hallituksen suositusten mukaisesti, Laosmaa sanoo.
Käytännössä rajavartijat kysyvät rajalle tulleilta, onko matkustaminen todella tarpeen vai olisiko aikeesta mahdollista luopua. Laosmaan mukaan osa kääntyy takaisin keskustelun jälkeen. Hän ei osaa sanoa, pitävätkö julki tuodut väitteet ihmisten käännyttämisestä paikkansa. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on pyytänyt asiasta selvitystä.
– Kokemus voi olla subjektiivinen. Toinen voi kokea, että on estetty toisen pitäessä sitä ohjeistuksena, Laosmaa sanoo.
– Kanteluasiat selvitetään ja apulaisoikeusasiamiehelle toimitetaan hänen pyytämänsä selvitys.
Tornion ja Haaparannan välillä ei-välttämätön asiointi on hänen mukaansa jo merkittävä osuus rajanylityksistä.
Kokoontumisrajoitus on ollut sekin suositus
Kuulijan pitäisi valpastua, kun hallitus kertoo ”linjanneensa” jotakin asiaa, sanoo Turun yliopisto Viljanen.
Koronaepidemian aikana on hänen mukaansa tullut selväksi, ettei linjaus vielä tarkoita lopullista totuutta. Toimivalta voi olla alueilla tai eduskunta voi vaatia lainsäädäntöön täsmennyksiä kuten on nähty.
Kun rajoitustoimista kerrottiin ensi kerran, kaikki toimet esiteltiin hänen mielestään samantasoisina linjauksina eikä eroa suosituksen tai velvoitteen välillä ainakaan selvästi tehty.
– Ääritilanne on tietysti yli 70-vuotiaiden pysyminen erossa kontakteista. Rajoitushan on heidän osaltaan puhdas toimintasuositus ja siinä edellytetään ihmisten harkintaa. Normipohja on julkisessa keskustelussa jäänyt hämäräksi.
Myöskään yli kymmenen ihmisen kokoontuminen piknikille tai vaikka nuorison tapaaminen kaupungilla ei ole ollut hänen mukaansa oikeudellisesti kiellettyä. Oikeusasiamies selvittää, miten poliisi on valvonut kokoontumisrajoituksen valvontaa.
Vallan toivottiin keskittyvän, mutta se oli alueilla
Rautiaisen mielestä menneen hetken ja valtioneuvoston viestinnän arviointi esimerkiksi maaliskuun puolivälin kriisitunnelmien osalta ei välttämättä ole mielekästä. Kiinnostavampaa on hänen mielestään analysoida sitä, miten puhumisen tavat ovat eläneet muutaman kuukauden aikana ja onko sinä aikana syntynyt vääriä mielikuvia.
Ainakin yhden väärän mielikuvan Rautiainen tunnistaa. Koronakriisin aikana on saattanut syntyä kuva, että hallitus olisi yksin ohjastanut maan ulos akuutista koronakriisistä ja on hallinnut keskitetysti tilannetta. Näin ei kuitenkaan ole.
Todellisuudessa toteuttajina ovat monesti olleet kunnat, sairaanhoitopiirit ja esimerkiksi aluehallintovirastot. Mielikuva keskusjohtoisuudesta on Rautiaisen mukaan syntynyt senkin pohjalta, että kunnat ovat nimenomaan halunneet ohjausta.
Suomessa on siirrytty viime vuosikymmeninä pois keskitetystä hallinnosta kohti kunnallista itsehallintoa ja muutoinkin hajautettua järjestelmää. Samaan aikaan keskushallinnon ohjauskeinoja on purettu.
Pääministerin ääni on kuulunut kuntiin kuitenkin hyvin. Kun hallitus kertoi tiedotustilaisuudessaan julkisten tilojen menevän kiinni, suljettiin kirjastot kunnissa ilman lakimuutoksia, pelkällä hallituksen kehotuksella.
Sittemmin kirjojen lainaus on jo käynnistynyt uudelleen, mutta Rautiainen ihmettelee edelleen, miten on mahdollista, että sivistyksellisestä oikeudesta luovuttiin näin helposti.
– Miksi sivistyksellisiä oikeuksia käsitellään eri tavalla kuin vaikka elinkeinovapauteen liittyviä kysymyksiä. On lähdetty siitä, että kaikki perusoikeudet ovat samanarvoisia, mutta nyt tässä paljastuu orwellilainen asetelma, että toiset perusoikeudet ovat kuitenkin vakavammin otettavia kuin toiset.
Miksi on niin tavatonta, että kirjastot laitettiin kiinni pääministerin suullisella ohjauksella suoraan valtioneuvoston tiedotustilaisuudessa, olihan tilanne poikkeuksellinen?
Rautiainen palaa vallan hajauttamiseen.
– Jos me eläisimme 80-luvun Suomessa, tässä ei olisi mitään ongelmaa. Mutta olemme 90-luvulta alkaen, niin sanotusti hyvinä aikoina, siirtyneet hallinnon sisäisestä normiohjauksesta kohti taloudellista ohjausta.
Näin hallitus ohjeisti rajoituksista maaliskuussa
– Kansanterveyden ja terveysturvallisuuden vuoksi aloitetaan valmistelu Suomen rajojen sulkemiseksi pikaisella aikataululla kansainvälisiä velvoitteita noudattaen. Keskeytetään matkustaja- ja henkilöliikenne Suomeen niin pian kuin mahdollista, lukuun ottamatta Suomen kansalaisten ja Suomessa asuvien henkilöiden paluuta. Suomen kansalaisten ja Suomessa asuvien henkilöiden ei pidä matkustaa ulkomaille. Suomalaisille matkailijoille suositellaan välitöntä paluuta Suomeen. Pohjois- ja länsirajan yli sallitaan välttämätön työssäkäynti ja muu välttämätön asiointi. Tavara- ja rahtiliikenne jatkuu normaalisti. (Tiedote 16.3.)
– Rajoitetaan julkiset kokoontumiset kymmeneen henkilöön ja suositellaan välttämään tarpeetonta oleilua yleisillä paikoilla. (Tiedote 16.3.)
– Toimintaohjeena yli 70-vuotiaat velvoitetaan pysymään erillään kontakteista muiden ihmisten kanssa mahdollisuuksien mukaan (karanteenia vastaavat olosuhteet), poislukien kansanedustajat, valtiojohto ja kunnalliset luottamushenkilöt. (Tiedote 16.3.)
– Hallitus on antanut toimintaohjeen yli 70-vuotiaiden suojaamiseksi. Sen mukaan yli 70-vuotiaat velvoitetaan pysymään erillään kontakteista muiden ihmisten kanssa mahdollisuuksien mukaan, eli karanteenia vastaavissa olosuhteissa.
Jos olet yli 70-vuotias: Älä tapaa muita ihmisiä kasvotusten, ja vältä liikkumista kodin ulkopuolella. (Koteihin tullut kirje)
– Yli 70-vuotiaiden suositellaan edelleen välttävän fyysisiä kontakteja mahdollisuuksien mukaan. Valtioneuvosto korostaa riskiryhmään kuuluvien omaa harkintaa toimintaohjetta noudatettaessa. (Tiedote 4.5.).
uutiskirje 